Irma Ajanta-Karvosen, kasviharrastajan opaskirja lomamatkoille tropiikkiin ja sub-tropiikkiin.
Tekijän "Suuri intohimo kasvien opiskeluun, matkat eri puolilla maailmaa ja käynnit puistoissa ja botanisissa puutarhoissa yli kymmenen vuoden aikana tuottivat yli 80.000 valokuvaa sisältäen yli 5.000 kasvilajia lähes kahdestasadasta heimosta.Sen tuloksena syntyi tämä kirja jossa on yli 1.400 värikuvaa kasveista, nimet ja alkuperä, kasvutapa ja hieman historiaa" (Lievelehti)
"Minä suhtaudun kasveihin kuin Pikku Prinssi-kirjan tähtienlaskija, joka koki omistavansa kaikki tähdet, jotka oli nimennyt ja laskenut. Jokainen tulppaanipuu, Liriodendron tulipera, on kuin vanha ystävä, kun se tulee uudessa paikassa vastaan Ja arvatkaa kuinka onnellinen olen jokaisesta tieteellisestä nimestä, jonka osaan kirjoittaa ulkomuistista. -Yksi tapa hyödyntää tätä kirjaa on nojatuolimatkailu. Kuinka ihmeellinen kasvimaailma onkaan ja voit tutustua siihen omassa rauhassa."( Lukijalle)
No, tällä asenteella ei voi syntyä kuin upeaa, värikylläistä ja tietorikasta jälkeä. Tässä on komea ja silmiäilahduttava teos, jonka sisältö vastaa painoarvoltaan itse kirjan jykevyyttä.. Sopii kaikille heille, joiden sormet jo syyhyävät innosta päästä peppu pystyssä puutarhan mylläykseen, mutta joiden sormet vielä kiltisti verryttelevät hanskojen lämmössä.Mielikuvareissaajille, kuin myös heille jo istuttelevat siemeniä kasvuruukkuihin, kuten täällä kuluvalla viikolla Vaari hellästi laittoi chilit multaan uinumaan ja toivottavasti myös itämään lampun alle.
Silkka selailu on tässä tasaisenharmaassa kevääntaittokelissä terapeuttinen, ilotulitusmainen ja yleisvirkistävä kukkaloiston kavalkaadi. Tästä löytyi myös paljolti taustatietoa ja suoraa tunnistusapua. Kukat, puut ja pensaat, kuten oheiset, ovat muun luonnon ohella vuosikaudet olleet ne ensisijaiset ja pääsääntöiset kohteet Vaarin kameroiden etsimille. Mielihyväntäyteistä viikonloppua teille kanssakulkijoille ja sitten heitämmekin helmikuulle karkauspäivän myötä - hamekankaalla tai ilman - herttaiset vaan ei haikeat
heippa-heit:
Minä rakastan kukkia ja arvaa tuleeko kirjoja ja lehtiä katseltua pitkin talvea. Viime viikolla kävimme jo Ruissalon kasvitieteellisellä puutarhalla ihailemassa hedelmäpuita, jotka notkuivat niiden painosta. Kaktukset vasta aloittelivat kukintaa, se onkin sitten huikeaa. Aina siellä on silmäniloa :)
VastaaPoistaMai; hauska kuulla, sittenhän meitä kukkaistyttöjä jos ei nyt kukkaislapsia on vähintään kaksi:) Tuo luonnon tarjoama silmänilo tuntuu olevan ehtymätöntä, kun kerran tarkkailijaksi on ryhtynyt. Kasvitieteellinen puutarha on jo neljännessä polvessa suosittu kohde ja esim. pitkillä talvireissuilla koluamme aina Jardin Botanicon heti saavuttua ja sitten ennen lähtöä sekä ajelemme pitkinpoikin ihastelemassa mantelipuiden kukintaa. Luonnossa tuo kaikki on vielä ihanasti edessä:)
VastaaPoista