Stina Jackson: "Erämaa/Ödesmark" - ex Libris...

"Erämaa", Stina Jackson, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2020, 335 s., 

Suomentanut Jaana Nikula.

Stina Jackson (s.1983),  on kotoisin Ruotsin Skellefteåsta ja asuu nykyisin Denverissä, USA:ssa. Hänen kiitetty esikoisdekkarinsa Hopeatie palkittiin ilmestymisvuonnaan Ruotsin parhaana romaanina, ja se sai myös arvostetun Lasiavain-palkinnon. Erämaa on Jacksonin toinen romaani, ja se on niin ikään ehdolla Årets bok 2020 -palkinnon saajaksi." (Lievelehti)

                                                              ©Stefan Tell

"Liv asuu pienessä Ödesmarkin kylässä isänsä ja teini-ikäisen poikansa kanssa. Kurjistuvassa taajamassa heidän perheensä pistää silmään. Liv tuntee nahoissaan naapurien katseet ja asiakkaiden tuijotuksen työpaikallaan huoltoasemalla. Kylällä ihmetellään, miksi Liv on jäänyt Lapin unohdettuun nurkkaan isänsä luo. Isän omaisuudesta kiertää huhuja: hän on varmasti rikastunut metsäkaupoillaan. Kuinka helppoa riistaa perhe olisikaan..." (Takakansi)

 Tähän saakka kättelemätön Stina Jackson ja dekkari nimeltään Erämaa olivat kiehtova yhdistelmä. Olisiko tässä kyse kannen innoittamana eräänlaisesta erämaavaelluksesta, elämän tuntumisestä erämaalta vaiko johonkin kohtaloon viittaavasta eli ödestä? Vaiko Göterborgs-postenin hehkuttamasta Ennenkuulumattoman kaameasta tarinasta ? Siispä varuiksi rinkka selkään ja mars matkaan sivuselkosille:

-  Kun he pääsivät Ödesmarkiin, Livin mieleen kohosivat taas usein toistuvat muistot kaikista niistä kerroista, kun hän oli hypännyt autosta ja juossut tiehensä. Hän oli paennut suoraan kuusten syliin aivan kuin ne olisivat voineet suojella häntä. Kylä oli kuin viimeinen etuvartioasema tien varrella, joka ei johtanut enää mihinkään.

Liv:  tunsi tienoot paremmin kuin oman mielensä. Hänen jalkansa olivat tallanneet metsien halki kiemurtelevia polkuja ja hän tunsi joka lähteen ja hilla-apajan ja tiesi unohdettujen kaivojen paikat. Hän tunsi ihmisetkin, vaikka hän vältteli heitä. Hän osasi tunnistaa naurut ja hajut, joita tuuli toi mukanaan, 

eikä hänen tarvinnut katsoa ikkunasta tietääkseen kenen auto mateli soratiellä tai kenen moottorisaha leikkasi hiljaisuutta. Hän kuuli heidän koiriensa räksytyksen ja lehmien kellojen kilinän. Seutu ja ihmiset sekä masensivat että virkistivät häntä.

 

Meillä on sisäänpäinlämpiävä, autioituva kylpahanen ja samanlainen, yhteenkuroutunut perhe: Isä-Vidar, tytär-Liv ja tämän tämän poika-Simon, 

jolla on arvoituksellinen isä sekä harvalukuinen, mutta persoonallinen  joukko muita toimijoita, kuten hyväntahtoinen bensa-aseman omistaja Niila, puolikonnat ja vellokset Gabriel ja Liam sekä enempi-vähempi erakoituneita, originellja miespuolisia metsien miehiä, persoonallisuuuksia itse kukin ympärillään villi luonto ja ränsistyvä yhteisö.

Vidar: kumartui pöydän yli, jotta Liv näkisi paremmin hänen vanhenevan vartalonsa ääriviivat ja yksinäisyyden katseessa, joka ylsi syvälle Livin sisimpään ja penkoi kaikkea sitä minkä Liv olisi mieluiten halunnut unohtaa. Hän käänsi kasvonsa ikkunaan ja yöhän sen takana. Kun hän oli ollut nuori, ulkopuolinen pimeys oli tukahduttanut hänet, mutta nyt hän saattoi hävitä siihen, saada siitä suojaa. Hän näki ikkunassa omat kasvonsa, niiden piirteisiin kätkeytyneen onnettoman lapsen, joka anoi häneltä apua.

Näistä aineksista Jackson ei luokaan tavanomaista suoraviivaista, lineaarisesta alun verkkaisuudesta hiljalleen loppua kohden kiihtyvää ja tiheytyvää dekkaria, vaan hän taikoo lukijansa kokemaan itsensä olevan ikäänkuin laajan ympyrän sisällä, jonka kiristyvä spiraali tiivistyy vaivihkaa sivujenkääntelijän ympärille halkaisijan pienentyessä, alkaen puristaa ja kiristää, aina liki ahdistuksen poikaseen saakka.

Mielenkiintoinen kokemus etenkin, kun kirjailijan kerronta sekä luonto- että persoonakuvauksineen on erittäin uskottavaa ja tiivistunnelmaista. Henkilösuhteiden kiemuroissa on käytetty hyvää psykologista silmää. 

Huoliteltu ja loppuun asti ajateltu teos, joka oli virkistävä poikkeus bulkista ja sopi hyvin lukuaikana vallineen tuulenpuuskaisen ja vettävihmovan säätilan sisään.

 Jaana Nikulalta eloisa ja aiheenmyötäinen suomennos. 

 

Erämaahan on uskaltautunut myös Mai/Kirjasähkökäyrä ja missä aatoksissa vaellus sujui, selviää klikkaamalla:)

 

- Where you come from is gone, where you thought you were going to never was there, and where you are is no good unless you can get away from it.  Flannery O'Connor, Wise Blood.

Siinäpä meillä purtavaa: