"Didrichsenin taidemuseo on ainutlaatuinen taidemuseon ja yksityiskodin yhdistelmä Helsingin Kuusisaaressa, meren rannalla. Museossa järjestetään vuosittain 2–3 vaihtuvaa näyttelyä.
Lisäksi pysyvästi esillä on aasialaisia muinaisesineitä sekä Suomen ainoa esikolumbiaaninen kokoelma.
Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Viljo Revell. Sen ensimmäinen osa, Villa Didrichsen, valmistui vuonna 1958 Didrichsenin perheen kodiksi, ja näyttelysiipi kuusi vuotta myöhemmin vuonna 1964. Rakennus edustaa puhdaslinjaista modernismia, jossa näkyvät myös kansainvälisen betonibrutalismin vaikutteet." (Didrichsen)
"Kuvataiteilija Tamara Piilolan (s. 1977) maalaamat suurikokoiset maisemat tulvivat mystiikkaa, valonhohdetta ja yksityiskohtia. Hänen maalauksensa muodostuvat sekä perinteisistä luontokuvista että dekoratiivisista, kuvitteellisista luontonäkymistä.
Teoksissa todellinen ja epätodellinen kohtaavat ja muodostavat mielikuvituksellisen maiseman. Välillä voimakas valo pysäyttää ja luo erikoisen seisahtuneen tunnelman; maisemat ovat kuin muistoja joihin voi palata. Teosten työstöprosessissa valokuvilla on merkittävä rooli, josta muistuttavat maalausten voimakkaat värivastakohdat sekä valo- ja varjokontrastien käyttö. Maalausten valoa lisäävät väripintojen ohuus, siveltimen nopean pyyhkäisyn jälki ja värien puhtaus. Tamara Piilolan öljyvärimaalauksissa esiintyvät usein vesi ja sen heijastukset, mikä synnyttää luontevan vuoropuhelun Didrichsenin taidemuseon arkkitehtuurin, siihen liittyvien vesielementtien ja luontoympäristön kanssa.
Tamara Piilolalle myönnettiin 2016 Didrichsen Pro Arte-tunnustus, joka sisältää stipendin, teoshankinnan ja näyttelyn Didrichsenin taidemuseossa julkaisuineen. Aiemmin tunnustuksen ovat saaneet 2003 taidegraafikko Sari Bremer ja 2009 kuvanveistäjä Kim Simonsson." (Didrichsen)
Piilola käyttää raikkaasti ja ennakkoluulottomasti värejä moderneissa luontomalauksissaan.
Hän käsittelee valoa ikiomalla, erilaisella tavallaan terävästi ja läpikuultavasti siten, ettei vaikutus leikkaa silmille. Teokset ovat ilmavia ja katsojalle tilaa-antavia. Kookkaiden luonnon tulkintojen keskelle oli hyvä istahtaa, antaa silmäin ja mielikuvien vaellella ja mielen levähtää. Oma kolmen kärki muodostui maalauksista: Tangle, The most beautiful things hide ja Crown.
Muinaisosasto tarjosi runsaasti taidokasta ihmeteltävää, mutta tämä vastustamaton totonaakkien
"Smiling Face", Central Veracruz, AD 400 - 600, muikeine ja sydämensulattavine ilmeineen kirvoitti vallattoman hyvänmielen hyrähdyksen ja nauroimme estoitta makeasti lähtiessämme hyvillä mielin kotiapäin pohtien, kuinka kaukaa ihmisen tarve ilmaista itseään kaikkinaisen taiteen kautta juonensa juurtaa ja kuinka pitelemättömän voimakas se on; kuin ikiaikainen...
MarikaOksa: Ilahduin mukaantulostasi näille kiemuraisille kirjallisille teille ja poikkeaville poluille, ollos isosti tervetullut jakamaan ajatuksia ja mietteitä:)
Hymyillään:
Tämä museo on sellainen, jonne käyntiä olen haaveillut monta kertaa. Onneksi telkkarista näkyy toisinaan juttuja museosta.
VastaaPoistaKiitos esittelystä, taulut ovat mahtavia :)
Kiitos Mai, lähdetäänkös siitä, että se mikä ei ole takanapäin on edessäpäin? Kohde patsapuistoineen meren äärellä on jo miljöönä sinänsä viehättävä ja virittää saapujansa tunnelmaan jo ennen lipun ostoa.
PoistaKiitos esittelystä, minä myös olen aina ajatellut, että seuraavan kerran kun olen pääkaupunkiseudulla, niin tuolla pitäisi käydä. Viime talvena oli TV:ssä lyhyt juttu tästä museosta. Näyttää upeilta nuo teokset.
VastaaPoistaNettisivut sillä on:
http://www.didrichsenmuseum.fi/nayttelyt/
Kommentistasi kiitos ja hauskaa, että teokset miellyttivät. Vaikka enempi olenkin traditionaalisen vanhan taiteen ystävä, on avartavaa luoda silmäyksiä myös uusiin tuttavuuksiin. Tuosta linkistä Museo-otsikon alta löytyy myös perustajien varsin kiintoisa elämäntarina:)
VastaaPoista