lauantai 20. helmikuuta 2016

Tyyristä vanikkaa...



Taannoisella ostosreissulla innostuin leipäosastolla herkulliset lepuskat pussiin pudotettuani kurkkimaan muita tarjolla olevia irtouutuuksia. Kuinka ollakkaan runsaudenpulan keskellä karpalo-pähkinäsämpylöiden ynnä muiden viritysten  ohitse katse kiinnittyi houkuttelevan näköisiin, riittävästi paistettuihin  ja jyvilläryyditettyihin näkkisviipaleisiin. Suu alkoi ihan itsekseen napsaa ja ei kuin testimielessä kaksi kappaletta pussinpohjalle ja vaa'an kautta huimaan euron hintaan keijukaiset hetimaistiin voin kera  kotona. Tähän asti kaikki hyvin.

Pressokupillisten alle tyytyiväisin mielin ostokset siististi kaappeihin ja laatikoihin paikoilleen ahdettuina, helpotuksesta huokaisten rouskuttelemaan: nam nam & raps-raps.
Kunnes: Vaari ähkäisemaan olipas ISO jyvä, oikea ehta  KOKOjyvä ja napsautti sen suustaan. Pirskeles: ensin tupsahti servietilla pahasti paikan näköinen murunen ja toisella yrityksellä selkeästi hampaaanmurenemaa muistuttava osanen. Ja sitten synkäntapittava katse silmiini, mallia  päivän osuus sarjasta: mitä tänään teit ensimmäistä kertaa elämässäsi kera nipun painokelvotonta tekstiä. Ja minä tyttö kun ihan bona fide hengessä olin yrittänyt olla avoin ja vastaanottavainen uudelle.

Tuo takaisku ei ollut mitenkään muutoin kirjaimellisesti  paikattavissa/mustunut mielentila hyviteltävissä  kuin vikkeläsormisempana kiiruhamalla netin ääreen  nopeinta restaurointiaikaa jäljittämään. Vaarin tällä välin jokseenkin pirullisentapaiseksi luokilteltavissa oleva ilmiasu
eli virne/vihlontavinkaisu kasvoillaan hymisten rallatellessa (kriisitilanteissahan palaamme aina hilpeisiin ja kannatteleviin muistoihin): Sivelin, sivelin .. lasin pintaa..tuulantei. kyselin, kyselin .. tytön hintaa..tuulantei ..Kallis on, kallis on, ostan ennen kolpakon... Paino sanalla KALLIS.

Toimenpideajan sain kotvasen hikihatussa räpellettyäni varatuksi seuraavaksi päiväksi ja hammaskin tuli yhdellä istunnolla  lue  kärsimyksellä hoidetuksi.  Summa summarum:
yhden vaivaisen paperinohuen - mutta maukkaan - ja vain puoliksipureksitun näkkileipäpalasen hinnaksi tuli  huimat 165,- .  Eikä tullut edes vauras olo....


Tämä kirjoitus on kaikella hellyydellä & huolenpidolla omistettu ikiomalle Muruselleni, Vaarille ja kaikille elämän ilon murusille, joita saamme poimia! Näissä merkeissä  hiihtolomalaisille ja lukijoilleni:

Elämäniloa & viikonloppua:

6 kommenttia:

  1. Harmillisia nuo hammasjutut. Mutta hienosti rakkaudella hoidettu :)

    Piti sanoa tuosta edellisestä postauksesta, että oli moinen kirja jäänyt huomaamatta minulta, kiitos arviosta, varasin sen heti kirjastosta. Olikin kymmenien jono.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi ja kehuista, jotka tietty hetimiten viisasin jo kokemuksesta toipuneelle Vaarille:) Tuo Ohlsson oli sellainen helppolukuinen ja hyväntuulen dekkari, joka istui hyvin tällaiseen kevät(!)kelien ripeän vaihtelevuuden ja loskassa tarpomisen lomaan; toivottavasti pidät siitä!

    VastaaPoista
  3. Minulla oli jäänyt suklaata auton lokeroon ja jäätynyt. Haukkasin kuitenkin ahneena ja niinpä vain etuhammas jäi suklaaseen kiinni. Siitä se vasta kallis remppa tuli ja ahneelle p-n loppu. Se hammas on sitten muutenkin tullut maksamaan maltaita, sillä tuo ei ollut ainoa ongelma sen kanssa. Kerran nimittäin hammashoitaja kihnutti sen irti, kun repi hammaskiveä. Jessus, että jos minä jotain inhoan niin hammaslääkärissä/hoitajan luona käyntejä. Tähän vielä, että hyvä ystävätär on hampilääkäri, kummipoika on hampilääkäri ja veljentyttö hampihoitaja.
    Ymmärrän siis murustasi ja laulu sopi oikein synkällä tyylillä myös hampaidenhoitoon liittyviin synkkiin tunnelmiin
    Muistan muuten Maratoonarielokuvassa, kun pahikset kiduttivat päähenkilöä(Dustin Hoffman) poraamalla hammaslääkärin poralla hampaiden hermoihin.Ilkeä kohtaus.

    VastaaPoista
  4. Mai, tuo kuulosti kyllä jo sikamaisen epäreilulta, olihan kyseessä vastustamaton herkku!! Onhan Sinulla kunnioitettava suojamuuri hampilääkäreitä ympärillä. Voi itku ja kirjaimellisesti hammastenkiristys sekä lompakonlovi näitä purukaluston ylläpidon välttämättömyyksiä, sanon minä, ja kun ne taas pian edessä ovat, niin paljonkos lohduttaa, että sitten ulos ovesta päästessä on jotenkin paitsi helpottunut myös voitonriemuinen itsensävoittamisen olo; huh-huh...

    VastaaPoista
  5. Multa irtos syksyllä kans hampaasta jotaki. Kalliiksi tuli. Hintoja on entisestään rukattu ylöspäin. Ja uskokaa pois, Suomesa hammashoito on halvahkoa tänne verrattuna. Ja tääläki joihinkin maihin.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentistasi! Jep: noissa yksityisissä on vain yksi suunta ja se on reippaasti ylöspäin, käsistäkarkaavaa hinnoittelua. Vaan minkäs teet, kun on vain tämä yksi kroppa, josta paras pitää hyvää huolta... Keväänodotusta ja mustarastaiden ääntenavausta:)

    VastaaPoista