Tämä on ansioituneen, palkitun ja tuotteliaan Envallin yhdeksäs aforismikokoelma, joka jakautuu kymmenen eri otsikon alle.
Sanansäilä välähtelee ja ajatus leikkaa partaveitsen terävästi,
kerrassaan riemastuttavasti! Sanat pyörivät ja pomppivat kuin lottopallot sattumanvaraisesti härvelissään, mutta toisin kuin nuo arvaamattomat pallot kouruunsa, Envallilta ne putkahtavat puhtaalle paperille oivaltavaan, iloittelevaan ja piiruntarkkaan järjestykseen. "Virkkeitä, jotka täytyy lukea useaan kertaan niiden kirkkauden takia." (Takakansi)
Muutama herkkupala:
- Itsepetoksen tempus on futuuri.
- Vallan muuri on pelon tiilistä rakennettu.
- Järjestäytyneelle rikollisuudelle virkavallan tulo merkitsee järjestyshäiriötä.
- Että lapsi kapinoi arvojani vastaan, todistaa hänen muistavan ne.
- Stoalainen on kuin veneestä pudonnut, joka päättää itse, onko vesi märkää vai ei.
Herkullinen, hyvän mielen pieni suuri kirja. Kelpo seuralainen näin viikonlopun viettoon ja vissisti vihoviimeisten kesäpäivien jo muutoinkin nauruun siristämille silmille. Aikana, jolloin Hawkien järeän kumun lisäksi kaikeksi onneksi jälleen normaalisti myös satojen yksilöiden kokoiset hanhiparvet ovat majestettisesti kalkattaen liitäneet ylitsemme kohti etelää...
Pitemmittä retosteluitta lainaus 2005 julkaistusta teoksesta: "Ja Job antaa anteeksi": Se mikä ratkaisee on lause. Koska se on rakennelma, se armotta paljastaa, onko se tunarin vai taiturin tekoa."
Eipä jää arvailunvaraa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti