Kas näin jäätiin juergasta ja etäjuhlinnasta henkiin: ilotulitus oli uskomattoman tyylikäs kymmenminuuttinen, puertolaiset pitivät pintansa, pumppu urakoi aamukuuteen ja hilpeitä ynnä torkkuvia juhlapukuisia sinnittelijöitä oli ripoteltuna Vaarin patonkireissun varteen. Johonkin voi siis vielä luottaa tässä maailmassa.... Puhtaanapito hyökkäsi raskaalla kalustolla ja suurella intensiteetillä, joten paikat ovat taas jotakuinkin putsplank, hurjan kunnioitettava suoritus!
Yö jäi silkan torkkumisen varaan, joten luppopäivä kävelylenkkeineen on tulossa.
Olemme siis rauhallisia kuin yksinäiset lumpeenkukat, Taoron puisto Risco Bello, ja unnukkaisina lillullumme Vaarin kanssa
kohti uusia seikkailuja:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti