"Kadonneiden tavaroiden vartija", Ruth Hogan, Bazar Kustannus Oy, 2020, 335 s., suomentanut Susanna Tuomi-Giddings.
"Ruth Hogan syntyi Bedfordissa Englannissa perheeseen, jonka äiti työskenteli kirjakaupassa. Ruth luki kaikki kirjat, jotka vain sai käsiinsä, ja hänen lapsuutensa suosikkeihin kuuluivat muun muassa Muumit.
Kadonneiden tavaroiden vartija on hänen ensimmäinen
romaaninsa,
joka ilmestyi Englannissa vuonna 2017 ja on ollut siitä lähtien myydyimpien kirjojen joukossa. Hogan asuu viktoriaanisen ajan talossa keräämiensä esineiden, löytökoirien ja pitkäpinnaisen aviomiehensä kanssa. Hoganin toinen romaani, The Wisdom of Sally Red Shoes julkaistaan suomeksi syksyllä 2020." (Lievelehti)
©Simon Weller
joka ilmestyi Englannissa vuonna 2017 ja on ollut siitä lähtien myydyimpien kirjojen joukossa. Hogan asuu viktoriaanisen ajan talossa keräämiensä esineiden, löytökoirien ja pitkäpinnaisen aviomiehensä kanssa. Hoganin toinen romaani, The Wisdom of Sally Red Shoes julkaistaan suomeksi syksyllä 2020." (Lievelehti)
"Padua on ruusupuutarhan ympäröimä lontoolainen talo, jonka
omistaa iäkäs kirjailija Anthony Peardew. Kirjailijan apuna työskentelee
nelikymppinen Laura, joka pakenee ihmissuhteiden haavoittavuutta Paduan
ruusuntuoksuisiin huoneisiin ja pysähtyneeseen aikaan.
Neljäkymmentä vuotta aiemmin nuori Eunice kiiruhtaa pitkin Lontoon Bloomsbury Streetiä työhaastatteluun. Vihreä ovi, kolkutus. Ennen kuin Eunice on edes ehtinyt astua kynnyksen yli, hän on umpirakastunut sen toisella puolella seisovaan mieheen.
Ruth Hoganin esikoisromaani leikkaa läpi vuosikymmenten 70-luvulta nykypäivään ja kietoo toisiinsa yllätyksellisellä tavalla monta tarinaa rakkaudesta. Pääjuonta puhkovat vanhan kirjailijan talteen keräämiin esineisiin liittyvät pienet tarinat. Niiden kirpeys jää mieleen, mutta sitäkin vahvempana läikähtää sydämeen Hoganin maailman lämmin toivo." (Takakansi)
Suoraan sanoen empien tartuin tähän hempein kansikuvin varustettuun, tavaroiden tiimoilla pyöriskelevään ja rakkaudentäyteiseksi feel good-romaaniksi tituleerattuun teokseen.
Mutta kuinkas sitten kävikään? Pyörteen lailla kiepahtivat kuviot, sillä teos osoittautui mainioksi ja mielikuvitusta kutkuttavaksi sekä kekseliäästi toteutetuksi ideaksi!
Itsellä ja Kanssakulkijan kera yhdessä, on näet tapana etenkin reissuilla puiston penkillä kökötellessä ja kahviloissa istuskellessa antaen "kiireellisten mennä ohi", tahi elämänviivojen tuntemattoman kanssa pikaisesti leikatessa luoda tarinoita ihmisten ympärille. Se on paitsi hauskaa ja harmitonta, myös innostavaa, joten tähän turisevaan vartijaan oli saumatonta solahtaa sisäään. Feel good - kyllä ja aiheesta:)
Teoksessa saamme kulkea kappaleen matkaa paitsi erisnimin nimettyjen henkilöiden myös sympaattisen Pommikoneen, Porkkanan, hellyttävän Päivänpaisteen ja herttaisten hännänheiluttajain: donitseja mussuttelevan Douglasin ja Baby Janen keralla lukemattomia ihania teekupposia keitellen.
Anthony: - Se oli ollut heidän laulunsa. Anthony asettui mukavaan nahkaiseen nojatuoliin ja oikaisi pitkät raajansa, Miehuutensa parhaissa voimissa hänessä oli ollut pituuden lisäksi myös massaa, ja hän oli ollut varsin salskea näky, mutta nyt ikä oli kuihduttanut hänen olemustaan ja hän oli melkein pelkkää luuta ja nahkaa. Hän kohotti lasiaan naiselle, jonka hopeakehyksistä valokuvaa hän piteli kädessään. "Sinulle, rakkaimpani" - The Very thought of you...
Teoksen ytimessä soi myös asiaankuuluvasti musiikki: Anthonyn ja Theresen ikioma nimikko: The very Thought of You esittäjänään samettisilmäinen
Al Bowlly ja Etta Jamesin At Last, (klik)
Laura: - oli ollut eksyksissä, toivottomasti tuuliajoilla. Hänet oli pitänyt pinnalla, tosin vain hädin tuskin, kolme asiaa: Prozac, Pinot Grigio ja pään paneminen pensaaseen. Hän oli teeskennellyt, ettei joitakin asioita, niin kuin Vincen syrjähyppyä, ollut koskaan tapahtunutkaan. Lauran olivat pelastaneet Anthony Peardrew ja hänen talonsa.
Padua: - oli jykevä punatiilinen Viktorian aikainen huvila, jonka kuistin jyrkkiä katonkappaleita reunustivat kuusama ja kärhö. Kuumasti porottavasta auringonpaisteesta oli helpottavaa päästä viileään, ruusuntuoksuiseen eteiseen. Hän laski laukun lattialle, pudotti avaimet eteisen pöydän laatikkoon ja ripusti panamahatun hattutelineeseen. Häntä uuvutti, mutta oli rauhoittavaa päästä hiljaiseen taloon. Hiljaiseen mutta ei äänettömään. Kaappikello tikitti tasaisesti, keittiössä hurisi ikivanha jääkaappi ja puutarhasta kuului mustarastaan laulu. Modernin tekniikan melusaastetta taloon ei ollut päästetty. Paduassa ei ollut tietokonetta, ei dvd- eikä cd soitinta. Ainoat laitteet, joilla hän piti yhteyttä ulkomaaimaan, olivat radio ja vanha bakeliittipuhelin eteisen pöydällä.
Yksi luku on omistetty Anthonyn tuhkan ripottelemiselle Paduan ruusutarhaan Päivänpaisteen toimiessa tarmokkaana seremoniamestarina. Sitä lukiessa ei tiedä, itkeä vai nauraa, mutta oitis oivaltaa, ettei tuollaisen tapahtuman päähenkilö ole ainakaan elänyt turhaan. Juuri tuollaisesta, edesmenneen oloisesta ja arvoisesta, lämminhenkisestä ja hilpeästä tilaisuudesta voisin haaveilla...
Godfrey: - Kyse oli Godfreysta. Ihanasta, lempeästä ja hauskasta, herrasmiesmäisestä Godfreysta, jonka dementia oli puhaltanut tuuliajoille.
Ennen niin majesteettisen kaljuunan purjeet olivat kuluneet ohuiksi ja riekaleisiksi ja paatti ajautui nyt tuulenpuuskien ja myrskyjen riepottelemana minne sattui...
Mainio hyvätuulen vartija: valoisaa, kepeän kevyttä, hauskaa, paikoin hulvatonta, huumoripitoista, ihmiseloa ymmärtävää, lämminhenkistä läheisyyttä, väistämättömän sietämistä, eroja ja kohtaamisia, mutta myös jatkuvuutta ja sen tavoittelua. Nokkelaa ja kaunista, värikkäin kielikuvin varustettua luettavaa. Tämän lukijalla on hymy herkässä!
- Ellei piikkeihin tohdi tarttua, turha hamuta ruusua. Anna Brontë.
Ruusuja kurotteli:
Neljäkymmentä vuotta aiemmin nuori Eunice kiiruhtaa pitkin Lontoon Bloomsbury Streetiä työhaastatteluun. Vihreä ovi, kolkutus. Ennen kuin Eunice on edes ehtinyt astua kynnyksen yli, hän on umpirakastunut sen toisella puolella seisovaan mieheen.
Ruth Hoganin esikoisromaani leikkaa läpi vuosikymmenten 70-luvulta nykypäivään ja kietoo toisiinsa yllätyksellisellä tavalla monta tarinaa rakkaudesta. Pääjuonta puhkovat vanhan kirjailijan talteen keräämiin esineisiin liittyvät pienet tarinat. Niiden kirpeys jää mieleen, mutta sitäkin vahvempana läikähtää sydämeen Hoganin maailman lämmin toivo." (Takakansi)
Suoraan sanoen empien tartuin tähän hempein kansikuvin varustettuun, tavaroiden tiimoilla pyöriskelevään ja rakkaudentäyteiseksi feel good-romaaniksi tituleerattuun teokseen.
Mutta kuinkas sitten kävikään? Pyörteen lailla kiepahtivat kuviot, sillä teos osoittautui mainioksi ja mielikuvitusta kutkuttavaksi sekä kekseliäästi toteutetuksi ideaksi!
Itsellä ja Kanssakulkijan kera yhdessä, on näet tapana etenkin reissuilla puiston penkillä kökötellessä ja kahviloissa istuskellessa antaen "kiireellisten mennä ohi", tahi elämänviivojen tuntemattoman kanssa pikaisesti leikatessa luoda tarinoita ihmisten ympärille. Se on paitsi hauskaa ja harmitonta, myös innostavaa, joten tähän turisevaan vartijaan oli saumatonta solahtaa sisäään. Feel good - kyllä ja aiheesta:)
Teoksessa saamme kulkea kappaleen matkaa paitsi erisnimin nimettyjen henkilöiden myös sympaattisen Pommikoneen, Porkkanan, hellyttävän Päivänpaisteen ja herttaisten hännänheiluttajain: donitseja mussuttelevan Douglasin ja Baby Janen keralla lukemattomia ihania teekupposia keitellen.
Anthony: - Se oli ollut heidän laulunsa. Anthony asettui mukavaan nahkaiseen nojatuoliin ja oikaisi pitkät raajansa, Miehuutensa parhaissa voimissa hänessä oli ollut pituuden lisäksi myös massaa, ja hän oli ollut varsin salskea näky, mutta nyt ikä oli kuihduttanut hänen olemustaan ja hän oli melkein pelkkää luuta ja nahkaa. Hän kohotti lasiaan naiselle, jonka hopeakehyksistä valokuvaa hän piteli kädessään. "Sinulle, rakkaimpani" - The Very thought of you...
Teoksen ytimessä soi myös asiaankuuluvasti musiikki: Anthonyn ja Theresen ikioma nimikko: The very Thought of You esittäjänään samettisilmäinen
Al Bowlly ja Etta Jamesin At Last, (klik)
Laura: - oli ollut eksyksissä, toivottomasti tuuliajoilla. Hänet oli pitänyt pinnalla, tosin vain hädin tuskin, kolme asiaa: Prozac, Pinot Grigio ja pään paneminen pensaaseen. Hän oli teeskennellyt, ettei joitakin asioita, niin kuin Vincen syrjähyppyä, ollut koskaan tapahtunutkaan. Lauran olivat pelastaneet Anthony Peardrew ja hänen talonsa.
Padua: - oli jykevä punatiilinen Viktorian aikainen huvila, jonka kuistin jyrkkiä katonkappaleita reunustivat kuusama ja kärhö. Kuumasti porottavasta auringonpaisteesta oli helpottavaa päästä viileään, ruusuntuoksuiseen eteiseen. Hän laski laukun lattialle, pudotti avaimet eteisen pöydän laatikkoon ja ripusti panamahatun hattutelineeseen. Häntä uuvutti, mutta oli rauhoittavaa päästä hiljaiseen taloon. Hiljaiseen mutta ei äänettömään. Kaappikello tikitti tasaisesti, keittiössä hurisi ikivanha jääkaappi ja puutarhasta kuului mustarastaan laulu. Modernin tekniikan melusaastetta taloon ei ollut päästetty. Paduassa ei ollut tietokonetta, ei dvd- eikä cd soitinta. Ainoat laitteet, joilla hän piti yhteyttä ulkomaaimaan, olivat radio ja vanha bakeliittipuhelin eteisen pöydällä.
Yksi luku on omistetty Anthonyn tuhkan ripottelemiselle Paduan ruusutarhaan Päivänpaisteen toimiessa tarmokkaana seremoniamestarina. Sitä lukiessa ei tiedä, itkeä vai nauraa, mutta oitis oivaltaa, ettei tuollaisen tapahtuman päähenkilö ole ainakaan elänyt turhaan. Juuri tuollaisesta, edesmenneen oloisesta ja arvoisesta, lämminhenkisestä ja hilpeästä tilaisuudesta voisin haaveilla...
Godfrey: - Kyse oli Godfreysta. Ihanasta, lempeästä ja hauskasta, herrasmiesmäisestä Godfreysta, jonka dementia oli puhaltanut tuuliajoille.
