"Levottomia unia". Edith Södergran, Oppian, 2021, 111 s., suomentanut
Uuno Kailas.
"Edith Södergran ( s. 1892, Pietari) oli suomenruotsalainen runoilija ja kansainvälisesti tunnetuin suomalainen runoilija. Hänen runojaan on käännetty yli 40 kielelle. Södergran oli ensimmäisiä suomalaisia moderneja runoilijoita, suomenruotsalaisen modernismin tärkein edustaja. Hänen tuotannolleen oli tyypillistä näynomaisuus ja aikakauden futuristiset ja symboliset virtaukset. Södergran julkaisi esikoiskokoelmansa Dikter vuonna 1916. Hän sairasti jo silloin tuberkuloosia, johon menehtyi seitsemän vuotta myöhemmin." (Wikipedia)
"Levottomia unia -kokoelma sisältää valikoiman Edith Södergranin
ajattomia runoja Uuno Kailaan upeina suomennoksina. Elämän riemu ja
hauraus nousevat koskettavasti esille Södergranin lyriikassa" (Takakansi)
Kooste on sisältää otteita seuraavista: Runoja, Syyskuun lyyra, Ruusualttari, Tulevaisuuden varjo ja Maa jota ei ole.
- Jos olen valehtelija ....
niin ihanimmat enkelit rakastavat kuitenkin
minua niinkuin kaunista ja kadotettua veljeä:
hän kertoi satuja kuulle ja taivaanrannalle,
ilman niitä ne eivät voineet pysyä,
niiden hauras ihanuus mureni tomuksi.
(Levottomia unia)
Södergranin runojen pariin tulee palattua taannehtivasti ja aina niiden annista löytää aina jotain uutta, juuri sen hetkiseen elämän- ja tunnetilaan saumattomasti sopivaa. Tämä kooste oli mukana mökkireissulla ja istui yllättävän hyvin levolliseen tunnelmaan ja tunnetilaan.
Kummalliset kalat liukuvat syvyydessä,
tuntemattomat kukat loistavat rannalla,
olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit -
mutta ihana meri on vaarallisin nähdä,
se herättää tulevien seikkailujen janon:
mik' on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin.
(Ihmeellinen uni)
Meri, tuo lapsuuden kesälomien ja kaikkien matkojeni rakastettu, muuttuvaisuudessaan kiehtova elementti sekä sisäinen seikkailijani, kuin Tove Janssonin Nuuskamuikkunen, eivät kärsi kokemuslisien kertymisestä, vaan iskevät aina vaan ilkikurisesti silmää ja siitä olen iloinen ja kiitollinen...
Yksi ei ole Södergranin tuotannossa lukukokemuksena miksikään aikojen kuluessa muuttunut: lempirunoni:
Yön tullen
minä seison portailla, kuuntelemassa,
tähdet parveilelevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu nurmikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.
(Tähdet)
Satuja kuulle kertoilemassa piipahti myös yks'kin taivaanrannanmaalari:
Voi, Södergran on ihana, yksi lempirunoilijoistani! Pitäisikin lukea tämä kirja. Minustakin tuo Tähdet on ihana runo, mutta niin ovat nuo muutkin jakamasi.
VastaaPoistaSödergran kuuluu niihin muutamiin ajattomiin runoilijoihin, jotka aina vaan jaksavat kiehtoa mieltä.
PoistaKiitos kommentistasi ja aurinkooista sunnuntaipäivää!
Södergran on super! Yksi lempirunoilijoistani.
VastaaPoistaKiitos Anki, kuin myös ja Sinäpä asian yhdellä sanalla oivasti kiteytit!
PoistaSödergran on upea runoilija. Luin hänen runojaan ruotsiksi, mutta pitää sanoa että ne on käännetty upeasti. Kiitos esittelystä.
VastaaPoistaKiitos Jokke, upea on ooikea adjektiivi hänen kohdallaan! Oli kiintoisaa kuulla arviosi käännöksestä. Itse en ole alkuperäiskielellä tutustunut.
PoistaTuo runoilija antaa minulle ihmeellisiä kokemuksia, yleviä, jännittäviä... niiden siivittäminä pääsee toisiin maailmoihin. 💕 Ihanaa että teit postauksen.
VastaaPoistaRita A, kiitos ihanasta kommentistasi! Toisiin maailmoihin vie runojen tie...
PoistaSateen ropinan rauhoittavan pisaroinnin myötä: antoisaa viikonjatkoa Sinulle:)