"Suvisaari", Eva Frantz, Kustantamo S&S, 2021, 224 s., suomentanut
Ulla Lempinen.
Eva Frantz (s.1980) asuu Espoossa ja työskentelee toimittajana Ylellä.
Hän on kirjoittanut kolme rakastettua Anna Glad -dekkaria ja kaksi lastenromaania. Kahdeksas neito sai Vuoden johtolanka -dekkaripalkinnon 2019." (Lievelehti)
©Marica Rosengård, S&S
"Suvisaari, Vakuutusyhtiö Axelssonin perinteikäs kesäparatiisi, on tälläkin viikolla täynnä lomailijoita. On isoja ja vielä isompia pomoja, myyjiä, it-osaajia ja asiakaspalvelun kuningatar perheineen.
Sauna lämpiää, aurinko paistaa ja grillipihvien oheen on varattu riittävästi laatikkoviiniä. Joku löytää vanhoja dioja 70-luvulta, ja kaikki kokoontuvat kerhotalolle ihastelemaan menneiden kesien tyyliä.
Illanvietto katkeaa hurjaan rajuilmaan, ja sen pyyhittyä yli saari on peittynyt sakeaan sumuun. Kaiken lisäksi saarelaisia koettelee suurin vitsaus,
jonka nykyihminen voi kohdata: puhelimet lakkaavat toimimasta..." (Takakansi)
Eipä tämän oivempaa tapaa karistaa talven pimeyden ja ankeuden anturat jaloista ja aloittaa kevyesti kesän lukukausi kuin itselle uusi kotimainen kirjailijatuttavuus ja matkailla Suvisaareen.
- Saaressa on myös kalamaja sekä viime vuosisadanvaihteessa rakennettu kesähuvila, joka toimii saaristolaisravintolana ja palvelee myös veneilijöitä.
Henkilöstömme paiskii ahkerasti töitä ympäri vuoden, eikä Suvisaaressa ole piriseviä puhelimia häiritsemässä. Ulkomaailma pitää saada unohtaa täysin,
olla vain ja nauttia olosta. Siksi on tärkeää, että myös työtekijöiden vaimot ja naispuoliset työkaverimme saavat rentoutua aterioimalla ravintolassa sen sijaan, että he joutuisivat seisomaan hellan ääressä, johtaja Axelsson tähdentää.
Huvila ja saari kuuluivat aiemmin Strandénin suvulle. Edelliset omistajat asuvat ulkomailla.
Kauniissa saarimiljöössä säätilojen rajusti vaihdellessa kohtaamme tyypillisiä työpaikan jännitteitä ja hierarkian hakua, mutta myös leppoisaa yhdessäoloa, lasten tutkimusmatkoja ja seikkailuja kuin myös varhaisteinien tuttua - kun ei edes netti pelitä - pitkästymistä ja asiaankuuluvaa angstia eli kirjavan joukon erilaisia ihmisiä kytkentöineen, ominaispiirteineen, taakkoine ja toiveineen,
joille lomailu luo oivan ympäristön pullahtaa esiin.
Miranda: - Kotiruokaa sen olla piti, se oli tehty selväksi neljä vuotta aiemmin, jolloin hänet oli palkattu saareen kesäemännäksi. Ei mitään erikoista, vaan mieluiten lihapullia, kalasoppaa, makkaraa ja perunamuusia ja vastaavaa.
Vakuutusväki tietenkin söi koko talven cross-kitcheniä ja aasialaista ja eteläamerikkalaista sapuskaa, mutta Suvisaaressa ruuan piti näyttää siltä kuin sen olisi valmistanut Saariston lapsien Malin ja vuosi olisi 1973.
Mukana ovat luonnollisesti myös menneisyyden haamut ja lukiessa selviää myös se, mitä kaikkea hyvää nyrjähtäneestä nilkasta - toisin kuin mielestä - voikaan seurata:)
Frantzin tapa kertoa on kepeä ja leppoisa, toteava ja sujuvakulkuinen.
