"Vanha ystävä" - ex Libris...

"Vanha ystävä. Pienoisromaani", Matti Paloheimo, Nordbooks, 2016,127 s.


Matti Paloheimo (s. 1947) on parikymmentä teosta - runoja, romaaneja,
esseitä, tietokirjoja - vuodesta 1973 julkaissut kirjailija. Hän jäi vuonna 2011 eläkkeelle Valtion elokuvatarkastamon johtajan virasta.
Hän on toiminut myös mm. Kirkon tiedotuskeskuksen televisiotoimituksen päällikkönä." (Kustantaja)

"Opiskeluaikojen ystävä palaa maailmalta ja sotkee harmaan, eläkkeelle pääsyä odottavan virkamiehen arjen. Vähitellen ajaudutaan syvemmille vesille ja lopulta tulee ratkaisun paikka. Paloheimon pienessä kertomuksessa on suuri aihe: mikä on oikea teko?" (Takakansi)

Tämä minimalistinen ja kapea-alainen kertomus kahdesta kyysikymppisestä entisestä luokkatoverista herättää muutamia hyviä ja relevantteja kysymyksiä: kuinka Sinä suhtautuisit,
kun vanha kaverisi ja ystäväsi - tässä tapauksessa Veksi - palaa nuoren ghanalaisen vaimonsa Marian kera muuttuneena, yhden asian miehenä,  ilmastomuutoksen  vastustuksen vannoutuneena kannattajana kietoen  Sinut vaihvihkaa suunnitelmiensa ja ideologiansa verkkoon?
Entäpä siihen, että tapahtumat johtaisivat Sinut, Valtiontalouden tarkastusviraston pilkunviilaajan ja värittömän miehen Supon kuultavaksi? Ja se suurin: ilmastomuutos: mitä Sinä ja minä,
pienet ihmiset voimme asialle tulevaisuuden hyväksi tehdä, mistä tinkiä ja kuinka toimia?? Maapallo ja ihmiskunta ovat massiivisen haasten edessä tai pikemminkin hyvää vauhtia sen puristavassa keskiössä!

- Mikä tässä oli pahinta? Sekö, etten ollut luottamuksen arvoinen vai sekö, että annoin IT-terroristien panna maailman sekaisin, enkä tehnyt mitään? Oliko kyberhyökkääjien teko paha vai hyvä? Kenen ja minkä kannalta? Mitä auttaisi jos paljastaisin Veksin? Silläkö maailma pelastuisi? Mitä menettäisin, vanhan ystävänkö? Vai menettäisikö maailma tärkeimmäin puolustajansa? Luonto vai ihmiskunta, edistys va taantumus, nykyisyys vai tulevaisuus?
Elämä vai kuolema? Pyörteet pyörivät. 

Näitä pohdiskelee eläkkeellejääntiä odotteleva kunnollinen virkamies soudellessaan ja antaessaan veneen rauhaisasti lipua hiljalleen pitkin liplattelevaa järvenselkää...

Minkälainen vana omaista veneistämme jää? Mitä painaa vaa'assa vanha ystävyys? Mikä on moraalisesti oikein ja mikä väärin? Kuinka kallistuisi roomalaisen oikeudenjumalatteren Justitian vaaka? Mihin ratkaisuihin Sinä päätyisit? Entäpä minä?

Kaikessa koruttomuudessaan ja eleettömyydessän suurten pohdintojen äärellä oleva, miellyttävä teos, joka puhaltelee ilmaan raskaanluokan  kysymyksiä kuin höyhenekeveitä, pulleroisia, spektriä heijastavia, saippuakuplia jättäen vastausten etsimisen ja löytämisen ilon lukijalle.

Mietintämyssy päässä & olkipilli hyppysissä: