perjantai 22. heinäkuuta 2016

Kazuo Ishiguro: "Haudattu jättiläinen" - ex Libris...


"Haudattu jättiläinen / The Buried Giant", Kazuo Ishiguro, Kustannusosakeyhtiö Tammi,
Keltainen kirjasto, 2016, 378 s., suomentanut Helene Bützow.


Kazuo Ishiguro (s.1954) on Japanissa syntynyt, vuodesta 1960 Englannissa asunut maineikas kirjailija. Ishiguron yksikään teos ei ole toistensa kaltainen. Hänen rakastetut romaaninsa kuten Ole luonani aina,
Menneen maailman maalari ja Pitkän päivän ilta ovat saaneet lukuisia kansainvälisiä palkintoja. Haudattu jättiläinen on hänen seitsemäs suomennettu teoksensa. (Takakansi)

"Maaginen Haudattu jättiläinen sijoittuu muinaisille Britteinsaarille. Roomalaiset ovat kauan sitten lähteneet, ja Britannia on hitaasti raunioitumassa. Ihmiset ovat kuin noiduttuja, saamattomia ja muistinsa menettäneitä. Onneksi sentään maata repineet brittien ja saksien väliset sodat ovat ohi.Toisiaan syvästi rakastava vanha pariskunta, Axl ja Beatrice, päätää lähteä etsimään pitkään kadoksissa ollutta poikaansa. He eivät muista pojan nimeä eivätkä sitä, missä tämä on. Yrittäessään ratkaista arvoitusta he vaeltavat sumussa ja sateessa yli kukkuloiden ja kohtaavat palavia kyliä, jättiläisiä ja keijuja, eksyneitä sotureita ja miekkataisteluita." (Lievelehti)

Ishguro loihtii eteemme huikean näyttämön roolituksineen: Axl & Beatrice, kuningar Arthurin jäljellä oleva ritari Sir Gawain natisevine haarniskoineen ja Horace-heppoineen, mestari Wista ja nuori, harvinaisen luonteenlaadun omaava Edward jne. Rekvisiittana ripeästi huotrasta vetaistyjä välkkyviä miekkoja, jättiläisiä, lohikäärmeitä, pelsepuupeja, vallihautoja, paaluvarustuksia, apotteja, munkkeja ja ryysyisten, ilkkuvien naiskerjäläisten rupusakki...

- Nyt ehkä ihmetellään, miksi Axl ei kääntynyt naapureiden puoleen saadakseen apua menneiden muistamiseen, mutta se ei ollut niin helppoa kuin voisi luulla. Yhteisössä ei näet ollut tapana puhua vanhoista asioista. En tarkoita, että se olisi ollut tabu. Tarkoitan, että menneisyys oli tavallaan kadonnut sellaiseen sakeaan sumuun kuin usva marskimaiden yllä. Kyläläisten mieleen ei yksinkertaisesti juolahtanut ajatella menneitä - ei edes lähimenneisyyttä.

Tätä teosta kannatti odottaa kymmenen vuotta! Tämä on hurmaava, herkistavä ja rakkaudentäyteinen aikuisten satu, johon Axlin ja Beatricen, prinsessan kera oli vaivatonta solahtaa mukaan.  Vahvassa tarinassa on haurauden peruselementti kuin pitelisi käsissään munankuorenohutta, läpikuultavaa vanhaa kiinanposliinikuppiparia, eikä tiedä mihin arvaisi ne rikkomatta laskea. Pohjavireeltä löytyy runsaasti leikkauksia nykyaikaan, jossa vanhuksilta riistetään se valaiseva kynttilä - hoito ja hoiva - ja jätetään yksinäisyyteen haahuilemaan soutajaa, noutajaa odottamaan menneisyyttä ja poikaansa peräten...

Vekkuleja mietteitä herättelee tuo lohikäärme Querigin henkäys "sumu", johon aiemmat muistot haihtuvat. Kääänteisesti esim. muistisairauksiin tai herra Alzheimerin käsikynkkään ajatumiseen, jossa päivän, lähiajan ja tulevan suunnitelmat ja muistot usvaan verhoutuvat, mutta jostain kaukaa ponnahtaa lasinkirkkaita ja eksakteja tapahtumia, vuosilukuja ja henkilöitä.

-  Mitä pyyntösi koskee, Axl? Vain yksinkertaista asiaa, prinsessa. Oletetaan, että Querig todella kuolee ja sumu alkaa hälvetä. Oletetaan että muistot palaavat, ja muistat myös ne kerrat jolloin olen tuottanut sinulle pettymyksen. Tai muistat ne pahat teot, joita olen ehkä joskus tehnyt, ja joiden takia olet minua katsoessasi nähnyt miehen jota et tunne. Lupaa minulle yksi asia. Lupaa, ettet unohda, mitä tunnet tällä hetkellä sydämessäsi minua kohtaan. Sillä mitä iloa sumusta nousevilla muistoilla on, jos ne vain ajavat meidät erilleen? Lupaatko sen, prinsessa? Lupaa, että säilytät sydämessäsi aina sen, mitä nyt tunnet minua kohtaan, riippumatta mitä näet sittten, kun sumu on poissa.

Ishiguro on luonut kertomuksen pitkästä yhteisestä elämäntaipaleesta, jonka säröt on eheytetty, sumuun unohtuneet ja joka kantaa. Erik H. Eriksonin elämänkaariteoriaa hipoen eletty elämä on hyväksytty ja eheytetty tarinaksi siedettävään muotoon. Helene Bützowilta jälleen linjakas ja tyylikäs käännös. Kaunis ja koskettava teos, seitinohut kuin aamuauringon ensisäteissä hienokutoisena kimmeltävä hämähäkin taideteos, jonka myötä Keltainen kirjasto on palannut juurilleen!

Jälkitunnelmissa viipyen,
vinkeät & vireät viikonloput:

10 kommenttia:

  1. Viikonloppu on sujunut siis touhukkaana, kun vieläkin on jälkitunnelmia ;)

    VastaaPoista
  2. Mai! Juu hip-hurraa näin iloisesti pääsi käymään näinä mustitasking päivinä Amigon ollessa puikoissa ja minun tapittaessa silmät ymmyrkäisinä koodijonojen vyörymistä näytöllä. Samaan syssyyn pikademo Pokemon Go:sta ja yksi otus napsittiin ihan sisätiloista plus pikasukellus minulle uuuteen Hardstyle-musiikkigenreen jne. Uutta ja ihmeellistä; on tämä elo vaan mielenkiintoista ja upeaa! Kesäisiä VIIKONjatkoja Sinulle:)

    VastaaPoista
  3. Sain luettua tämän tarinan ja ehkä ymmärsin ainakin osan. Mieleinenkin tämä oli.
    Ihanaa elokuuta.

    VastaaPoista
  4. Ulla, ei todellakaan ollut mikään läpihuutojuttu. Kiehtovaa tarinankudontaa alusta loppuun. Sinulle lämmöntäyteistä elokuuta pimenevine iltoineen ja kuutamoineen:)

    VastaaPoista
  5. En uskaltanut nyt lukea arviotasi, sillä tartun kirjaan vasta sen jälkeen kun olen saanut Ruusun nimen blogattua (pelottaa hassusti, että teosten tunnelmat sekoittuisivat...;)) Palajan siis! <3

    VastaaPoista
  6. En uskaltanut nyt lukea arviotasi, sillä tartun kirjaan vasta sen jälkeen kun olen saanut Ruusun nimen blogattua (pelottaa hassusti, että teosten tunnelmat sekoittuisivat...;)) Palajan siis! <3

    VastaaPoista
  7. Tuon tunnistan hyvin: itse luen muiden postaukset vasta kun omani on julkaisuvalmis ja linkityksiä vajaa. Näkemystäsi ja paluutasi odotan siis äärest' kiinnostuneena:)

    VastaaPoista
  8. Tämä oli niin ihana! <3 Kannatti todellakin odottaa 10 vuotta ( no minä vähemmän, sillä tämä oli vasta neljäs Ishiguroni)...

    Ishiguro kätkee selkeänä tarinana juoksevaan tarinaan aina liudallisen merkityksiä!

    VastaaPoista
  9. Kommenttisi ilahdutti ja mukavaa, että sait oivan lukukokemuksen:) Ishiguron kerronta on huikeaa monisyisyydessään, joka pysyy tiiviisti kansien välissä ja jättää miellyttävän jälkitunnelman. Mestarikirjailija!

    VastaaPoista