Markku Envall: "Rautasydän" - ex Libris...

"Rautasydän", Markku Envall, WSOY, 2022, 224 s.

"Markku Envall  (s.1944) on monipuolinen kirjailija, jonka laajaan tuotantoon kuuluu aforismeja, esseitä, runoja, fragmentteja ja yksi romaani. Hän voitti Finlandia-palkinnon vuonna 1990 teoksellaan Samurai nukkuu." (Takakansi)

 

                                                            ©Pertti Nisonen
           

"Rautasydän on Markku Envallin viides fragmenttikokoelma. 

Envallin syvämietteinen proosa on tarkkaa, lempeän itseironista ja aina liikkeissään arvaamatonta. Teoksen aiheet risteilevät kolminaisuuden teologiasta parturikäynnin keskusteluihin." (Takakansi)

 

 

 

Markku Envall on tullut tutuksi ja läheiseksi luottokirjailijaksi siitä pitäen, kun luin hänen aforismikokoelmansa  Joka tähtiä tähystää  (2014), fragmenttikokoelmansa  Paperihaarniska  (2016)  ja Tavaratalo  taivasalla - teoksen (2018) tiimoilta: Tavaratalon ja muiden esseiden jäljiltä ei niin pienintäkään naarmua eikä säröä ihailuni määrään ole syntynyt. 

 

Envallin vahvuus rakentuu lujalle perustalle, sillä hän ei ole yhden asian mies, vaan tarjoaa laaja-alaisia teräväpiirtoisia näkökulmia otsikoiden alla jättäen lukijalle löytämisen, oivaltamisen ja ajattelemisen ilon. Uteliain mielin siis katsomaan, miten ja mille uutukaisensa Rautasydän sykkiikään:

 

Luonto on tärkeä elementti monille meistä eikä se todellakaan Envallille vieras  ole, vaan:

 

-  Käpy on luonnon tai Jumalan ylittämättömän muotoilutaidon kuva.  

 Se on veistos, se näyttää kokonaiselta, katsoi sitä mistä suunnasta tahansa. 

Se avautuu ylöspäin, kohti taivasta. Se on jo päästänyt siemenet tuuleen. 

Sen kauneus on saavuttamaton esikuvani, kun muotoilen sanojen jonoja... 

- Järkkymätön, katkeamaton, muuttumaton voi olla, niiksi tulla.

Se on:  että kaatuu vain kerran, ja silloinkin suorana kuin kuusi.

 

 

Kirjoittamisesta on ollut viime aikoina runsaasti polemiikkia, kuka saa kirjoittaa, mistä saa kirjoittaa,  mitä saa kirjoittaa ja mikä on kirjallisuutta tai hyvää sellaista etc. Polemiikissa on jäänyt taka-alalle se fakta, että kuitenkin lukija päättää, mitä hän lukee ja mistä hän pitää, eikö totta?

- Tutkijan harha: tutkittavana oleminen on kirjallisuuden korkeampi, ellei korkein olomuoto. Tätä ei sanota, se ilmenee, se edellytetään. Vastatyyppi on kirjailija, 

jolle teoksen merkitys on sen syntyprosessi. Kirjoittajana oleminen on hänelle kirjallisuuden korkein olomuoto. 

 

- Pinnallinen on pintansa veroista. Se sisältää sitä mitä pinta lupaa.

Se on rehellistä. Toisin kuin syvällinen, jossa pinta jättää avoimeksi, mitä on sen alla. 

 

 

 

Jotain varsin tuttua kaikille meille (vanhanaikaisilleko?), joiden kodeissa pönöttää kirjahylly tai useampia, kuten meillä:

 

- Osti kirjoja, varalle, siirsi hyllyyn. Osti toisia, jotka luki, ja siirsi hyllyyn. 

Hylly lietsoi levottomuutta. Nuo sanoivat: Lue meidät. Ja nämä: Anna meidät toisille. 

 

 

Uinailusta ja tavaran paikasta, joissa molemmissa on jotain hyvin tuttua,

vaikka  konsensus  jälkimmäisen osalta vuosikymmenten mittaan onkin ns. Jaakobin painin jälkeen löytynyt. Jos jotain kadonnutta ei paikaltaan löydy, tyydymme nuivasti toteamaan, että se on siellä, missä sen on;)

 

-  Että nukuit hyvin, sen tiedät siitä, ettet tiedä siitä mitään. Kun nukuit huonosti, kaikki mitä siitä tiedät, on liikaa. 

- Toisten mielestä tavaran paikka on se, mistä se otetaan, kun sitä käytetään. Toisten mielestä se on siinä, mihin se jätetään, kun sitä on käytetty. 

Edellisten mielestä sen paikka on kiinteä, jälkimmäisten mielestä liikkuva. 

Eri ryhmiin kuuluvat elävät yhteisessä taloudessa vain jatkuvan riitelyn riskillä.

 

 

 

Hyviä neuvoja ja relevantteja kysymyksiä: 

- Älä vastaa odotusta, vastaa yllätystä. Odotus on ruoka, yllätys sen aromi. 

 

 Kirjailijan loppukaneetti kuuluu: -  Tätä olen kysellyt koko ikäni: Millä voimalla ponnistelen, kun kokemuksesta tiedän, ettei tuloksesta ole hetkeä pidempää iloa. Uutta vastausta en ole keksinyt. Vanha kuuluu: Ponnistelu on ilo, se ainoa.

 

Envallin vahvuus on siinä, että hän luotaa luontevasti niin syntyjä syviä kuin myös keppostelee sanaruletillaan keveitä keinahduksia. Tämän teoksen suhteen lukemisen ilo oli päällimmäisenä ja teokseen voi mainiosti tutustua osio kerrallaan lukemaansa sulatellen, makustellen ja sen viestiä pohdiskellen. 

 

Rautasydän on myös nimensä mukaisesti sen verran luja, että kestää ja ansaitsee useammankin lukukerran. Sopii mainiosti myös lahjakirjaksi olemista ja elämää pohdiskeleville, sillä uusilla näkökannoilla ja aatosten kuluilla on runsaasti käyttöä jokapäiväisessä elossa ja olossa avartavina ja  mallinnuksia sekä rutiineja kyseenalaistavina ja rikkovina tekijöinä:)

 

- Kysy päivän mittaan pään läpi menevistä ajatuksista, onko joukossa joku,  

joka tekee sinne ensi vierailun. Jos on, kohtele sitä hyvin, pyydä viipymään,

tarjoa parasta. Ja pane visusti talteen.

 

Neuvosta vaarin ottaa: