tiistai 30. elokuuta 2016

Albert Sánchez Piñol: "Voitetun kaupungin tarina" - ex Libris...

"Voitetun kaupungin tarina / Victus", Albert Sanchez Piñol, Bazar, 2016, 686 s., suomentanut Satu Ekman.


"Albert Sánchez Piñol (s. 1965) on Afrikan-tutkimukseen erikoistunut kansantutkija sekä Katalonian kansainvälisin kirjailija. Monipuolinen kynäniekka on kirjoittanut fantasiaa, novelleja sekä romaaneeja, ja kirjojen oikeuksia on myyty 37 maahan." (Lievelehti)
"Piñol käytti lähes kymmenen vuotta Espanjan perimyssodan tapahtumien tutkimiseen. Voitetun kaupungin tarina perustuukin lähes pilkuntarkasti tositapahtumiin, mutta kerronta on kaukana ensyklopedisesta totisuudesta. Historian kirjoistakin köytyvä Martí Zuviría voittaa lukijat puolelleen inhimillisyydellään, rehellisyydellään, räikeydellään ja huumorillaan." (Kustantaja) Kuva alla © Ferran Fornè


"Vastentahtoisesti  historian tienhaarassa seisova sotilasinsinööri ja teknikko Martí Zuviría joutuu kohtaamaan hyökkäävät bourbonilaiset. Martín täytyy valita lojaaliuden ja maallisten rikkauksien välillä taistellessaan molemmilla rintamilla. Tie sodan melskeessä osoittautuu monin tavoin kivikkoiseksi, ja omat harminsa Martílle aiheutuvat pään yli suhahtelevien tykinkuulien lisäksi niin alkoholista, maksullisista naisista kuin juonittelevista ottolapsistakin." (Takakansi)

Teos on kolmilukuinen: Veni, Vidi ja Victus sisältäen  selkeän vuosilukuperusteisen luettelon perimyssodan vaiheista sekä henkilöhakemiston. Väliin on ripoteltu sekä valaisevia piirustuksia linnoitusten, bastionien että juoksuhautojen rakennelmista, elävöittäviä henkilöpiirroksia ynnä mukavina lisukkeina pieniä herttaisuuksia lukujen lopussa.

Martísta, magganarioksen, sotilasinsinöörin oppiin tulleesta opettaja Armandin käsitys:  
Hyvä poika, valpas ja vetreä kuin vinttikoira. Kyllä, saattaa olla että pääsette pitkälle, kuka tietää. Mutta ei kannata kuvitella liikoja. Kaikki on Mystéren käsissä, joskin terävä nenänne kertoo hengen vireydestä ja hartianne kestävät painavan taakan.

Armandista, jonka mietteet vapaana, taukoamatta virtaavat:  
-  Hänen ihonsa rusotti terveenä ja kiinteänä kuin rummunkalvo. Viimeiset haivenet kiersivät takaraivoa valkeana sädekehänä kuin laakeriseppele ja yhdistyivät poskipäillä karheaan pukinpartaan. Kaikki hänessä oli pientä, keskittynyttä ja tiheää. Näennäisen hauraista luista luolimaatta hän oli eloisa kuin orava. Hänen hoikasta varrestaan ei heijastunut raihnaisuus, vaan outo pirteä sitkeys. En nähnyt häntä koskaan huonolla tuulella, eikä hän heittänyt naurunaiheita hukkaan. Hyväluontoinen ukko ei pystynyt salaamaan, että tarkkailia minua harmailla sudensilmillään lakkaamatta. Hän tuntui näkevän jopa selkäni taakse.

  Sodan puolista:  Oppi-isä, suuri Vauban esittää Martílle kysymyksen:
-  Millä puolella te tässä loppumattomassa sodassa olette? Tykkien vai bastionien puolella? En tiedä, monseigneur, vastasin yllättyneenä. - Luultavasti oikeudenmukaisuuden puolella, vastasin hetken kuluttua.

Avioliitosta:  Avioliitto, piiritetty linnoitus, jonka muurien takaa halutaan sisään ja muurien sisältä ulos."

- Arvokkaasta tähdestä: Sinä iltana Anfán ymmärsi, että hänen tuskansa oli meidän tuskamme ja että meidän tuskamme oli hänen. Ja hänen oppinsa sai minut puolestani oppimaan, että neljä ihmistä voi olla paitsi lukumäärä myös rakastava yhteisö. Sinä yönä katselin vuodetovereitani uusin silmin. ...
Kuuntelin Anfánin tuhinaa, katselin unta näkevän Nanin irvistyksiä ja Amelisin sulkeutuneita luomio ja totesin, että tuo vuode, tuo pikkuruinen laatikko, oli eittämättä universumimme arvokkain tähti.

- Rakkaudesta Kuljin kohti kuolemaa tai vielä jotain pahempaa. Kyynärpäät ja polvet kuljettivat minua kuolemaakin kurjempaan pimeyteen. ja ainoastaan vanhan koukkuselän, rujon kääpiön, kurittoman lapsen ja tummahiuksisen huoran takia. Koska runoilijat eivät rohkene, minä sanon sen ääneen. 
Rakkaus on perkeleestä.

Otetaanpa liki 700-sivuinen piirityseepos ja hentoranteinen Takkutukka, joka on kyllä Clausewitzinsä lukenut, niin mitä tästä yhdistelmästä kuvittelisi syntyvän? Lukutyynyihinsä nojaava, istuva katastrofi, joka akrofobikkona putoilee muurinharjoilta ja eksyy kompuroimaan juoksuhautoihin, suurenluokan puhahduksin säestetty stopparijärkäle sylissään? Yllätys, yllätys itselleni eritoten: syntyi mieletön ja pitkäkestoinen lukukokemus, joka antoi paitsi uuttaa tietoa, aikamatkan historian helmoihin rivimiehen, insinööri Zuvirían, joka piipahtaa myös suklaajuomingeissa, selän takana tykinpamauksia, onagereiden ja heittokoneiden  sinkoamia kiviä  väistellen ja  niiden pöllähdyksissä aivastellen, - viva!

Älykäs ja huumoripitoinen faktapohjalle rakennettu kerronnallisesti ja verbaalisesti luonnikas, kutsuva linnoitus, jota lukija lähestyy odottavan malttamattomasti, mutta rauhallisesti juoksuhautoja pitkin. Piñolin kymmenen vuoden uurastus ei ole mennyt hukkaan.  Satu Ekman on tehnyt käännöksessään elävää, hersyvää, tuhtia ja tasokasta  jälkeä!  Perkeleestä tahi ei; tähän tuuheaan tarinaan rakastui eikä se jättänyt kylmäksi...

-   Ja kun viimein ylitämme rajan ja astumme Eufratin ja Rubiconin tuolle puolen, meidän täytyy kuivin silmin ymmärtää kaikkien kurjien ja köyhien, heikkojen ja heiveröisten suuruus ja lohtu: mitä hämärämpi on meidän iltamme, sitä autuaampi on meitä seuraavien aamunkoitto...

5 kommenttia:

  1. Ah, mielettömät ja pitkäkestoiset lukukokemukset ovat ihania! :) Minä olen jollakin kummallisella tavalla mieltynyt 'hankalasti lähestyttäviin kirjoihin', joten tämä kyllä kiinnostaisi.

    VastaaPoista
  2. Blogin järjestelmänvalvoja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Hyvä pointti, mitähän tuo mieltymys "hankalasti lähestyttäviin kirjoihin" meistä kertoo? Ainakin tässä tapauksessa haastehanskan koppaaminen kannatti. Kommetistasi, jonka tupletin poistin, kiitokset ja aurinkoa loppuviikollesi:)

    VastaaPoista
  4. Tuo oiva luonnehdinta "monipuolinen kynäniekka" tekisi terää kirjailijan käyntikortissa :) Ilmeisen lahjakas kertoja ja henkilöiden sekä tapahtumien kuvaaja. Hienoa että on näemmä löydetty todella taitava kääntäjä teokselle. Tuommoinen sanataituruus ja ajatusten näppäryys on nautinnollista luettavaa.
    Kirjailijahan taitaa olla filosifikin :)

    VastaaPoista
  5. Oiva ja paikkansa pitävä idea kahdella sanalla kuvaten! Tässä sivumäärässä, kun tuo sotatekniikka ei niin yksinään puraise, tuo historiallinen osuus ja ennen kaikkea kerronnan mukaansatempaavuus olivat "des Pudels Kern":)

    VastaaPoista