"Sen edestään löytää", Terttu Autere, Karisto, 2020, 143 s.
Terttu Autere (s.1941) on hämeenlinnalainen kirjailija, joka on julkaissut kahdeksan pääosin viime vuosisadan alkupuolelle sijoittunutta romaania.
Niistä neljä viimeisintä on lääninetsivä Juhani Kuikan tutkimuksia käsitteleviä salapoliisiromaaneja. Sen edestään löytää on sarjan viides osa ja Autereen yhdeksäs romaani. (Lievelehti)
"Kun Elias Sorri ilmestyy oppilaaksi asemakylän apteekkiin, kaikki
apteekin naiset - apteekkari Elsa Hovila, farmaseutti Hilkka Leikola ja kotiapulainen
Maire Holopainen - lankeavat hurmaavasti käyttäytyvän, puheliaan ja hauskan näköisen nuoren miehen lumoihin. Apteekin ovi käy tavallista tiuhempaan, naisasiakkaita
riittää. Eräänä lokakuisena sunnuntaina Maire Holopainen löytää Sorrin kuolleena tämän apteekin yläkerrassa sijaitsevan huoneen vuoteesta.
Ei auta muu kuin kutsua lääninetsivä Juhani Kuikka selvittämään mystistä rikosta." (Takakansi)
Harmaan kelin hämärässä ja sateen rummuttaessa ikkunoihin tuntui ihan mainiolta hypätä pois omimmalta alueelta ja katsoa, mitä romanttisen kansikuvan vetoavakatseinen sankari - valitettavasti nyttemmin edesmennyt sellainen - ja ennen kohtaamattomat kirjailija Autere ja lääninetsivä Kuikka saisivat aikaiseksi matkasta 1930-luvun Viipuriin, sukujuurilleni8 lukukokemuksena ja mielentilalle. Sitäpaitsi salapoliisiromaani, iltamat, ruokasali, kotiapulainen, kortteeri, oppikoulu jne. olivat sanoina kiehtova tuulahdus menneiltä vuosilta...
- Ateria oli katettu ruokasaliin. Vanha rouva kilisytti kelloa, jonka kirkkaasti helisevä ääni kiiri ympäri suurta asuntoa. Hetken päästä yläkerran portaista alkoi kuulua askelten ääniä ja kohta ruokasaliin astui kaksi nuorta naista.
"Tyttäreni", asemapäällikkö Rautamo esitteli. "Oili", hän osoittii nuorempaa tyttäristä, "ja tämä tässä on Aili."
- Aterian aikana kävi ilmi, että Rautamon tyttäret kävivät oppikoulua, asuivat viikot koulukortteerissa Viipurissa ja tulivat lauantaisin viikonlopuksi kotiin.
Isä oli kiinnostunut koulukuulumisista ja halusi tietää, miten opiskelu oli sujunut. Kouluviikko oli ollut tavanomainen, sen oli tosin katkaissut koulun yhteinen jokasyksyinen ulkoilupäivä. Oli tehty retki Monrepos'n puistoon. Päivä oli ollut onnistunut, kun ilmakin oli hieno, melkein kesäisen lämmin.
Kommennus murhatutkintaan oli ikävästi erottanut Kuikan tuoreesta Onerva- nuorikostaan, johon kommenuksella löytyi telefoonin lisäksi toinenkin kytkentä:
- Tosiaan, Juhani Kuikka muisti, Onervan kouluhan oli ollut myös retkellä samaisessa puistossa. Juhani Kuikka mainitsi asiasta, ja silloin kävi ilmi, että tytöt kävivät juuri sitä oppikoulua, jossa Onerva oli opettajan. Juhani Kuikan oli pakko kysyä, tiesivätkö tytöt Onervan. "Minä tunnen, maisteri Kuikka opettaa meidän luokalle", Aili, nuorempi tytöistä sanoi.
- "Sepä sattui." Lämmin ailahdus käväisi Juhani Kukan rinnassa, oli kuin Onerva olisi hetkeksi istahtanut ruokapöydän ääreen....
Nämä uudet tuttavuudet Autere kijailijana ja Kuikka etsivänä yllättivät iloisesti ja istuivat kuin hanska käteen vallitsevaan lukuvireeseen, johon ei kaivannut elämää surempia revityksiä, raadollisuuksia tai raflaavuuksia.
Autereen kiireetön ja rauhaisa - kodikas vaan ei pitkäpiimäinen - kerronta soljuu varmaotteisesti kuljettaen lukijansa läpi kuolemantapauksen selvitteluprosessin samalla luoden paikallisille henkilöille ja toimijoille omat persooonalliset ominaispiirteensä.
Salapoliisiromaani? Kyllä vaan, nimenomaan sitä ja vielä viehkosti Viipurissa ja Monrepos'n puistossa.. Tervetullut, mieluisa ja mukava aikamatka sekä lukutuokio:)
Kaunehimmilta kaarisilloilta viikonlopun viettoon ja sitten
tunti taakse ja talviaikaan taapertamaan:
Ai niin, nytkö se talviaika jo alkaa? Kiitos muistutuksesta... Aika menee niin nopeasti, ettei tahdo perässä pysyä! Näihin dekkareihin pitäisi kyllä tutustua, niissä on varmaan menneen ajan nostalgiaa. Kaiken lisäksi olin lukion jälkeen vähän aikaa apteekissa töissä, joten tuo apteekkipuoli kuulostaa kiinnostavalta tässä. Leppoisaa viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaMistä johtunee, että aika tuntuu viuhahtavan lupaa kysymättä yhä vinhempaa kyytiä, vaikka kuinka yrittää asettautua tässä-ja-nyt tilaan, keljukojootti sanon minä;)
PoistaMielenkiintoinen oma kurkistus Sinulla apteekkimaailmaan, josta näin asiakkaana on vain kalvakka, häivähdyksenomainen kokemus, mutta melkoisia informatiivisia ammattilaisia tämän päivän farmaseutit ainakin kotiapteekissani ovat.
Teos oli ihan mukavaa ja normista edukseen poikkeavaa luettavaa. Kommentistasi kiitos ja mukavaa loppusyksyn viikonloppua!
Ahaa, Autereelta on tullut uusi dekkari, pitääpä lukea. Olen lukenut koko sarjan ja viihtynyt kulloisenkin mysteerin parissa. Ihanan nostalgisia. Ja riittää lukijallekin pohdiskeltavaa, kun kirjoissa ei koskaan kerrota, missä ne tapahtuvat, vaan se pitää kuvauksesta päätellä. Että Viipurissa tällä kertaa.
VastaaPoistaKiitos Paula, Sinulla on jo koko aiempi sarja takana, minulle tämä oli ensikättely Autereen kanssa ja miellyttävä sellainen!
PoistaMielenkiintoinen lisämauste tuo tapahtumapaikan arvoitus, toivottavasti sitaatti ei nyt pilaa mahdollista lukukokemustasi. Kirjailijan tapa kirjoittaa jättää kivasti lukijalleen tilaa.
Mukavaa ja toivottavasti sateetonta viikonloppua Sinulle:)