ovat olleet pinnassa. Uudenvuodenlupauksia emme kuunaan ole viljelleet, nytkin raketteja parvekkeella ihaillessa, esitettiin hiljaa kaino toivomus ja idea pysytellä alkanut vuosi hengissä,
siis livenä. No, osoittautuipa haastelliseksi, mutta niukasti on silti onnistuttu ja aikasen kiltisti pysytelty ns. siisteissä sisätiloissa, popsittu rohtoja tiukasti suuntana voinnin tokeneminen,
fiilis mallia:
Elikkä joskus nyt vaan kerrassaan käy niin, että kun lakkaa sujumasta, alkaa tökkiä totaalisen kaikki eikä onnistu niin mikään. Tämä siitä huolimatta, kuinka paljon olisitkin elämässäsi reissunpäällä rähjääntynyt. Vimoisin riesa oli lauantainen sähköjen pimahtaminen, mikä tarkemmin sähkötaulua syynätessä osoittautui johtuman lämminvesivaraajan ”termon” päälläolosta. Sähköt pelaavat, suihkuun ei asiaa, seikka joka on meille molemmille aina ollut elintärkeä tapa aloittaa aamu.. Merde! Tämä tietysti lauantaiehtoona, kuinkas muuten. No, välittäjän hälyttämänä siunattu jokapaikan- Heidi tuli tänään aamutuimaan selvittelemään tilannetta, josko tästä vielä hotellimajoitukseenkin ennättäydymme?? Asentaja, joka on parhaillaan Santa Ursulassa lupasi tulla kyllä ennen klo 15.00, katsotaan…
Mutta mutta, jottei vallan natinaksi äidy: juuri nyt on nostokurki purkamassa ”Circusta” elikkä tivolia, jonka lähtöä kävimme jo viikko sitten turistiofficessa peräämässä ja tuosta kakofoniasta ollaan pääsemässä eroon, - ainakin karnevaaleihin saakka!! Joka ainokainen ilta on soinut
Besame Mucho useampaan kertaan ja sitten unen läpi kuulunut karjaisut:”Baila – baila”.
Jep; vaikka lattarimuusikin ja bailaamisen päällekin jotain väitän ymmärtäväni, niin en tässä elämänvaiheessa puolenyön pintaan jaksa innostua ja vetreytyä…
Besame Muchon nimiin kyllä vannon ja niin tekee jokainen onnekas, joka kuten itse, on ollut tilaisuudessa livenä kuulla Omara Portuondon ja Buena Vista Social Clubin poikien esittämänä kyseinen biisi ilman mikrofonia. Sali oli hiirenhiljaa ja me katsojat Savoyssa nousimme seisten kiittämään tuosta toisesta encoresta. Kyllä vaan, olin tuolloin valmis suutelemaan koko maailmaa ja oli satavarmaa, että Portuondo tiesi mistä lauloi kertoessaan la ultima vezistä eli viimeisestä vaihdetusta suudelmasta. Elämää suurempaa!
Tästä siis "haikeat" & helpottuneet jäähyväiset – toivottavasti – tivolille ja buen viajet niin pitkälle kuin ikinä. Me puolestamme yritämme sinnikkäästi saada loppuajaksi asiat rullaamaan ja ryhdytyksi mukavien kokemusten hankintaan, tosin alkanut viikko sujuu vielä hankkiessa maata jalkojen alle loppupillereitä popsiessa ja sateenripsauksia väistellessä, sitten vaan ylös, ulos ja aurinkoon.
Tästä toiveeksi, sillä sateenkaaren päässähän on, - parempaa:
"Vähän aikaa kestää vaikka aidan vitsaksena" tapasi Mummini tiukoissa mutkissa todeta, joten
huumormielellä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti