"Jari Ehrnrooth (s.1958) on kirjailija ja kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on julkaissut useita kauno- ja tietokirjallisia teoksia. Hänelle on myönnetty Kalevi Jäntin tunnustuspalkinto, Valopilkku-palkinto ja Suomen Akatemian tunnustuspalkinto." (Lievelehti)Hän kuului 1990-luvulla filosofi Ilkka Niiniluodon ryhmään, joka pohti Suomen ja ihmiskunnan henkistä tilaa.
- Vallitsevan uskomuksen ja unikuvan mukaan olemme saavuttaneet onnellistumisen vaiheen ja tulleet paratiisin porteille. Johonkin on vain unohtunut se, että paratiisi ei ole paikka, jossa minun on hyvä olla, vaan paikka, jossa minä olen hyvä.
"Jari Ehrnroothin teos ravistelee hyvinvointiyhteiskunnan perusteita. Vapaus ei ole ihmisen luonnollinen ominaisuus vaan syntyy tietoisuudessa, ja se on kytkettävä vastuuseen ja velvollisuuksiin. Arvokas elämä tavoittelee oikeamielisyyttä ja vaatii hyvintoimintaa. Tällä tiellä jokaisen on tehtävä osansa." (Takakansi)
- Yhteenlaskettujen sosiaalikulujen hurjassa kasvussa on mukana sekä väestön ikääntymisen vaikutusta että palvelusektorin itseään ruokkivaa laajentumista, mutta ruusunpunaisen hyvinvointi-ihanteen kannalta murskaavaa on se, että sosiaaliset ongelmat ovat moninkertaistuneet. Eihän tässä näin pitänyt käydä vaan aivan päinvastoin. On tapahtunut juuri se, minkä välttämiseksi järjestelmä syntyi.
- Mutta hyvinvoinnin nostaminen itseisarvoksi, henkilökohtaisen vapauden erottaminen vastuusta ja onnellisuusetiikan asettaminen velvollisuusetiikan edelle ovat johtaneet katastrofiin.
- On palattava siihen länsimaisen kulttuurievoluution peruslakiin, että arvokas elämä ei synny hedonistisesta valinnan vapaudesta, nautinnoista ja kulutuksesta, vaan henkisiä ja aineellisia arvoja luovasta työstä, vastuuntunnosta ja eettisyyden tavoittelusta. Itsensä toteuttaminen työssä muita ja koko yhteisöä varten on yhteiskuntamoraalin ydin. Yksilön vapaus sisältää myös yksilön vastuun.
Ehrnooth ehdottaa eduskuntaan toimimattoman tulevaisuusvaliokunnan sijaan toisinajattelun valiokuntaa, joka vallitsevan järjestyksen sijaan jatkuvasti kyseenalaistaisi sitä. Olisi luotava jotain uutta, ei vain tekniikan ja talouden, vaan arvoperusteisen yhteiskunnallisen järjestyksen avulla. Lyhyesti tarvitaan siirtymistä hyvinvointiajattelusta, well-being hyvintoiminta-ajatteluun, welll-doing.
Teos on erittäin intresantteja ja relevantteja ajatuksenkulkuja ja pohdiskeluja sisältävä eräänlainen pamfletti, jonka teeman kehittely oli mukaansatempaavaa. Sisältöä oli helppo omien arvoperusteitteni myötäsukaisuudesta johtuen myötäillä. Kyseenalaistamista ja kysymyksenasettelua. Miksi? Miksi ei? Maailmassa ja elämässä ei ole ilmaisia lounaita, niin herkullisen houkuttelevilta kuin ne kuulostavatkin. Ehrnrooth painottaa, että jokaisella vapaalla yksilöllä on vastuu kehityksen suunnasta ei systeemillä tai järjestelmällä. Maailmanmenon ja tulevaisuuskuvien pohtiminen ja visiointi herättää aina yhtä suurta innostusta ja Mummona minulla on viisi mitä parhainta syytä suhtautua asiaan suurella mielenkiinnolla. Itse liputan myös vahvasti oikeudenmukaisuuden puolesta ja sen puutteesta kärsin. Koen ihmisen vastuun omalla kohdallani tavoittena kasvaa omaan täyteen potentiaaliseen mittaani, tehtävä joka väistämättä ja toivon mukaan jää ainakin vähän kesken....
"Aika on sijoiltaan. Voi kirottua kiusaa, Että pitikin syntyä panemaan se paikoilleen!" Shakespeare, Hamlet
Kirjailija lopettaa teoksensa näin: Vaikka jokin tuntuisi minusta luontevalta ja oikealta, ei se todista mitään, On kiistettävä olevaisen lumous ja mentävä pidemmälle. On ajateltava olemisen ja olemattomuuden tuolla puolen. Käännetyssä perspektiivissä pyrkimys oikeamielisyyteen paljastuu luonnosta vapautumisen tavoitteeksi. Miksi me olemme ryhtyneet tähän mahdottomaan työhön? En tiedä, mutta aion jatkaa, sillä tuulessa kuuluu portin kitinää.
Kelpo, kompakti ja antoisa teos! Kirotusta kiusasta huolimatta, pidemmittä natinoitta toivon tuulen tuovan mukanaan korviini vastakin suloista portin kitinää...
Jokke, Kiva kun tulit mukaan matkalle vaihtamaan ajatuksia!
No hyvänen aika, tähän teokseen on aivan pakko tutustua! Kiitos että tuot näitä aarteita blogiisi, Takkutukka! <3 <3 <3
VastaaPoistaHauskaa, että kiinnosti Kaisa Reetta:))) Blogisi kaunis ulkoasu herkkine kuvineen ja sen ilmavuus sekä tekstien sisällöllinen anti ilahduttavat joka kerta käydessäni viisitillä luonasi!
VastaaPoistaVarmasti hyvä kirja ja ajatuksia. Suomi on jumahtanut paikalleen, eikä uskalleta enää mitään, ja kaikesta nousee haloo ja kova valitus, viimeksi delfiinien siirrosta. Kohta Virokin menee kaikilla mittareilla ohitsemme, ja sitten Puola ...
VastaaPoistaKiitos Jokke; asiaa haastat aihekokonaisuudesta, jota puidessa kuluisi toinenkin tovi:) Tämä rähmälleen jämähtäminen on monien tekijöiden summa. Puuttuu uskallus, visiot ja halu sekä rohkeus tehdä suuria päätöksiä ja kantaa niistä vastuu. Pelataan omaan pussiin ja oman pallin säilyttämiseksi äänestäjiä mielistellen. Eihän esim. suurten ikäluokkien nyt tapahtunut eläköityminen sitten 1947 mikään yllätys ole. Tulevaisuus on jo mennyt eteenpäin, kun meillä tehdään päätöksenpoikasia pahasti viivellä... On tietty helpompi nostaa haloo delfiineistä kuin vetää suuria kehityslinjoja jnpp. Tulevaisuus on mitä kiinnostavin asia, vahinko että sitä ajatellessa nousee takkuinenkin tukka pystyyn, mutta resilienssiä, sinnikkyyttä ja toivoa kehiin.
VastaaPoista