Ennen niin majesteettisen kaljuunan purjeet olivat kuluneet ohuiksi ja riekaleisiksi ja paatti ajautui nyt tuulenpuuskien ja myrskyjen riepottelemana minne sattui...
Mainio hyvätuulen vartija: valoisaa, kepeän kevyttä, hauskaa, paikoin hulvatonta, huumoripitoista, ihmiseloa ymmärtävää, lämminhenkistä läheisyyttä, väistämättömän sietämistä, eroja ja kohtaamisia, mutta myös jatkuvuutta ja sen tavoittelua. Nokkelaa ja kaunista, värikkäin kielikuvin varustettua luettavaa. Tämän lukijalla on hymy herkässä!
- Ellei piikkeihin tohdi tarttua, turha hamuta ruusua. Anna Brontë.
Ruusuja kurotteli:
Minäkin luin tämän joulun jälkeen jouluvieraiden lähdettyä ja siihen saumaan kirja kävi paremmin kuin hyvin. Pidin paljon tästä rentouttavasta, viihdyttävästä ja lempeästi etenevästä feel good -romaanista. Kiva kun laitoit tuon nimikkokappaleen linkin. Mukavaa alkanutta maaliskuuta sinulle!
VastaaPoistaKiitos Anneli A! Teos istuu todella oivasti ikäänkuin poiskuljettajana ja palauttajana "hässäkän" jälkeiseen olotilaan, näin kävi minullekin.
PoistaMitä mainiointa maaliskuuta Sinulle, olkoon onni myötäinen:)
Sain tuon uudemman, The Wisdom of Sally Red Shoes, jouluksi brittiystäviltäni. Huolehtivat siitä, että luen myös englanniksi, hyvä niin :)
VastaaPoistaNo, huomasin tuon vanhemman ja luinkin sen suomeksi ensin, arvellen myös vähän aluksi, että onkohän tästä mihinkään. Oli todellakin, monenlaiseen. Molemmat teokset ehdottomasti saivat kiinnostumaan heti muutaman sivun jälkeen. Kevyttä, ehkä, mutta ihan hyviä lukuteoksia. Ei aina tarvi olla niin painavaa sanottavaa. Ja olihan noissa sitäkin.
Hyvin kirjoitit tuosta ensimmäisestä. Allekirjoitan.
Cara kiitos ja näin sitä vaan vanhat ketutkin ällistyvät ja yllättyvät iloisesti! Teoksen sisältö oli monimuotoinen, kepeydestä huolimatta myös syvien virtojen vuolautta. Uusimman suomennoksen aion kyllä syksyllä varata, jolloin selviää, vieläkö Hoganin taika puree;) Kepeää viikonjatkoa Sinulle:)
PoistaMinullakin oli samanlaiset ennakkoluulot, kun katselin kirjan kansikuvaa, vaikka ihan tarkoituksella lipsahdan aina välistä seikkailemaan kevyemmissä lukuaiheissa, kun haluan keventää murha- ynnä trillerilukemistoa.
VastaaPoistaTämä kirja koukutti mukaansa. Huomaan itsekin kehittelevän tarinoita yksinäisille hansikkaille, jotka roikkuvat pensaan oksilla tai kenkäparille, joka roikkuu sähkölangalla. Pikkulapsilta tippuu maahan kaikenlaista tutista käsineisiin ja leluihin. Selvästi jokaisen kadonneen tavaran takana on ihminen ja tarina. Hienosti oivallettu.
Kiitos Mai ja ennakkoasenteista huolimatta kirjan idea puri ja tuotti lukemisen iloa!
PoistaTarinat ovat kiehtoneet ihmistä kautta aikain, ja ehkäpä se on jotain pysyväistä tässä yhä kiihtyvällä tahdilla muuttuvassa maailmassa, jos niin hyvä niin:)
Minullekin tämä oli mieluisa lukukokemus! Viihdettäkin kaipaa, varsinkin näinä vakavien uutisten aikoina.
VastaaPoistaKiitos: tämä on selvästi ollut iloinen ja mukava yllätys monelle lukijalle oivan ideansa vuoksi.
PoistaTotta: ihminen ei elä pelkästä vedestä ja leivästä, vaan joskus se herkullinen herkkuvoikkukin on paikallaan...
Uutiset ovat alavireisiä, mutta etiäpäin elävän mieli, joten hyvät viikonloput ja valoisat mielet Sinulle:)