330 s. suomentanut Raisa Porrasmaa.
Raisa Porrasmaa on japanologi, tietokirjailija ja suomentaja, joka on asunut viime vuodet Japanissa. Hänen käännöksensä on ensimmäinen Haruki Murakamin teos, joka on suomennettu suoraan alkuperäiskielestä japanista. (Takalievelehti)
Tyylikäs päällys: Jussi Kaakkinen!
"Tsukuru Tazaki kuuluu viiden nuoren tiiviiseen porukkaan.Kaksi tyttöä ja kolme poikaa ovat luvanneet pysyä parhaina ystävinä ikuisesti. Mutta kun Tsukuru eräänä päivänä yrittää soittaa ystävilleen, yksikään heistä ei halua puhua hänen kanssaan. Käy selväksi, että Tsukuru on noin vain suljettu porukasta. Siitä lähtien selittämätön hylkääminen varjostaa Tsukurun koko elämää. Hänestä tulee oman elämänsä sivustakatsoja, väritön mies. Vuosia myöhemmin Tsukuru tapaa neuvokkaan Saran ja rakastuu. Sara kuitenkin vaistoaa,
että menneisyys painaa Tsukurun mieltä edelleen, eikä halua ryhtyä suhteeseen ennen kuin Tsukuru on selvittänyt,
mitä ystävysten kesken oikein tapahtui. Saran avulla Tsukuru kerää rohkeutensa ja lähtee matkalle menneisyytensä hämärimpiin kerroksiin. Arvoitusta selvittäessään Tsukuru päätyy myös Suomeen, jonne yksi ystävistä on muuttanut." (Etulievelhti)
1Q84 järkäleiden jälkeen tämä vaellusvuodet oli käteen sopivampi teos, mutta paineen alla luettavaksi avattava,
sillä Murakamin suhteen kirjallinen kynnys edellisten myötä tuli nostetuksi korkealle,
niin taidokkaita ne olivat. Murakami kirjoittaa tässä kelpo tarinan käsitellen yksilölle tärkeitä kysymyksiä: vapautta ja sen tavoittelua, vapaata tahtoa ja totaalisen hylkäämisen kohteeksi äkisti ja selityksittä joutumista. Jokainen lienee vapauskysymyksiä elämänsä varrella eri perspektiiveistä pohdiskellut ja jokainen, joka on joutunut ystäviensä tai perheensä odottamatta ja selityksittä hylkäämäksi, kokee lukiessaan tuttuuden tunteita ja sielunkumppanuutta...
Murakami on ansiokas tunnetilojen kuvaaja; hylkäämisestä: kuin olisi tullut laivasta sysätyksi piemeässä yössä hyiseen veteen ja katsonut kuinka laivan valot himmenevät horisonttiin. Niinpä... Karrikoiden: loikka saagasta sadunkerrontaan ei missään nimessä mielestäni anna aihetta kutsua tätä teosta välityöksi, suoranaisesta rimanalituksesta tai flopista nyt puhumattakaan.
Sen sijaan on varsin mielenkiintoista nähdä, mikä on Murakamin seuraava tuotos!
"Ihmisen sydän on kuin yölintu. Se odottaa hiljaa jotakin ja hetken kuluttua lehahtaa suoraan minne pitääkin."
Siispä lehahdellaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti