Kjell Westö - Mårten Westö: "Vuodet - Veljekset kertovat! - ex Libris...

"Vuodet - Veljekset kertovat", Kjell Westö ja Mårten Westö, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2022, 254 s., suomentanut Laura Beck. Kjell Westön runot suomentanut Jyrki Kiiskinen.

"Mårten Westö (s. 1967) on helsinkiläinen kirjailija, kääntäjä ja kulttuuritoimittaja. Hän on julkaissut runoutta ja proosaa sekä toimittanut antologioita ja ruotsintanut suomenkielistä kirjallisuutta.

Helsinkiläinen Kjell Westö (s. 1961) tunnetaan parhaiten eeppisistä Helsinki-romaaneistaan. Romaani "Missä kuljimme kerran" sai Finlandia-palkinnon vuonna 2006, ja romaani Kangastus 38 palkittiin Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla vuonna 2013." (Lievelehti) 

 

                                                         ©Tero Ahonen/Otava

 

"Vuodet on viisikymmentä tekstiä kirjoittajaveljesten Kjell ja Mårten Westön elämästä, puolet kummaltakin. Millaista on olla poika, mies, isä, kirjailija, ihminen? Kirjan tekstit puhuvat musiikista, yhteiskunnasta, rakkaudesta. 

Siitä millainen maailma on ollut, ja millainen se on. Kaikkia tekstejä yhdistää sama syvä ja henkilökohtainen ote. Yhteen sitovana lankana on ajan vääjäämätön kulku ja kaiken muuttuvaisuus." (Takakansi)

 

 

 

 

Westön tuotannosta olen aina pitänyt hänen kiinnostavan, hyvätyylisen ja puhuttelevan  kirjoitustapansa vuoksi. Edellisen kerran paiskasimme kättä teoksen Tritonus tiimoilla: Westöllä on erikoinen taito luoda tekstiä immersiivisellä ja ilmavalla tavalla, joka jättää lukijalleen tilaa omille mielikuville ja tuntemuksille. Yksi parhaimmista kuluvan vuoden kirjallisista anneista! 

Suurin odotuksin ja uteliaana siis hyppäsin veljesten kaksiosaisen vuoropuhelevan vuosien sivuille:

 

Teos on varsin runsassisältöinen - kuten elämä itse -  vaan ei pirstaleinen ja kertoo mm. suomenruotsalaisten ulkopuolisuudesta , nuorten konflikteista ja tiettyjen alueiden välttelystä, Steiner-koulusta antroposofioineen, mutta myös aikojen muuttumisesta.

Kjell:  - Mitä syvemmälle tähän kirjaan etenen, mitä enemmän tekstejä kirjoitan ja mitä enemmän sinun tekstejäsi luen, sitä paremmin ymmärrän mistä kaikessa oikein on kysymys, minun mielestäni. Niistä tihentyneistä hetkistä, jolloin ajan lineaarisuus hälvenee, jolloin salama ikään kuin välähtää, ja vuosien tai vuosikymmenten erottamat näyt ovat yhtäkkiä mielessäni samanaikaisia.

Mutta myös räikeästä ristiriidasta asioille antamamme merkityksen ja sen välillä, että kaikki kuitenkin vaipuu unohduksiin. Miten kiihkeästi elämmekin elämäämme, miten vahvasti koemmekin hetket, tapahtumat, jopa esineet,

niin samalla kaikki kiitää armottomasti ohi...

 

 Kjell Wästö Syysilta Bulevardilla ote:

Silti

sitä edes aavistamatta:

hetki jolloin minä

vaellan pitkin Bulevardia,

märkien lehtien tuoksu, on

ilta  ja matala valo pulppuaa

kuin sisään virtaisi jotain, minkä minä

ja kaupunki unohdimme ajat sitten...

 

Paljon tuttuakin, vaikka parisenkymmentä vuotta meidät vuosiluvuissa erottavatkin:  Helsinki kotikaupunkina, nuorisoineen,  katuineen, kuppiloineen ja tuolloisine ajankohtaisine tapahtumineen.

Suosikkikatuni syksyinen Bulevardi kiiltävine mustine mukulakivineen pudonnein kultalehdin koristeltuna, ominaisine kaihoisine tuoksuineen, ja tyttö taaa kerran matkalla Rikhardinkadun kirjastoon kassi olalla heiluen. 

 

Hyvätasoista ja kaunista sekä syväluotaavaa tekstiä. Nostalgista ja rehellisen oloista. Näiden vellosten muistikuvien ja muistojen kirjaaminen osoittautuu loistoideaksi, jonka anti koituu lukijan iloksi ja mielihyväksi. Sama perhe - erilaiset ja osin yhteneväiset muistot.

 

Kjell:   -  Maailmassa jota kutsumme reaalimaailmaksi ei ole oikeastaan mitään realistista....Tuon tunteen ilmaannuttua en ole koskaan päässyt siitä eroon. 

Niinpä: relevantti kysymys:  "Mitä eletyistä vuosista jää jäljelle,  mitä me muistamme? Opimmeko elämäntaipaleellamme mitään, ja jos opimme, niin mitä?"

Nauttikaamme matkasta, sillä elämä on ihmeellinen ja ainutkertainen seikkailu!

Vastauksia kysymyksiin etsimään jää: