perjantai 18. kesäkuuta 2021

Niko Rantsi: "Kuka viereesi jää" - ex Libris...

"Kuka viereesi jää", Niko Rantsi,  Tammi, 2021, 319 s.

"Niko Rantsi  työskentelee rikosylikonstaapelina keskusrikospoliisissa. 
Hän on toiminut Turun terrori-iskun päätutkijana ja tsunamiuhrien tunnistajana. Vapaa-ajallaan Rantsi harrastaa kilpauintia. Hänen esikoisromaaninsa 
Sinun puolestasi vuodatettu hurmasi lukijat ja kriitikot tarkalla poliisityön kuvauksellaan ja syvällisellä ihmismielen ymmärryksellään." (Kustantaja)
 
                                                          ©Otto Virtanen

 

 "Metsästä löytynyt ruumis, liikemiehen vaimon sieppaus ja kauan sitten kadonnut mies. Keskusrikospoliisin ja Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen tiimillä on hoidettavanaan rikossuma, joka vaatii jokaisen jäsenen täyden työpanoksen. Monen tapauksen taustalla häilyy sama rikollisliiga ja eräs Pertti Mäki, jota on yritetty saada kiinni useasti, tuloksetta. Lopulta poliisin on kysyttävä, kuinka suuria uhrauksia he ovat työnsä eteen valmiita tekemään." (Takakansi)

 
Niko Rantsin opastuksella tuli edelliskerran tutustuttua poliisityön haastavaan  arkeen ja siitä selviytymisen vaatimaan sinnikkyyteen ja peräänantamattomuuteen esikoisteoksen 
Sinun puolestasi vuodatettu myötä: Suora- ja selkeäsanaista, asiallista ja hyvälukuista, ihmisen äänellä tuotettua tekstiä, joka avaa ikkunaa poliisityön arkeen, sitkeään puurtamiseen tutkinnassa ja vaihtelevien äkkitilanteiden hallintaan ja kohtaamiseen kentällä. Joten mielenkiinnolla lähdin ottamaan selvää siitä, kuka viereeni nyt jäisi. 
 
Prologi on raflaava,  kohtuullisen hyytävä ja hätkähdyttävä, hyvä niin, eikä siihen näin varoituksen sanana kannata kompastua;)
 
Operaation jälkimainkeja ja -puintia:  - Aivomyrskyssä on luotisateen jälkeinen maininki. Ruudinkäry ei haise, mutta poliisiradion kautta välittynyt rytinä ja pauke on edelleen kaikkien korvissa. Suurin jännitys on ohi. Se laukesi, kun rikollisten ilmoitettiin olevan raudoissa
-  Kukaan ei sano sitä ääneen, mutta jokaisen operaatioon osallistuneen ajatuksissa vallitsee sama tunne, helpotus ja tietynlainen väsymys.
-  Karhumiehen aseenkäyttö moottoritiellä etenee mahdollisena poliisirikosasiana syyttäjän arvioitavaksi. Kaiken järjen mukaan tällä kertaa asian ratkaiseminen ei pitäisi olla vaikeaa. Virolainen roisto kaivoi esille järeää ladattua käsiasetta.
 
- Ajat ovat muuttuneet. Katrin eläkeikää lähestyvien kollegoiden tarinat ovat villiä kuunneltavaa. 1990-luvulla tyhjennettiin virkarevolverin rumpu takaa-ajettavan auton renkaisiin ilman kovinkaan kummoista tutkintaa. Nykyään selvältäkin vaikuttava aseenkäyttö hätävarjelutilanteessa saattaa maata syyttäjän pöydällä kuukausia. Ampuja roikkuu tämän ajan löysässä hirressä odottaessaan, aloitetaanko esitutkinta vai ei. Eikä ihmistä kohti ampuminen ole poliisillekaan normikeikka, vaan äärimmäinen tilanne, jota on edeltänyt välitön hengenvaara. Traumatisoiva kokemus...
 
Teoksen punaisena lankana on rikostutkinta asteittaisine, määrätietoisine,
mutta välillä takkuilevina ja pysähtyneinä suvantovaiheineen.
Sen ympärille Rantsi onnistuu luontevasti punomaan molempien "osapuolten" henkilömiehityksen inhimillisine piirteineen ja muodostamaan kokonaisuudesta lukijaa mukaanaan kuljettavan ja kiinnostavan dekkarin, jossa ei myöskään poliisien  siviilielämää kaikkine yhteensovittamisien vaikeuksien ja kompromissien tekojen tarpeineen unohdeta. Perhe-elämässä surullisen kuuluisa motto lieneekin: "Tulen tänään(kin) vähän myöhemmin, jahka...":
 
Siviilielämästä: ja yhteensovittamisesta:   -   Katri päättää soittaa Tomille.
- Moi oli pakko soittaa uudelleen, Katri sanoo. - No, unohtuiko jotain?
Tommi kysyy ja pyytää tytärtään odottamaan hetken. - Toivottavasti pääset ajoissa kotiin tänään, sun on pakko levätä välillä.
 - Juu, illan päätteeksi, Katri vastaa. - Ajelen vielä Pasilan poliisitalolle. 
Kyllä Oona vielä hetken pärjää kotona. Katrista tuntuu siltä, että hän valehtelee työparilleen. Oona laittoi hänelle juuri viestiä Katri tuntee olevansa huono äiti, joka vain juoksee rikosten perässä, vaikka koeruuhkasta kiukkuinen tytär odottaa jotain muuta syötävää kuin eineksiä.
 
Rantsin kaksi teosta, joissa kauniisti todentuu se fakta, että poliisi  - jos kuka -
on ihminen, luovat  ikään kuin kehyksen eräälle kauniissa kesäillassa käydylle, ihmiseloa kaikkinensa käsitelleelle  keskustelulleni eläköityneen poliisimiehen kanssa, jolloin hän rauhallisesti, monimerkityksellinen ilme, jota en tule koskaan unohtamaan,  kasvoillaan yksiselitteisesti lausahti: "Olen tässä elämässä nähnyt ihan kaiken!" (R.I.P.) 
En epäillyt hetkeäkään, etteikö näin olisi tapahtunut.
 
PS.  Teoksen moninaisen persoonainpiirron sympatiapisteet  kerää ehdottomasti elämässään sivupoluille ajautunut nuori Maija:)

  
Meistä jokainen
on polku jonnekin
mutta viisaus on siinä
että ymmärtää
ketä seuraa pitkään
milloin kääntyy pois.
Toni Virtanen

Niinpä:

10 kommenttia:

  1. Huvittaa oikein, että meillä kesälukemiset osuvat yhteen, taas. Siellä Kilon poliisin ja KRP:n seurassa vietän iltojani minäkin.

    Luin ensimmäisen Rantsin kirjan ja tykkäsin, nyt menee tämä sama. Taattua poliisityötä, tykkään.

    Helteistä jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cara, johan meillä kulkee samoja raiteita vekkulisti! Onneksi ei siellä kaltereiden väärällä puolella;)

      Rantsi on kerronnassaan vakuuttava ja pitää laaja-alaisuuden inhimillisine osa-alueineen lujasti hyppysiissään, toivottavasti jatkoa seuraa.

      Nyt kyllä kelpaa kesää viettää, vaikka loivemminkin liikkein, joten aurinkoisia päiviä, uintireissuja ja kukkaloistoa Sinulle:)

      Poista
  2. Minulla odottaa lukupinossa tuo Sinun edestäsi vuodatettu. Odotan jo innolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki ja kiva kuulla! Toivottavasti tykästyt Rantsin ihmisläheiseen ja selkeään sekä pieniä kielikukkasia sisältävään kerrontaan.
      Aurinkoista viikonloppua Sinulle:)

      Poista
    2. Laitetaan lukulistalle 😀

      Poista
    3. Jokke, mukava kuulla, lukuiloa Sinulle!

      Poista
  3. Poliisityön arkinen puoli ja se että poliisi on ihminen. Siinäpä hyvää antia lukijalle ja telkkarin katselijalle, joka on jo nähnyt jos jonkinmoista sankaria, ampumista ja stuntmania. 🌺 Poliisityöhän on tosiasia vaikka siitä kirjoitettaisiin runoja ja dekkareita. Hatunnosto poliiseille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A; Kiitos ja kunnia kaikille poliiseille, jotka turvaavat arkeamme tässä muuttuvassa yhteiskunnassamme ja maailmassa sekä hattu heilahtaa korkealle myös täällä kyseiselle ammattikunnalle ja heidän ammattitaidolleen!!

      Rantsi kuvaa työn arkea, sinnikkyyttä vaativaa puurtamista ja erilaisia persoonia säröineen ja vahvuuksineen erittäin uskottavasti ja realistisesti.

      Aurinkoista juhannusviikkoa Sinulle:)

      Poista
  4. Rikostutkijan ja poliisin arkipäivästä on kiinnostavaa lukea oikean poliisin kirjoittamana.
    Silmät on avautuneet, kun on seurannut TV-sarjaa poliisin arkipäivästä ympäri Suomen. Arvostan kovasti heidän työtänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai ja kuin myös!! Ei muuta kuin ammattikunnalle riittäviä resursseja, voimia ja pitkää pinnaa!

      Hyvänmielen juhannusviikkoa Sinulle:)

      Poista