Täällä ollessa on osoittautunut hyväksi tavaksi pukeutumisessa seurata paikallisten asuvalintoja, eikä ”hullujen turistien” lailla tälläytyä shortseihin ja toppeihin kelissä kuin kelissä, etelässä kun aurinkolomalla ollaan malliin… Uutena vuonna tuli sitten kuitenkin vissisti tehtyä massiivinen erhe, jonka rinnalla Saision ”Virhe” jää vain häivähtäväksi häpeäpilkuksi kauas taivaanrantaan.
”Virhe”, teatteriesitys Kansallisteatterissa varsin vankalla huippumiehityksellä , mutta tekstin kelvottomuuden vuoksi poistuimme poikkeuksellisesti, ja ihka ensimmäistä kertaa näin ikävästi kävi, väliajalta valmiiksi tilatut kahveet ja baakkelssit nautittuamme. Seikka, joka sai kanssamme kahvia nauttineen pariskunnan lievästi suivaantuneen herrashenkilön pahasti kippuroimaan, rouva kuin ei mitenkään suostunut seuraamaan herran mielestä idearikasta ja luovaa esimerkkiämme, koska lipuista kerran oli maksettu. No, jokainen on onneton omalla tavallaan, tokaisisi tähän Tolstoi…
Kohtalokas munaus syntyi, kun tassuttelin uudenvuoden tähtikirkkaassa yössä lenkkareissa, farkuissa ja kevyttikkitopassa, paikallisten señoraikäisten ylväästi keikkuessa juhlamekkoineen ja jakkuineen. Upeat ja kauniit nuoret olivat verhonneet vartensa mikroshortsehin tai niukasti pakarat peittävissä lurexroiskeläppiin ja sipsuttelivat kimalteisilla, paksupohjaisilla korkkareillaan joko sirosti tai lievää kauhua herättävällä tavalla polvet siksakissa huojahdellen. Siitäs sai Mummorukka vilustukset ja väristykset ja on nyt popsinut pari päivää kiltisti Frenadolicapsuleita poskeensa…
Siunattu, helpottava linimentti kuiteskin, sniff, ja palaan tiukasti ruotuun. Selvyyden vuoksi siis
á la señoras ei roiskeläppä...
Charcon aukion Cavabaari:
Harmistuneena on lisäksi todettava, että siinä missä Movistarin tikku pari vuotta sitten pelitti moitteetta kuukauden kerrallaan, tämä nykyinen lataa ja laukaise ramppaaminen myymälässä ei toimi, vaan juntturaan meni yhteys Joulun alla eikä ole siitä toistaiseksi toennut, vaikka ladattua aikaa on putkessa. Sakramenskatun tasakäpälä; kyllä hermo meinasi mennä!! Vaarilla kävi onnenkantamoinen, ihan jo perherauhankin säilymisen kannalta, kun oli onnistunut bongaamaan jonkun kökkivän surffaajan läppäreineen ala-aulan soffan syvyyksistä. Kun tunnetusti ei kysyvä tieltä eksy, sain kuin sainkin kiinteistön isännöitsijä-Heidiltä luvat ja luvut wlanin käyttöön. Mainiota!
Kiitosruusu Heidille:
Keskittymisrauhan kanssa onkin sitten Doris-oli-toisenlainen stoori, sillä asukkaita singahtelee taannehtivasti hisseistä ulos ja porttigongista sisään, pakko on aina nostaa katse ruudulta, jotta tässä Baabelin kieltensekoituksessa osuu kielivalinteisesti edes liki oikeaan sarjassa Buenas dias - guten Morgen - good morning – hyvää huomenta akselilla; vaikka tuo ensin mainittu maassa maan tavalla sopiikin joka lähtöön. Toisekseen kun tervehdyksistä ja pikaisista kuulumistenvaihdosta on kunnialla selvitty, juoksee tykö leikkiin hakevia ja rapsuttelua perääviä kaikenkarvaisia hurtisaaneja & vahtimestareita iloisin haukahduksin ja hännänheilutuksin. Jep!
Joten tekstien jännitteissä suattaapi olla löysyyttä ja loogisuuden suhteen entistä suurempaa hajanaisuutta, lo siento mucho…
Kelit ovat kaiken matkaa olleet mitä mainioimmat: aamusella +17, iltapäivisin +24 pintaan ja kolmenkympin rajakin on rikottu, juuri nyt +28 pientä pilvipoutaa, joten liikkumiselle ei sitten niin mitään esteitä eikä pienimpiäkään tekosyitä. Koetammekin parhaamme mukaan pitää Sääherran tulijoita varten yhtä hyvällä tuulella ja kelit kohdillaan..
Hajatelmia naksutteli:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti