Sirpa Pääkkönen: "Karjala sydämessä. Elämänvoimaa itäisistä juurista" " - ex Libris..."

 

 "Karjala sydämessä. Elämänvoimaa itäisistä juuristäa", Sirpa Pääkkönen, SKS Kirjat, 2022, 160 s.

 

                                                 ©Inna Pääkkönen / SKS

 

 

"Ymmärtääkseni omia karjalaisia juuriani matkustin Petroskoihin ja seurasin äitini jälkiä sotavuosina Äänislinnassa. 

Kun aloitin tämän kirjan kirjoittamista en arvannut, että kevättalvella 2022 Euroopassa olisi jälleen sota. Ukrainalaiset pakenevat venäläisten pommituksia. Jättäessään kotinsa lyhyellä varoitusajalla he kokevat saman, minkä karjalaiset kokivat vuosina 1939 ja 1944." (Lukijalle)

”KARJALASSA KAIKKI OLI AINA HYVIN" Jatkosodan jälkeen yli 400 000 karjalaista menetti kotinsa, pakeni Karjalasta ja aloitti elämänsä tyhjästä uusilla kotipaikkakunnillaan. Matkatavaroita ei juuri ollut, mutta omat tavat ja kulttuuriperintö seurasivat mukana. Karjalaiset kokoontuivat yhteen, lauloivat, tapasivat sukulaisiaan ja kutsuivat vieraita kylään. He näyttivät tunteensa ja heittäytyivät juttusille tuntemattomienkin kanssa. 

Karjalan kunnaat elävät muistoissa, ja tavat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Evakoiden jälkipolvet näkevät merkityksellisenä sen, että he kuuluvat laajempaan kokonaisuuteen, sukupolvien ketjuun. Kymmenen eri ikäistä karjalaistaustaista kertoo, mitä karjalaisuus merkitsee heille. Tarinoiden myötä avautuu ikkuna omiin juuriin. Karjalaisuus on elämänasenne ja ehtymätön inspiraation lähde. " (Takakansi)

 

 

Teos sisältää luvut: Aavejunalla Äänislinnasta, Uusi koti kaukana kotoa,

Heili lauloi Karjalasta, Uuni kuumana koko päivän, Kyläreissuja pitkänkin matkan takaa. Anna sukkulan lentää, Ilo Pintaa, vaik syvän märkänis, Ikonien äärellä, Viipuri vihanta, Funkkisarkkitehtuurin Sortavala, Käkisalmen markkinoilla,  Annaha ku mie siul haastan ja Kunnaat ja kukkilinnut, sekä Lopuksi, 

Kiitokset ja Lähteet ja kirjallisuus.

 

Jokaisella suvulla on tarinansa ja juurensa, Omat juureni samoin kuin Kanssakulkijan ovat kotoisin Karjalasta -  eli heili Karjalasta -  ja karjalaisuus on ollut olennainen osa elämään taustavoimana aina. Monet tavat, sanonnat ja kieliasu sekä valoisuus ja positiivinen suhtautuminen mallia läpi-harmaan-kiven ovat olleet tukenani vuosien varrella ja antaneet vahvuutta ajattelumallille, 

että kaikesta voi selvitä ja että huumori kantaa tiukissakin mutkissa.

 

Kuriositeetti: Ennen kansakouluun menoa kotona oli tiukka vaatimus käyttää kirjakieltä, jottei erottuisi joukosta ja tulisi, kuten jossain päin maata tapahtui, haukuttua "ryssäksi". Selkäytimeen iskostunut taito, josta toki on ollut paljon hyötyä aikuis- ja työelämässä. Sie & mie sanomme kotoisasti keskenämme ja perhepiirissä yhä. Ihminen tarvitsee juuret ja siivet, uskon minä:)

Kiitos Inna Pääkkönen! Tämä on mielenkiintoinen ja muistoja avaava valokuvin, eloisin ja iloisin kertomuksin sekä muisteloin varustettu teos, joka olematta lainkaan ylitsevuotava ylistys tai siirappinen sirkutus, sopii hyvin kaikille sukunsa juurista kiinnostuneille!

Kaiken syysruljanssin keskeltä, mutta virkistäytyneenä värikylläisiltä luontopoluilta puita ja pensaita ihailtuaan palanneena:

-  Siint on hyvä miel, ko ei oo paha miel.... 

Ihminen tarvitsee juuret ja siivet, uskon minä:)

Usot Sie?