sunnuntai 7. helmikuuta 2016

"Luualttari / Legado en los huesos" - ex Libris...


"Luualttari, Baskimaan murhat", Dolores Redondo, Gummerus, 2016, 610 s.,
suomentanut Sari Selander.

Dolores Redondo (s. 1969) on uuden espanjalaisen rikoskirjallisuuden kansainvälisiä kärkinimiä. Hänen huippusuosittu Baskimaan murhat-trilogiansa on psykologisesti tarkkanäköinen yhdistelmä rikostutkintaa, baskimytologiaa ja naisen elämää perhesuhteineen. Sarja on yli 700 000 kappaleen  kokonaismyynnillään valloittanut Espanjan myyntitilastojen kärkipaikat ja se julkaistaan yli 30 maassa. NadCon on ostanut koko trilogian elokuvaoikeudet. Dolores Redondo oli ehdolla CWA International Dagger Awardin saajaksi." (Lievelehti)

"Rikosylikonstaapeli Amai Salazar tutkii Navarrassa naisiin kohdistuneita henkirikoksia, joihin liittyy kummallisia piirteitä. Naisten omien puolisoiden syyllisyys vaikuttaa päivänselvältä, mutta baskimytologiaan ja paikalliseen noitakulttiin kytkeytyvät makaaberit rituaalit viittaavat kuitenkin siihen, että murhien sarjaa orkestroisi pirullinen mielipuoli. Kaiken lisäksi syytettyinä olleet miehet  haluavat mystisissä itsemurhaviesteissään kiinnittää nimenomaan Amaian huomion.
On selvää, että Amaia ei ole vielä saanut selville koko totuutta Baztanin laaksosta ja sen hämärästä, synkästä menneisyydestä. Rikostutkintaa mutkistaa myös se, että hän on hiljattain synnyttänyt hartaasti toivotun esikoislapsensa. Henkirikosyksikön päällikön ja tuoreen äidin roolien välissä tasapainoilu ei ole helppoa, kun kuolema vaanii nurkan takana, työpaineet kasvavat ja oma traumaattinen äitisuhde nousee pintaan. Sinnikäs rikosylikonstaapeli aikoo kuuitenkin saada tutkinnan päätökseen, hinnalla millä hyvänsä." (Takakansi)

Tässä ensikosketuksessa kirjailijan kanssa minua kiehtoi  erityisesti se kepeys ja vaivattomuus, jolla baskien kansanperinnettä oli juuri sopivassa määrin kudottu mukaan tarinankulkuun:
on tarttaloa/tartaloa, yksisilmäistä jättiläistä, agotteja/agote eli cagotteja. Olen altis ja perso ikivanhoille uskomuksille, siispä mukaansatempaavaa, jos mikä! Profiloidaan eri sarjamurhaajatyyppejä ja päädytään yllyttäjämurhaajaan käsillä olevassa tutkinnassa.
Redondolla on kaiken muun hyvän lisäksi taito luoda kaikkiin henkilöhahmoihinsa kuten rautainen Engrasi-täti , uskottavuutta, verevyyttä ja syvyttä. Ikäänkuin kulkisi henkeään pidätellen käsi kädessa Amaian vieressä hänen tunnetilojaan ja ajatuksenkulkuaan reflektoiden, Engrasi-tädille puhtia puhaltaen ja tutkinnan johtolankoja päivänvaloon esiinnyhtäen.

Tohtori Taksenkon ripitys Amaialle kiusauksista: "Kun päätämme rakastaa jotakuta niin paljon,
että olemme valmiita luopumaan muista miehistä, se ei tarkoita että meistä tulisi sokeita tai näkymättömiä, ihan samalla tavalla meillä on edelleen silmät päässämme ja altistumme muiden katseille. Uskolllisuudella ei ole mitään virkaa silloin kun  se mitä näemme ympärillämme ei houkuttele meitä vähääkään tai kun kukaan ei katso peräämme. Todellinen tulikaste on,
kun kuvioihin ilmestyy joku, johon rakastuisimme ellemme olisi jo parisuhteessa, joku joka on samalla tasolla kanssamme, josta pidämme todella ja joka vetää meitä puoleensa; mies joka olisi täydellinen, ellemme olisi jo aiemmin valinneet toista täydellistä miestä. Sitä uskollisuus käytännössä tarkoittaa." Jep; näinkin asian voi nähdä...

Kulttuurista ja mytologiasta peräisin olevat maagiset rituaalit ja uskomukset kutkuttivat voimakkaasti mielikuvitusta tuoden perspektiiviä ja lisäväriä teokseen. Tukuisa, intensiivinen ja ehdottomasti ajan kanssa luettava teos, jossa kaikki elementit ovat balanssissa ja saumattomasti kohdillaan! Ja jonka tiiliskivimäisyys ei laadukkuudesta johtuen edes ranteita ehtinyt haastaa.
Sopii hyvin lopettaa Navarran poliisin mottoon :"Aurrera!" Eteenpäin!
Doloros Redondo j&  Sari Selander lukunautinnosta: milesker, kiitos!

Kaisa Reetta T. & Anu, hurjan mukavaa kun tulitte mukaan lukusille ja vaihtamaan mielipiteitä:)

Kaixo:

9 kommenttia:

  1. Huomenissa on minunkin arvioni luettavissa. En noin paljon innostunut, minulle sitä mytologiaa oli liikaa, mutta aion kyllä lukea viimeisenkin sarjan kirjan Myrskyuhri.Amaia on onneksi tervejärkinen ja loogisesti ajatteleva poliisipäällikkö ja pistää miehet ojennukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommentistasi kiitän ja huomenista postausta mielenkiinnolla odotan:) "Näkymätöntä vartijaa" en ole lukenut, ja kuten totesin tämä on sellainen lukemalla luettava kirja, etenkin alku oli totuttelua, mutta tykästyin hyvään eri elementtien tasapainoitukseen. Kesällä sitten Myrkyuhrin pariin... Tihnusta ja savisesta kelistä huolimatta hyvää alkavaa viikkoa:)

      Poista
  2. Luin ensimäisen osan viime kesänä, mutta en sitten innostunut jatkamaan. Mytologia ym. viehättää minua, mutta tämä lukemani kirja jätti minut kylmäksi. Kansi on nyt parempi, enemmän ytyä. Ensimmäisen osan kansi oli aneeminen.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Ulla; on mukavaa, että kirjat herättävät erilaisia mielipiteitä ja että niitä näin jaetaan! Tuo lukukokemus on aina niin monen tekijän summa. Itse kannet eivät olisi saaneet kumpaankaan julkaisuun tarttumaan. Kohti kevättä ja uusia lukemattomia sivuja:)

    VastaaPoista
  4. No vau, olen ohittanut tämän kirjailijan nähtävästi ihan väärin perustein. Jo sen, että dekkari on espanjalaiselta kielialueelta, olisi pitänyt herättää mielenkiintoni (vaihtelua englanti/USA-akselille).
    Ja lisänä nuo muinaiset uskomukset, jotka kiinnosavat myös minua.

    Pistän Redondon nimen mieleen, kiitos! :)

    VastaaPoista
  5. No vau, olen ohittanut tämän kirjailijan nähtävästi ihan väärin perustein. Jo sen, että dekkari on espanjalaiselta kielialueelta, olisi pitänyt herättää mielenkiintoni (vaihtelua englanti/USA-akselille).
    Ja lisänä nuo muinaiset uskomukset, jotka kiinnosavat myös minua.

    Pistän Redondon nimen mieleen, kiitos! :)

    VastaaPoista
  6. Kiva, kun kiinnostuit:) Espanjalaiselta kielialueelta on viime aikoina putkahdellut mielenkiintoisia tuttavuuksia.Tämä miellytti erityisesti siksi että kerronnan eri osa-alueet olivat synkrossa keskenään.

    VastaaPoista
  7. Nyt minäkin olen tämän kuunnellut ja taidan vähän blogatakin näin dekkariviikon kunniaksi. Tykkäsin kovasti.

    VastaaPoista
  8. Hienoa Serentis; tämä oli mainio lukukokemus, sopiva ja tasapainoinen sekoitus kansanperinnettä, Baskimaata ja dekkaria. Mielenkiinnolla odotan postaustasi:)

    VastaaPoista