lauantai 24. syyskuuta 2022

Sirpa Pääkkönen: "Karjala sydämessä. Elämänvoimaa itäisistä juurista" " - ex Libris..."

 

 "Karjala sydämessä. Elämänvoimaa itäisistä juuristäa", Sirpa Pääkkönen, SKS Kirjat, 2022, 160 s.

 

                                                 ©Inna Pääkkönen / SKS
 
 
"Ymmärtääkseni omia karjalaisia juuriani matkustin Petroskoihin ja seurasin äitini jälkiä sotavuosina Äänislinnassa. 
Kun aloitin tämän kirjan kirjoittamista en arvannut, että kevättalvella 2022 Euroopassa olisi jälleen sota. Ukrainalaiset pakenevat venäläisten pommituksia. Jättäessään kotinsa lyhyellä varoitusajalla he kokevat saman, minkä karjalaiset kokivat vuosina 1939 ja 1944." (Lukijalle)


”KARJALASSA KAIKKI OLI AINA HYVIN" Jatkosodan jälkeen yli 400 000 karjalaista menetti kotinsa, pakeni Karjalasta ja aloitti elämänsä tyhjästä uusilla kotipaikkakunnillaan. Matkatavaroita ei juuri ollut, mutta omat tavat ja kulttuuriperintö seurasivat mukana. Karjalaiset kokoontuivat yhteen, lauloivat, tapasivat sukulaisiaan ja kutsuivat vieraita kylään. He näyttivät tunteensa ja heittäytyivät juttusille tuntemattomienkin kanssa. 

Karjalan kunnaat elävät muistoissa, ja tavat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Evakoiden jälkipolvet näkevät merkityksellisenä sen, että he kuuluvat laajempaan kokonaisuuteen, sukupolvien ketjuun. Kymmenen eri ikäistä karjalaistaustaista kertoo, mitä karjalaisuus merkitsee heille. Tarinoiden myötä avautuu ikkuna omiin juuriin. Karjalaisuus on elämänasenne ja ehtymätön inspiraation lähde. " (Takakansi)
 
 
Teos sisältää luvut: Aavejunalla Äänislinnasta, Uusi koti kaukana kotoa,
Heili lauloi Karjalasta, Uuni kuumana koko päivän, Kyläreissuja pitkänkin matkan takaa. Anna sukkulan lentää, Ilo Pintaa, vaik syvän märkänis, Ikonien äärellä, Viipuri vihanta, Funkkisarkkitehtuurin Sortavala, Käkisalmen markkinoilla,  Annaha ku mie siul haastan ja Kunnaat ja kukkilinnut, sekä Lopuksi, 
Kiitokset ja Lähteet ja kirjallisuus.

 

Jokaisella suvulla on tarinansa ja juurensa, Omat juureni samoin kuin Kanssakulkijan ovat kotoisin Karjalasta -  eli heili Karjalasta -  ja karjalaisuus on ollut olennainen osa elämään taustavoimana aina. Monet tavat, sanonnat ja kieliasu sekä valoisuus ja positiivinen suhtautuminen mallia läpi-harmaan-kiven ovat olleet tukenani vuosien varrella ja antaneet vahvuutta ajattelumallille, 
että kaikesta voi selvitä ja että huumori kantaa tiukissakin mutkissa.
 
Kuriositeetti: Ennen kansakouluun menoa kotona oli tiukka vaatimus käyttää kirjakieltä, jottei erottuisi joukosta ja tulisi, kuten jossain päin maata tapahtui, haukuttua "ryssäksi". Selkäytimeen iskostunut taito, josta toki on ollut paljon hyötyä aikuis- ja työelämässä. Sie & mie sanomme kotoisasti keskenämme ja perhepiirissä yhä. Ihminen tarvitsee juuret ja siivet, uskon minä:)

Kiitos Inna Pääkkönen! Tämä on mielenkiintoinen ja muistoja avaava valokuvin, eloisin ja iloisin kertomuksin sekä muisteloin varustettu teos, joka olematta lainkaan ylitsevuotava ylistys tai siirappinen sirkutus, sopii hyvin kaikille sukunsa juurista kiinnostuneille!

Kaiken syysruljanssin keskeltä, mutta virkistäytyneenä värikylläisiltä luontopoluilta puita ja pensaita ihailtuaan palanneena:

-  Siint on hyvä miel, ko ei oo paha miel.... 

