"Kana joka tahtoi lentää/Madangeul naon amtak" - ex Libris...

"Kana joka tahtoi lentää", Sun-Mi Hwang, Sitruuna Kustannus Oy, 2015, suomentanut Hilla Hautajoki. Suomennos on tehty Chi-Young Kimin englanninkielisestä käännöksestä "The Hen Who Dreamed She Could Fly (Penquin Books, 2013). Suomenkielisen laitoksen kansi ja taitto: Mico Björkqvist ja
Elina Mickelsson.

Sun-mi Hwang (s.1963) on rakastettu ja moninkertaisesti palkittu kirjailija kotimaassaan Etelä-Koreassa. Hän on kirjoittanut yli neljäkymmentä romaania aikuisille ja lapsille.
Teoksesta Kana joka tahtoi lentää tuli klassikko julkaisunsa jälkeen vuonna 2000, ja yli kymmenen vuotta se pysytteli parhaiten myyvien kirjojen listalla. Kirjan pohjalta on tehty myös Korean kaikkien aikojen menestynein animaatioelokuva. (Lievelehti)

"Tämä on tarina Tähkästä, kanasta joka ei tahdo enää munia.
Aamuisin Tähkä katselee häkistään, kun muut eläimet kuljeskelevat pihalla vapaana. Tähkä haaveilee vapaudesta ja omasta poikasesta. Kana joka tahtoi lentää on elämänmyönteinen ja sydämet sulattava pienoisromaani. - Maailmaahalaavasti kerrottu tarina pohtii tärkeitä arvoja: vapautta, rakkautta, uhrautuvuutta ja iloa.  Teos on käännetty useille kielille ja sitä on myyty yli 2 miljoonaa kappaletta." (Lievelehti)

Björkqvistin  ja Mickessonin luoma kansi on raikkaan tyylikäs vastaten erinomaisesti teoksen sisältöä.  Kirjan hienovaraiset kuvitukset ovat Nomocon kauniita siveltimenjälkiä.
Lukijan visuaalista hemmottelua parhaimmillaan.

Nokkimisjärjestys ja reviirit, ystävyys ja huolenpito, hylkiminen ja tylyttäminen,
mutta ennen kaikkea ja ylitse muiden vapaudenkaipuu ja rohkeus ovat teoksen keskeisiä teemoja.
Tähkän aivoituksin:" Vaikka olisittekin samasta puusta, se ei tarkoita, että olisitte yhtä onnellista perhettä. Tärkeintä on ymmärtää toisiaan. Se on rakkautta." Jos siis joku jatkossa yrittää panetella minua kutsumalla kanamaiseksi, otan sen - kiitos Tähkän - silkkana tahattoman ja suurena kohteliaisuutena...

"Kirja sopii luettavaksi niin aikuisille kuin lapsillekin".  Aikuisten satukirjahan tämä on,
mutta tietyin varauksin kyllä vaan myös lasten. Paitsi ollen viehko kertomus eläimistä ja luonnosta se auttaa käsittelemään  pelottavia ja surullisia asioita ynnä virittelemään luontevaa keskustelua niiden pohjalta. Tämän teoksen ääneenlukijan on hyvä varata riittävästi aikaa pienen kuulijan kysymyksille ja yhteisille pohdinnoille. Iltasatukirjana ei siis mallia: ja nyt sitten pää tyynyyn.

"Tähkä avasi silmänsä. Taivas oli häikäisevän kirkas. Se tunsi itsensä heleäksi ja läpinäkyväksi.
Ja sitten, kuin höyhen, se nousi ilmaan. Se liiti taivaalla suuret kauniit siivet viuhuen ja katseli näkymiä alapuolellaan - lampea ja peltoja lumimyräkässä, ja pois nilkuttavaa näätää jolla roikkui hintelä kana hampaissaan."

Kaunis ja yleispätevä kertomus kaikesta siitä, mikä on tärkeää ikiaikaisessa kiertokulussa ja elämän ketjussa. Pieni, suuri teos siitä, että mielekkäässä elämässä tarvitaan toiveita, tavotteita toteutettaviksi  ja  päämääriä, joita kohti sinnikkäästi  pyrkiä.  Viehko teos, joka meni suoraan ihon alle!

"Toisinaan vähäpätöisimmät hahmot tekevät sankarisillimmat matkat."

 Ulla: lämmin kiitos vinkistä, jota ilman olisin jäänyt tätä hienoa lukukokemusta vaille:)

Herkistyneenä: