Nykyhetki saa pienen ihmisen mietteliääksi:
varmaa on, että maailmankirjat ovat sekaisin ja maailma on pysyvästi muuttunut, eikä koskaan palaa ennalleen.
Haluan kuitenkin ajatella, että tässä saattaa itää myös hyvän ja kestävämmän kehityksen siemen. Ehkä voimme unohtaa ja tallentaa historian kirjoihin jatkuvan taloudellisen kasvun vaatimuksen, ahneuden ja itsekkyyden tavoitteet jne.
sekä saada tilalle yhteisöllisyyttä, tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa, huolenpitoa ja välittämistä. Löytää vallalla olleen minä sanan tlalle, sanat sinä ja me.
Idealismia - kyllä; utopismia - toivottavasti ei.
Yksikään ihminen ei ole saari,
täydellinen itsestään; jokainen on palanen mannermaata,
kokonaisuuden osa: jos meri huuhtaisee mukaansa
maakimpaleen,
niin Eurooppa pienenee vastaavasti,
samoin kuin pienenee niemimaa ja myös maatila,
joka kuuluu sinun ystävillesi tai sinulle itsellesi;
jokaisen ihmisen kuolema vähentää minua,
sillä minä sisällyn ihmiskuntaan;
äläkä sen vuoksi konsanaan lähetä kysymään
kenelle kellot soivat;
NE SOIVAT SINULLE
täydellinen itsestään; jokainen on palanen mannermaata,
kokonaisuuden osa: jos meri huuhtaisee mukaansa
maakimpaleen,
niin Eurooppa pienenee vastaavasti,
samoin kuin pienenee niemimaa ja myös maatila,
joka kuuluu sinun ystävillesi tai sinulle itsellesi;
jokaisen ihmisen kuolema vähentää minua,
sillä minä sisällyn ihmiskuntaan;
äläkä sen vuoksi konsanaan lähetä kysymään
kenelle kellot soivat;
NE SOIVAT SINULLE
Ernest Hemingwayn mainion teoksen Kenelle kellot soivat nimi on peräisin
John Donnen kirjoituksesta Rukouksia sairasvuoteelta (Devotions upon Emergent Occasions, 1624, suom. Paavo Rissanen)
Aikamme vaatii kaikilta sopeutumista ja uudelleen ajattelun- ja organisoinnin kykyä; resilienssiä kehiin! Kun emme elämässämme jotain muuttaa voi,
voimme aina kuitenkin itse päättää siitä, minkä suuruisen tilan sille elämässämme annamme ja kuinka siihen suhtaudumme.
Kuinka uusi tilanne on vaikuttanut Sinun arkeesi ja elämääsi? Mitkä ovat ne asiat, joihin tukeudut?
Meille, ikämme perusteella "karanteenin" piiriin kuuluville, ainoana muutoksena arkeen on Esikoisen poppoon kanssa sovittu paitsi vahvennetusta, jo muutoinkin olemassa olevasta puolin ja toisin tarvittaessa annettavasta avusta, myös heidän ehdotuksestaan lisäksi päivittäin tapahtuvasta molemminpuolisesta kuittauksesta eli peukutuksesta wappin kautta;) Huolenpito lämmittää, kiitos siitä!
Tällä mennään, musiikkia kuunnellen, lukien, valokuvia järjestellen, Netflixiä katsellen, metsäpoluilla vaellellen ja uusia ruokareseptejä testaillen, arkisissa ja mielihyvää tuottavissa puuhissa uteiliaina vartoillen, joskos nyt vihdoinkin kohtaisimme sen paljon puhutun tylsistymisen tunteenkin...
Rakkaan Mummini, Karjalan evakon ja jo vuosikymmeniä tuonilmaisista tähtenä tuikkivan ja minulle silmää iskevän vahvan naisen teesein eteenpäin: Vähän aikaa kestää vaikka aidan vitsaksena ja Hakkaa vaikka palasiks', niin palasetkii hyppiit silmille.
Pidetään hyvää huolta itsestämme, toinen toisistamme ja läheisistämme sekä askelletaan päivä päivältä kohti kevättä, valoa ja heräävän luonnon kauneutta:)
Mietintämyssy päässä:
Täällä Espanjassa - josta kenties huomenna kotiudun - totaalisesta liikkumiskiellosta huolimatta ihmiset tulevat joka ilta parvekkeille klo 20:00 taputtamaan äänekkäästi muutaman minuutin ajan. He taputtavat koronaviruksen sankareille, eli lääkäreille, hoitajille, kauppojen kassoille, rekkamiehille, palomiehille, viljelijöile jne, ts. ihmisille joiden varassa homma toimii ja joiden avulla muut pysyvät hengissä.
VastaaPoistaIhminen ei ole saari. Kuitenkin Euroopassa suljetaan nyt rajoja tavalla joka kertoo toisenlaisesta egoismista, kansallisesta semmoisesta vaikka yhteisesti on sovittu ettei rajoja suljeta. Hädän hetkellä luottamus toiseen kansaan katoaa. Ei hyvä.
En muuten usko että kansainvälistä vaurastumista voi tai pitää laittaa koronaviruksen synnyttäjäksi. Se että esim. kiinalaiset saavuttavat saman elintason kuin mikä meillä on, lienee inhmillisesti hyvä asia eikä paha?
Kiitos Kyösti ja toivottavasti kotiutumisesi sujui onnekkaasti ilman suurempia kommelluksia!
PoistaTuo tapa huomioida ja kiittää herättää lämpimiä yhteisöllisyyden tunteita, on hieno ja ihan mieluusti seisoisin parvekkeella taputtamassa ja kannustamassa näitä yhteiskunnan tämänkinhetkisiä avaintoimijoita; viva!
Ei hyvä, ei: egoismi on kukoistuksessaan ja on unohtunut, että yhdessä olisimme toimijoina vahvempia, ei lupaa valoisaa tulevaisuutta EU:lle jatkossa.
Eipä tunnu tuo skenaario uskottavalta, eloton poikimassa elollista;) Lienee ollut historian sivu totuus, että karrikoiden: yhteiskunta on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki ynnä että demokratian ja toimivan yhteiskunnan paras tae on laaja keskiluokka, mikä meiltäkin 1990-luvun pärskeissä hukutettiin...
Mutta tällä mennään kevättä ja uudenlaista maailmaa kohden.
Jo nyt minusta tuntuu, että niin (useimpien) päättäjien puheista ja otteista kuin oman lähipiirin toiminnasta ja yhteydenotoista välittyy se, että yhdessä tätä epidemia-aikaa eletään, koetaan ja ihmetellään.
VastaaPoistaMeidän ikä-ihmisten on hyvä muistaa, että yhteiskunta ja nuoremmat ihmiset muuttavat merkittävästi elämäänsä mahdollisesti useiksi kuukausiksi lähinnä suojellakseen meitä ja muita tartunnalle tavallista herkempiä ns. riskiryhmiä.
Ja nuorempien muistaa, että hankalien järjestelyjen tarkoitus on vähentää riskiä, että oma mummo joutuisi teho-osastolle taikka syövästä paranevan serkun tai naapurin astmaa sairastavan teinin kunto huononisi korona-tartunnan takia.
Toivotaan, että useimmat meistä välttyisivät vakavalta sairastumiselta. Kuten luettelit, kotiarestissa on paljon mukavaakin. Olemme paljon helpommassa asemassa, kuin työ- ja hoitopaikkajärjestelyjä hiki otsalla miettivät 30-50-vuotiaat työikäiset. Ei käy kateeksi....
Kiitos Inna tuntemustesi jakamisesta, pitkälti samoilla raiteilla kuljetaan!
PoistaMeiltä kaikilta, mutta etenkin nuoremmalta polvelta, jolla on vähemmän elämänkokemusta takana, vaaditaan lujaa resilienssiä. Uskon vahvasti, että sekä pienimuotoisella ja perhekeskeisellä että laajemmin yhteiskunnallisella yhteen hiileen puhaltamisella tästäkin mennään eteenpäin.
Onhan tuo aikasen mielenkiintoista saada nähdä, millaiselta Suomi ja maailma näyttävät tämän revohkan jälkeen, toivottavasti on jotain opittu...
Kyllä kaikesta voi jotain hyvääkin löytää tosiaan: on tässä nähty paljon yhteisöllisyyttä ja toisista välittämistä. Ja samassa veneessä ollaan kaikki, siinä mielessä ei olla yksin. Itse en nyt pääse käymään 81-vuotiaan äitini luona, ja toki elämä muutenkin kaventuu, mutta onhan lukutoukalla aina kirjansa! Lukemalla pääsee matkustamaan ihan mihin tahansa ja kohtaamaan mitä kiinnostavimpia ihmisiä!
VastaaPoistaKiitos Kirjarakkautta ja tuo Kyöstin kertoma tapa seistä taputtamassa parvekkeella on konkreettinen osoitus siitä, että aina jotain on tehtävissä!
PoistaOnneksi on nykyaikana muitakin yhteydenpitokeinoja kuin tuo sinänsä ylittämätön tapaaminen ja haalaamainen. Otetaan se sitten taas oitis käyttöön, kun tilanne tasaantunut.
Totta, eivät kaadu meille lukutoukille seinät päälle, kirja auki ja hei sitten me lennetään;)
Paljon yhteistyöhalua ja välittämistä on näkynyt Kouvolan seudullakin. Useat ryhmät ovat ilmoittautuneet avuksi, esim. tuomaan ruokalähetyksiä karanteenissa olevien oven taa.
VastaaPoistaKyöstille haluaisin sanoa, ettei se rajojen sulkeminen mielestäni nyt tässä tapauksessa mistään nationalistisesta itsekkyydestä johdu, vaan vain siitä, että liikkuvat ihmiset levittävät virusta. Sama liikumiskielto on myös maiden sisällä. Noissa maissa, joissa tauti on ryöpsähtänyt pahaksi näitä ohjeita ja sittemmin kieltoja ei ole noudatettu. Italiassa on vielä viime viikonloppuna (!) menty runsain joukoin rannoille.
Euroopan maiden ministerit ovat päivittäin yhteyksissä toisiinsa ja yrittävät kartoittaa tilannetta ja päättää, mikä toimenpide milloinkin pitää ottaa käyttöön.
Omassa elämässä korona näkyy siinä, että olen riskiryhmää, koska keuhkoistani puuttuu jo nyt noin neljännes kapasiteetista ja toivun parhaillaankin keuhkokuumeesta. Mieheni, joka on vielä vähän vaille 70, menisi mielellään vapaaehtoistöihin, mutta ei minun vuokseni voi. Hän olisi myös halukas kotiopettajaksi ja viihdyttäjäksi lapsenlapsille, perheeseen, jossa vanhemmat ovat etätöissä kotona ja siinä pyörii myös neljä vilkasta alakoululaista, joilla ei ole nyt mahdollisuutta liikuntaharrastuksiinsa. Ei voi mennä, riski on liian suuri.
Täällä me hipsuttelemme kotona. Mies käy välillä asioilla ja minä alan kävellä pieniä kuntoutumislenkkejä. Samanlaista kuin sinulla Takkutukka, kaikenlaista kivaa puuhaa.
En koe, että jäisin paitsi mistään. Olen joutunut perumaan useita lippuja ja menoja, mutta eihän niitä menoja ole nyt kenelläkään. Elokuvat siirtyvät, mutta niitä on enemmän kuin tarpeeksi televisiossakin. Kirjasto meni tänään kiinni, mutta olen tilannut pari satsia kirjoja Adlibriksestä ja omassa hyllyssä olisi lukemista yllin kyllin.
Ei tämä mietintämyssyaika ehkä ole pahaksi kenellekään.
Kiitos Marjatta ja tässä alkaa mukavasti kristalloitua totuus, että pienimuotoinen on kaunista. Seikka, joka on näinä viime vuosien yleisinä hektisyyden aikoina unhettunut useimmilta.
PoistaEi ajatella sitä, mitä nyt emme voi, vaan sitä mitä kaikkea voimme tehdä ja mihin nyt on tilaa muilta riennoilta, ja - hössötyksiltä. Jotain/paljonkin hyvää siis. Valoisan mielen loppuviikkoa Sinulle:)
Kauniisti kirjoitit näistä poikkeusoloistamme.
VastaaPoistaKovin monelle tuntuu olevan vaikeaa asettua olemaan vaan, kun muualle ei pääse kun ulos kävelemään. Meillä hoidetaan kauppareissu itse niin kauan terveitä ollaan. Tänään täydensimme kirjastosta varaukset ja sitten kirjasto menikin kiinni.
Itselläni on jännät paikat, ensi viikolla pitäisi olla polvileikkaus, jota olen odottanut, päivä kerrallaan on otettava, katsotaan pääseekö.
Todellakin,jatkuvan kasvun mahdottomuus kirkastuu nyt, kun kulutus käytännössä pysähtyy. Hyvä niin.
Toivon myös, että hoitohenkilökunnan osuus huomataan ja tulevissa palkkaneuvotteluissa noteerataan kunnolla.
Kaikkea hyvää teille, pysykäätten terveinä!
Kiitos Cara, samalla taktiikalla edetään meilläkin. Kaupat, välttämättömät hoidetaan ja kirjatäydennyskin ehdittin tehdä hyvin alta pois. Olo on kuin oravalla pesässä:)
PoistaHoitohenkilökunnalle ja muille etulinjoilla oleville rispektit, voimia ja Kyöstin mainitsemat parvekevivat! Toivottavasti lopussa heille myös konkreettinen kiitos seisoo.
Sinulle luen loitsuni polvileikkauksen toteutumiseksi, sujukoon se ajallaan, moitteettomasti ja toetkoon polvi kuntoon hyvin!! Onnea matkaan ja siihen asti mukavia, oloisia päiviä!
Matkustan vähän tuskin ollenkaan ulkomaille ja ensi viikon Saksan matka peruuntui, josta en ole pahoillani.
VastaaPoistaTöissä on paljon järjestelmistä.
Muuten ollaan varauduttu aika hyvin ja turvattu lähipiirinkin asioita. Kuitenkin huolettaa miten käy kun on jokunen riskiryhmäläinen.
Kriisi osoittaa kuinka ohuet säikeet ylläpitävät systeemiämme.
Kiitos Jokke! Mukava kuulla, että kaikki mahdollinen on hoidossa; ulkomaan matkoja menee, matkoja tulee.
PoistaTeidän ikäpolvellanne on paljon järjestelemistä, josta olemme saaneet pientä makua poikiemme kautta: Esikoinen puolisoineen on ollut jo usean viikon ajan etätöissä, Kuopuksen ja vaimonsa suhteen tulee vamasti myös heidän ammatistaan johtuen uusia kuvioita arkeen jo pelkästään kolmen tyttären aikaaviepien harrastusten loppumisen tiimoilta.
Resilienssiä teille kehiin! Huolenpitoa ja välittämistä meille kaikille. Toivottavasti ohuet säikeemme kestävät!
Maailma on tuskin entisensä enää tämän jälkeen. Mutta mikä muuttuu? En usko, että talouskasvua aina tavoittelevat lopettavat sen. Voisiko silti vastustavaa voimaa ajavien kannatus lisääntyä? Toivottavasti. Nyt on nähty, että ihminen on itsekäs. Voisiko se vähentyä? Meidän indivualistinen elämäntapa näyttää nyt hedelmänsä.
VastaaPoistaNyt on nähty, että päästöjä voi vähentää. Vaikutukset esim. Venetsiassa näkyvät jo näin vähän ajan päästä. Voisiko ihminen oppia nauttimaan etänä? Onko minun pakko päästä näkemään Venetsia livenä, turistien täyttämänä haisevana katastrofina? Miksi ei annettaisi delfiineille se tila ja järjestettäisi mahdollisuus seurata niitä livekamerasta. Matkustaa voi muuallekin.
Kiitos Serentis, nipun relevantteja kysymyksiä heität ilmaan! Uskon, että vasta aikaa kertoo meille vastaukset!
PoistaTämä aika näyttäisi lisäävän tervetullutta ja kadoksiin joutunutta yhteisöllisyyttä ja kykyämme minän sijaan lausua myös sinä ja me.
Joutaisi myös ahneuden ja itsekkyyden hamsterinpyörä pysähtyä ja mahdoton on uskoa enää talouskasvun jatkuvan optimoinnin mielekkyyteenkään...
Jospa ei niin paljon pahaa, jottei jotain hyvääkiin toteutuisi tässäkin skenaariossa:)
Runsain mitoin on poikkeustilanne poikinut hyvää. Isät ja äidit käyvät kävelyllä lastensa kanssa, lentomelua ei ole, maaliikennekin rauhallinen. Ilma ja vesi saa hengittää. Meidän seudun Facebook-ryhmä huokuu yhteisöllisyyttä, presidentin ja pääministerin puheet antavat toivoa. Osaamme arvostaa tavallista normaalia arkeamme, ehkä rakastua siihen uudelleen. 💚 Sitä odotellessa mikäs tässä on kotona ja blogimaailmassa ollessa. 💕
VastaaPoistaKiitos Rita A ja totta! Tässä tahdin hiljenemisessä on toki paljon positiivista, kuten mainitset: on enemmän yhteistä aikaa ja yhdessäoloa, aikaa myös sekä toiminnalle että ajattelemiselle ja oman "normi"tilanteensa mielekkyyden päivittämiselle.
PoistaHuolenpito kasvaa kohisten. Kiteytyy se tosiasia, että elämä on tässä ja nyt.
Ei hätiä, "taistelulippu" on meilläkin nostettu salkoon ja se liehuessaan viestittää, jottei tuumaakaan ilmaiseksi anneta virukselle periksi, että tästäkin mennään, uteliaina kohti uudenlaista, tulevaa maailmaa; aurinkoista viikonloppua Sinulle:)