tiistai 16. elokuuta 2022

José Luís Peixoto : "Sinä kuolit / Du dog från mig" - ex Libris...

"Sinä kuolit / Du dog från mig", José Luís Peixoto. Enostone Kustannus, 65/62 s., 2022, suomennos: Rita Dahl/översättning Örjan Sjögren.

"José Luís Peixoto  syntyi Galveiasissa Alentejon alueella vuonna 1974. 
Hän kirjoittaa proosaa ja runoutta ja on yksi tämän päivän portugalilaisen kirjallisuuden merkittävimmistä kirjailijoista. Hänen kirjoissaan Portugalin maaseutu on usein kuvattu kauniilla tavalla ja runollisella kielellä,
Peixoto on saanut Portugalissa paljon huomiota jo kirjallisen uransa alusta alkaen, ja hän voitti José Saramago -palkinnon vuonna 2001, vain 27-vuotiaana, ollen tähän mennessä nuorin palkinnon saanut kirjailija." 
 
 
                                                             ©Patrícia Pinto
 
 
"Sinä kuolit  on portugalilaisen kirjailijan José Luís Peixoton esikoisteos. 
Lyhyt, mutta erittäin liikuttava ja koskettava teksti julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2000. Sinä kuolit on tarina isän kuolemasta ja hänen poismenonsa jälkeisestä surusta. Teos on samaan aikaan sekä kunnianosoitus että vapauttava kuvaus, joka on kirjoitettu sillä runollisella voimalla ja musiikillisella rytmillä, 
joka sittemmin on muodostunut Peixoton tunnusmerkiksi." (Lievelehti)
 
 
 
 
Tämäpä vekkuli ja käypänen  yllätys, kun kirjastosta kotiin tultuani selasin saalista ja yhtenä niistä kädessäni olikin "Du dog från mig" - niminen Peixoto. 
Mitä ihmettä, mutta tuumailin, jottei tässä hädänpäivää luetaan sitten ensin 
på svenska, kunnes huomasin kustantajan oivan koiruuden sarjasta kaksi kärpästä;)
Runoteokset ja espanjanlaisten kielialueiden kirjallisuus  ovat olleet lukurepussani etutaskussa kautta vuosien ja tuoneet elämääni iloa, väriä ja uusia tuulia, kuten edellinen Peixoton Ruhtinas joka rakastui orjaan, 2017.
 
-  Tänään palasin tälle nyt julmalle kotiseudulle. Meidän kotiseudullemme, isä.
 Ja on kuin mikään ei olisi muuttunut.  - Hiljaisuus kuin virtaava vesi, ja elämä,
 joka on julmaa yksinkertaisesti, koska se on elämää.

-  Jos vain olisin voinut suojella sinua. Sinä kutsuisit minua nimeltä, kutsuisit minua pojaksi, ja kun kuulin äänesi sanovan nimeni, kuulin sanan poika äänesi lämpimässä punoksessa, se nostatti syvän liikutuksen. Kunpa olisin vain voinut suojella sinua.

- Kaukaa tunteideni murheesta ja minun olennostani, auringonlasku astui sisään meidän suljetun talomme lyhyeen surumieliseen kajastukseen. Ja ajattelin: 
miksi ihmiset eivät voi kuolla kuten päivät kuolevat? Tuolla pehmeällä viileydellä ja lasimaisen nesteen selkeydellä, joka lankeaa kaiken ylle, ystävällisellä linnunlaululla ja kevyellä tuulenhenkäyksellä, joka liikuttaa puiden lehtiä, maailma on jähmeä tai kääntyy rauhallisesti, ja hiljaisuus putoamassa luonnollisesti, odotetusti, täsmällisesti, ansaitusti. 

Teos pitää sisällään runsaasti jaettuja tunnetiloja: Muistan elävästi Isäni saattohoitovaiheen päätyttyä kuolemaan yli 40-vuotta sitten ensimmäisen ja viimeiseksi jääneen käyntini kesähuvilallamme: ruusut kukkivat ikkunasi alla kuin ei koskaan ennen, rakentamasi poikiemme salamaja oli korkealla puussa omalla tutulla paikallaan, vene lillui rauhaisasti laiturissa, ja istuessani rantasaunan portailla  meren kimmellystä katsellen, olit läsnä. Olit läsnä pihakeinussa, pihapöydän äärellä paistaen lettuja pojillemme, olit läsnä sinitaivaan poutapilvien lipumisessa, tuoksuissa, ikivanhan kookkaan pihlajamme lehvistössä ja sydämessäni. Ja tiesin, etten koskaan menettäisi Sinua kokonaan...

Teos on lyhyt sivumäärältään, mutta rikas sisällöltään. Teos, joka on luettava itse, ja jonka käännösasu on erittäin onnistunut tunnetilojen ja kokemusten välittäjänä. Kaunista ja koskettavaa, seesteistä ja elämänmakuista  luettavaa...
 
- Nyt sinä olet joki ja joenreunat ja lähde; sinä olet päivä ja iltapäivä päivässä ja iltapäivän aurinko: sinä olet koko maailma, sillä sinä olet kaiken taustalla... 
 
-  Sinä merkitsit niin paljon minulle. Lepää, isä. Sinun hymysi elää siinä mitä en unohda. Kaikki sinusta elää minussa. Isä. Minä en koskaan tule unohtamaan....
 
Lupaus pitää enkä ole Sinua menettänyt:

9 kommenttia:

  1. Onpa todella koskettavia sitaatteja! Tämä täytyy muistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki! Tämä on seesteinen ja lohdullinen sekä ja sydämeenkäypä ja sitä lämmittävä teos.

      Poista
  2. Kiitos taas tästä! Voisin vinkata myös toisesta kääntämästäni ja toimittamastani antologiasta, joka saattaisi sinua kiinnostaa:

    https://www.parkkokustannus.fi/kirja/rita-dahl-toim-villielamaa-nuoren-galicialaisen-runouden-antologia/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita ja kiitos itsellesi! Kyllä vaan ja otin vinkistä vaarin ja on nyt varauksessa:)

      Poista
  3. Voi, kiitos tästä, kuulostaapa ihanalta kirjalta! ❤️ Tämän voisi lukea. Tällaisesta portugalilaisesta kirjailijasta en ollut kuullutkaan. Onpa hyvä, että häntä on käännetty suomeksikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirjarikas elämäni! Peixoto osaa asiansa eikä sorru tässäkään aiheessa ylilyönteihin, vaan tavoittaa lukijansa vaivatta aiheen huomioon ottaen yllättävän positiivisella tavalla.
      Mukavalukuinen, sivumääräänsä suurempi teos, jolle tilaisuuden tullen kannattaa antaa mahdollisuus;)

      Poista
  4. Muistathan tämänkin:

    https://www.parkkokustannus.fi/kirja/sielun-kestaa-kauan-palata-kotimaahansa-kuuden-nykyrunoilijan-antologia-rita-dahl-toim/

    VastaaPoista