Henkilö- ja luontokuvaus ovat onnistuneita, joten teos sopii mainiosti lomadekkariksi laiturinnokkaan tai lepolasseen, kevyttä, kelpoa ja rentouttavaa kesälukemista!
Hemulin kirjahyllyn Henna on lukenut teoksen alkuperäiskielellä, ja kuinka hän saarella viihtyi, selviää vahvennosta klikkaamalla;)
Se on sitten kesä:
Kuulostaa kiinnostavalta - ja sopii varmasti hyvin kesälukemiseksi. Olen tykännyt Eva Frantzin dekkareista, joten tästä on hyvä jatkaa. Olen muuten potenut nyrjähtänyttä nilkkaa koko kevään, joten haluanpa todella tietää, mitä hyvää siitä voi seurata :)
VastaaPoistaKiitos Kirjarikas elämäni, mukavaa kesälukemista Sinulle siis luvassa!
PoistaToivottavasti nilkkasi ottaa ja paranee, vaikka se aikansa viekin, mutta enpä palasta salaisuutta, vaan jätetään se Sinulle poimittavaksi:)
Lukuiloa & kauniita kesäpäiviä:)
Kiitos kirjan esittelystä. Ihan uusi tuttavuus tämä kirja samoin kuin kirjailijakin. Tästä kirjasta voisi vaikka aloittaa tutustumisen tähän kirjailijaan. Tällaisia kevyitä lukuvinkkejä kaivataan nyt.
VastaaPoistaKiitos ja painokas kyllä: kevyellä ja hauskalla on kysyntää, joten tässäpä mukava ehdotus, jonka parissa istahtaa patiolle mukavaan tuoliin ja antaa kesän viedä keveyteensä:)
PoistaSaarella ilman puhelinyhteyttä... Kauhu alkakoon. 😎
VastaaPoistaMutta mielellään päivänvalossa kesälukemiseksi.
"Ankeuden anturat" Good one! 😀
Niinpä: mieti!! Vetää vakavaksi ihmisen!
PoistaEsim. mökillä kun ollaan, ovat puhelimet jossain yöpyödillä - minun kuten aina äänettömällä)- ja katsotaan jos katsotaan pari kertaa päivässä sarjasta ollos villi & vapaa.
Kommentistasi kiitän ja pehmeää laskua lomailuun Sinulle toivotan:))
Olen tykännyt Eva Frantzin kirjoista, joten ehdottomasti laitan tämänkin lukulistalle tai kuunteluun, jos tämä löytyy äänikirjana. Haluaisin itsekin jonnekin saarelle vähän muuta maailmaa karkuun...
VastaaPoistaKiitos Suketus ja muistaakseni tämä löytyy äänikirjanakin, joten vähintäinkin mukavaa lukumatkaa saarelle, jossa vieno tuuli käy, merilokit liitelevät uljaana sinitaivaalla ja suolaisen meren tuoksu hiipii hiljaa sieraimiin!
PoistaMeri on ehtymätön ihastuksen ja ihaluni aihe, horisonttia tuijottamaan ei väsy ja sen äärellä oleminen antaa ajatuksille ja sielulle siivet:)
Minulta on mennyt koko Eva Frantz kokonaan ohi! Kiitos esittelystä :)
VastaaPoistaYksi tämän bloggaamisen rikkauksista ja anneista on se, että löytää kiinnostavia arvioita ja vinkkejä.
PoistaJaettu ilo on paras ilo, joten kiitos kommentistasi, lukuhetkiä ja kauniita kesäoäiviä:)
Otan henkilökohtaisen kännykän lentokonetilaam työpäivän ajaksi tai jos harrastan. Mukava bloggaus.
VastaaPoistaLentomatkoilla on/oli aina känny käsilaukussa, mutta esim. luontolenkeillä ei tulisi mieleen pitää nuppeja "kaakossa" kuuntelematta luonnon ääniä ja jos vielä salilla kävisin, saattaisin hyvinkin kuunnella ähistessä ns. tsemppimuassa.
PoistaKommentistasi kiitos ja aurinkoisia kesäpäiviä sekä mukavia lukuhetkiä Sinulle:)