Ihminen tarvitsee juuret ja siivet, uskon minä:)

Usot Sie?

14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Lämmin kiitos mieltä ilahduttaneesta kommentista ja kuulasta sekä värikylläistä syksyn jatkoa!

      Poista
  2. Minullakin on juuria Karjalassa. Tosin isomummon perhe muutti nykyisen Suomen puolelle jo ennen sotia, kaiketi aikana kun Suomi vielä kuului Venäjälle. Isomummo oli ortodoksi, tosin lapsensa kastettiin sitten isän mukaan luterilaisiksi. Ja ehkä sota-aikana hyvä niin, mitään Venäjään/Neuvostoliittoon liittyvää ei toki pidetty hyvänä asiana... Mummoni monesti ihmetteli, miksi oli saanut niin venäläisen nimen, Olga. Oiliksi kuitenkin kaikki sujuvasti kutsuivat, onhan tuo G tuolla vaikea kansan suuhun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki, oli mukavaa lukea siteistäsi Karjalaan! Karjalan evakoita oli 407.000 joista 55.000 oli ortodokseja muistan lukeneeni aiemmin. Useat kastettiin sittemmin luterilaisiksi mm. tuon mainitsemani nimittelyn ja yhteyden eliminoimiseksi. Aurinkoista sunnuntain jatkoa ruskan värikylläisyyttä ihaillen:)

      Poista
  3. Toiset isovanhempani isä mukaan lukien lähtivät kahdesti evakkoon. On se ollut kova paikka ja hiljalleen muutettiin länteen päin. En itse koe tarvetta käydä itärajan takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! Sama kaiku oli askelten omassa suvussanikin, ja kodin kahteen kertaan jättö on ollut uskomattoman kova paikka sopeutumisineen uusiin elinympäristöihin ja osin tulijoista ei niin ihastuneisiin ihmisiin...

      Matkailtua on tullut, vaan ei ole täälläkään kertakaan suunta ollut itään, eikä tule olemaan. Isovanhempani tai vanhempani eivät myöskään koskaan palanneet katsomaan entisiä kotikontujaan, mikä on täysin ymmärrettävää....

      Poista
  4. Kuulinkin tästä kirjasta yhdeltä ystävältä, jonka äiti oli Karjalan evakko. Varmasti hieno teos kaikille, joilla on juuret siellä. Juuret ovat ihmiselle tärkeät. Kaunista syksyistä viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan: juuret & siivet ovat sidoksissa toisiinsa:)
      Kiitos kommentistasi ja värikylläistä viikon jatketta Sinulle!

      Poista
  5. Hei sinä toinen karjalainen mummo :D
    Olen alkanut lukijaksesi Mai suosituksesta :) Olen uusi kirjabloggari, mutta olen lukenut kirja blogeja vuosia ja saanut oivia kirja vinkkejä teiltä :)
    Kauniin syksyn jatkoa sinullekin🍂
    toivoo ✿⊱╮Kirjamummi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpimästi tervetuloa lukusille ja vaihtamaan ajatuksia kanssamme! Vinkkejä on mukava vaihtaa ja saada, se on meille kaikille lisää.

      Kirjoittelemisiin, aurinkoista viikon jatkoa Sinulle kaunista ruskaa ihaillen;)

      Poista
  6. Karjala ja evakot... Ukrainahan tosiaan joutuu samaa historiaa toistamaan. Kuulin lapsena sanan ryssä silloin tällöin, itse en ole sitä käytellyt mutta nykyään tekee sitä mieli käyttää muutamasta valtaa pitävästä tyypistä.

    Ihanaa syksyn jatkoa ja värihuumaa sinulle 💜

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, isovanhemmillani oli sanonta: "Ryssä on ryssä vaikka voissa paistais' " ja se on näinä aikoina valitettavasti aikasen aktuelli toteamus...

      Tänään asfaltti kiiltää ja kultalehdet loistavat puissa, syksy tuoksuu, joten keveitä askeleita loppuviikollesi

      Poista
  7. Uson! Juuret ja siivet. Ja silloin, kun joutuu lähtemään juuriltaan ne siivet ovat vielä tärkeämmät.
    Vaikka oletkin siirtynyt kodin ulkopuolella yleiskieleen, niin ihan kuin kuulisin siinä karjalaista laululintua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta kivasta kommentistasi ja mukavaa kuun vaihdetta kohti pimeneviä iltoja ja kynttiläin loistetta iloksemme:)

      Poista