"Murhamies ja heroinisti. On istunut korkeimman turvaluokituksen vankilassa viimeiset 12 vuotta. Vasta 30-vuotias. Vapauttaa muut synneistään, tunnustaa muiden rikokset ja kärsii heidän puolestaan.Eräänä päivänä hän saa kuulla jotain, mikä muuttaa hänen koko elämänsä. Hänen on noustava jaloilleen ja rangaistava syyllisiä. Yksikään, joka on vahingoittanut väärää ihmistä, ei ole turvassa. On koittanut tuomiopäivä ja tuomion langettaa Sonny Lofthus, isänsä poika. Armon voivat saada vain ne, joilla ei ole mitään. Kukaan ei voi paeta, ei myöskään Sonny, sillä häntä jahtaavat niin poliisit kuin rikolliset." (Takakansi)
Tämä ei ole Harry Hole sarjaa, vaan puikoissa häärivät ylikonstaapeli,
ex-peliriippuvainen Simon Kefas uunituoreena asiaparinaan huumepuolelta henkirikoksiin siirtynyt Kari Adel. Rikollispyramidin huipulla lankoja pitelee "Kaksonen",
tuo kaikista kimuranteista kiemuroista perillä oleva lihavuori. Henkilökaarti on sen verran runsas, että tarvitaan Nesbøn kaltaista taituria sekä pitämään se elävänä ja yksilöinä kiehtovana että onnistumaan kuljettamaan porukka kompuroimatta juoheasti läpi monipolvisen ja reipasrytmisen tapahtumaketjun, ilman pienintä pelkoa ajatumisesta silkaksi suloiseksi sekasotkuksi.
Paha - hyvä akselilla luodataan ihmismieltä tarkalla psykologisella silmällä yksiviivaisuutta ja osoittelemista tiukasti välttäen. Tällöin tappaja ja mätä virkavallan edustajakin koettaessaan toimia ymmärryksensä mukaan oikeudentuntoisesti tai hyvittää tekemisiään keräävät huomaamati myötätuntopisteitä. Kirjailija välttää mustavalkoisuuden karikot ja altistaa näin lukijansa tervetulleelle moraalis-eettiselle pohdiskelulle.
Nesbø tekee hattutemppunsa taas; kirjan aikaansaama lukutunne on miellyttävä. Ikäänkuin olisi viettänyt harmonisen kotvasen vanhan, hyvän ja luotettavan kaverin seurassa pakotteettomasti rupatellen, tarkkaavaisesti kuunnellen ja innostavasti aatoksia vaihtaen...
Kahdella sanalla: tuhtia tavaraa!
Juonikasta viikonvaihdetta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti