lauantai 14. joulukuuta 2019

Peter Robinson:"Vallankumouksen lapset/Children of the Revolution" - ex Libris...



"Vallankumouksen lapset", Peter Robinson, Blue Moon Kirjat Oy, 2019, 379 s., suomentanut Ulla Ekman-Salokangas.

"Peter Robinson  (s.1950) on Kanadaan asettunut britti. Rikosromaaninsa hän sijoittaa entiselle kotiseudulleen Pohjois-Englantiin Yorkshireen, jossa hän yhä viettää aikaa joka vuosi. Vallankumouksen lapset on Robinsonin yhdestoista suomennos." (Lievevelehti)

                                                               ©Pål Hansen

"Entisen rautatien sillalta putoaa tai pudotetaan mies. Hänen todetaan olevan yksinäiseen ratavartijan mökkiin vetäytynyt Gavin Miller, entinen yliopistonlehtori joka on erotettu virastaan – väärin perusteinko? Rikosylikomisario Alan Banks tiimeineen joutuu ensin selvittämään, onko kyse henkirikoksesta, ja tutkinnassa esiin nousevat seikat viittaavat moniin suuntiin. Yksi niistä on Millerin viimeinen työpaikka, toinen hänen henkinen paluunsa nuoruuteen, 1970-luvulle. Opiskeluvuodet olivat yhteiskunnallisesti levotonta aikaa, niin myös siinä yliopistossa jossa hän opiskeli. Kukaan ei pääse pakoon menneisyyttään,
jollakin tavalla se aina tulee vastaan." (Takakansi)

                                         
Kohden pimeyttä - merkeissä tuli viimeksi vajaa vuosi sitten kuljettua kelpo Alanin matkassa ja pohdiskeltua mm. ihmissalakuljetuksen koukeroita sankarimme lempimusiikin soidessa kirjan sivuilla taustalla. Näiden lasten juonenkuvio peräytyy Alanin & Annen jälkiä seuraten kaivoslakkojen, äärivasemmistolaisen toiminnan ja iskulauseiden huutelun aikakauteen ja suureen kuohuntaan. Osaa sankarimme toki jälkien seurannan vastapainoksi rentoutuakin ja asettua iltaisin sateen ropinaa  ja Grateful Deadin Box of Rainia  (klik) ja Rippleä kuunnellen mukavasti lasillinen Layersia matkassaan lempinojatuoliinsa, - tutkimaan päivän mittaan saamiaan selontekoja tapauksesta, kuinkas muuten?

-  Näköala oli huikaiseva. Katsoessaan suoraan kohti etelää Banks ihaili näkymää notkossa olevaan kaupungin keskustaan, sen normanniaikaista kirkkoa, mukulakivettyä kauppatoria, Swainsdale Centeriä ja linja-autoasemaa sekä linnanraunioita kukkulallaan. Se takana Hindswellin metsikkö levittäytyi ylös rinnettä laakson toisella puolella harveten huippua kohden, ja harjanteen yläpuolella levittyi alati muuttuva taivas, tummana ja uhkaavana siellä missä se näytti nojautuvan itse harjannetta vasten, mutta oli korkeammalla vaaleampi ja siihen oli repeytynyt sinisiä aukkoja. Linnan alapuolella pengerretty puisto laskeutui kohti jokea ja putouksia, jotka tätä nykyä pauhasivat kaikin voimin. Banks saattoi kuulla niiden syvän kuminan jopa kaksinkertaisten lasiovien läpi.  Joen toisella puolella, vähän vasemmalla, oli The Green, Eastvalen toinen haluttava, joskaan ei aivan yhtä kallis asuinalue vanhoine puineen, viheriöineen ja suorine katuineen, joiden varrella oli Yrjöjen aikaisia paritaloja.

Robinson on paitsi nokkelan juonen kiehnääjä, jolta eivät langat käsistä lipeä, myös ilmeikäs seutujen, miljöiden ja näköalojen  kuvaaja ja lepppoisan laatukerronnan taitaja, korrektin kielen käyttäjä, joka ei erikoistehosteita tarvitse.

Banksin viisauksia 1970-luvun tiimoilta:   Joku sanoi, että ellei ole kaksikymppisenä kommunisti, silloin ei ole sydäntä, ja ellei ole konservatiivi nelikymppisenä, ei ole aivoja. Ja näihän se meilläkin koto-Suomessa ilkikurisesti karrikoiden tuolloin meni, että kunnon "porvarisperheellä" piti olla Artekin mööpelit, yksi Särestöniemen taulu, yksi  pianoa soittava lapsi ja yksi kommunistivekara....
Ja toisekseen:  jos ei parikymppisenä ole idealisti, niin ei koskaan; kyllähän totuuden nimissä se siemen vieläkin sisimmässä versoo, - ja hyvä niin;)

-  Kuolleiden sukupolvien perinteet painavat vuorenraskaina elävien aivoja. 
(Karl Marx, Vallankaappaus Ranskassa, Louis Bonaparten 18. päivä Brumairekuuta  (Suom. Kaisu-Mirjami Rydberg)

Psykologisesti  kutkuttava, esimerkkejä erilaisista  persoona- ja tilannekohtaisista kuulustelutekniikoista avaava ja Robinsonille tyyppillisen yhteiskunnallisen pointin sisältävä tasokas dekkari, joka on piirulleen balanssissa.

Huomenissa Esikoisen jengin luokse tonttuilemaan lahja- ja lihakassin sekä joulukukkien kera ynnä noutamaan tervetullutta piparirykmenttiä ja maukkaita uunilämpimiä karjalanpiirakoita. Aattoaamuun kuuluu vielä Kuopuksen luo startatessamme Esikoiselle pikalähetyksenä valmiiksi koristeltu kulhollinen perinteistä majoneesista ja sinapista lähtien itsetehtyä italiansalaattia pikahalauksin ovelle toimitettuna.  Perusteellisemmin on tarkoitus yhdessä istua alas saunomisen, aterioimisen  ja hauskanpidon merkeissä uuden vuoden alla ; mainiota!!

Joulumieltä viritellen:

4 kommenttia:

  1. Mainio analyysi 1970-luvun nuorista. Nykyäänkin moni alkaa työskennellä sitkeästi kun tajuaa mitä elämä maksaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke ja niin viiltävän tosi:)
      Niinhän sitä sanotaan, jotta silloin koira uimaan, ku' takapuol' kastuu. Eikä niitä ilmaisia lounaitakaan...

      Poista
  2. Kuulostaa kiinnostavalta! Myös tuo miljöökuvaus vaikuttaa hienolta, se on aina plussaa. Minä puolestani luin tänään englantilaisen dekkarin, joka sijoittui Kanadaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunnon miljöökuvaus on plussaa, sillä se antaa teokselle eräänlaiset raamit ja eloisuutta. Kommentistasi kiitos ja tulenpa kurkistamaan, mitä Kanadaan kuuluu:)

      Poista