"Kasvatus ajan kanssa", Juha T. Hakala, Kustannusosakeyhtiö Teos, 2019, 210 s.
"Juha T. Hakala (s.1962) on palkittu tietokirjailija, kasvatustieteen professori ja filosofi, jonka tutkimuksia ovat liikuttaneet monenmoiset kasvatuksen kysymykset, mutta myös elämäntavan ja työelämän muutoksen sekä kohtuullistamisen teemat. Hän on julkaissut parikymmentä kirjaa, joista viimeisin on paljon keskustelua herättänyt Tylsyyden ylistys. Ikävystyneisyys on luovuuden alku (Alma Talent, 2018). " (Lievelehti)
" Jokainen sukupolvi kasvattaa lapsensa tavallaan. Elämme aikaa, jolloin kasvatus on jälleen uudenlainen kysymys.Yksilöllisyyden paineet ja mahdollisuudet, aineellinen yltäkylläisyys tai sen puute, mutta myös työelämän uudet muodot pakottavat vanhempia tekemään valintoja, joiden edessä mielen valtaa helposti neuvottomuus. Hyvään kasvatukseen pitäisi pyrkiä, mutta mitä ihmettä sellainen on? Tylsää ei saisi olla, luovuutta pitäisi ruokkia, lapsen oman paikan löytämistä pitäisi helpottaa. Mihin kaikkeen kasvattajan pitäisi venyä, milloin saisi olla tyytyväinen itseensä ja mitä nykykoulustakin pitäisi ajatella?" (Takakansi)
Juha T. Hakalan ratevassa seurassa on tullut viihdyttyä ja opittua aiemminkin mm. Tylsyyden ylistys. Ikävystyminen on luovuuden alku (2018) teoksen tiimoilta: Hakalan tapa kirjoittaa jutustellen ja kysymyksiä herättäen on kuin intensiivinen keskustelu rakentavassa hengessä, eräänlainen pienimuotoinen ilotulitus, josta sinkoilee lukuisia kipinöitä vaikkei varsinasta maailmanpaloa synnytäkään eikä sitä toki kaivatakaan...
Tämä uutuus sisältää luvut: Aluksi, Maailmaa rakentava lapsi, Häpeän sävyttämä syyllisyys; Valtaa vastuuta ja auktoriteettia, Oppimisen huimuutta ja harppauksia, Asenne voittaa lahjakkuuden ja Maailma ei ole oikeudenmukainen paikka, vieläkään sekä Lopuksi, Loppuviitteet ja Henkilöhakemisto.
Kasvatus AJAN kanssa? Teoksen nimi herätti alkuun hämmennystä tarkoituksestaan, mutta:
- Et ehkä usko, mutta jouduin tekemään aika tavalla töitä löytääkseni tämän kirjan kanteen sopivan nimen. Lopulta se kuitenkin onnistui: Kasvatus ajan kanssa. Jokseenkin oudosti aseteltu sanakolmikko, eikö totta? Nimelle on kuitenkin perusteensa. Isänä ja opettajana, mutta myös opettajankouluttajana koen, että kasvatus on - taas kerran - muutoksessa. Vähintäänkin tuntuu,
että monet kasvatusta sivuavat ilmiöt, käsitykset ja uskomukset on jonkinlaisessa uudelleen arvioimisen vaiheessa.
Hakala ei tarjoa mitään kymmenellä kikalla parempaa jälkeä -mallista niksiopasta, vaan jonkinmoista arjen peilauspintaa, kutsua lähteä yhdessä pohtimaan kasvatuksen kysymyksiä ikään kuin isompaa taustaa vasten, kuten elämäntapojemme muuttuminen, alati kasvavan syrjäytymisen haamu taustalla, koulu-uupuminen ja kipeästi monia kansalaisiamme koskettava eriarvoisuuden lisääntyminen ja köyhyys yhteiskunnassamme sekä globaalistikin.
Hän painottaa oppimisessa motivaation, sisäisen sellaisen merkitystä ja korostaa, että sisäinen päätös nähdä vaivaa paitsi tuottaa onnistumisen iloa, myös varmimmin johtaa haluttuun tulokseen, joskaan ulkoisen motivaation, jonkinlaisen palkinnon merkitystä ei myöskään pidä aliarvioida.
- Kasvatuksen ei pitäisi raivata esteitä lastemme tieltä. Sen pitäisi auttaa heitä itse voittamaan vaikeudet. Richard Müller-Freienfels.
- Jokaisen pienen itseensä uskovan lapsen takana on vanhempi, joka on uskonut ensin. Matthew Jacobson
Kirjailija toteaa myös harrastustoiminnan kasvun ja sen merkityksen muodostuneen jonkinlaiseksi lapsiperheen kunnollisuuksien mitaksi.
Lasten harrastukset ovat hyvä asia sinänsä, kunhan motiivina ei ole niiden hienous tai että oman mussukan harrastus olisi silleen arvostettu ja jotenkin niinku trendikäs. Sellaista korkeakulttuuria. Alttoviulu, eiks se oo sitä? Kyllä. Alttoviulu on juuri sitä. Sen voi ottaa esille sopivissa tilaisuuksissa, ikään kuin vahingossa, valikoitujen ihmisten kesken...
Hakala pohtii keskittymiskyvyttömyyden lisääntymisen problematiikkaa (älylaitteet, koululaitoksen muutokset jne.) korostaen ensisijaisesti vanhempien vastuuta lasten ja nuorten arjen rakentamisessa. Hiljaisuus ja mulla-ei-oo-niin-mitään tekemistä ovat keskittymisen, ideoinnin ja luovuuden syntysijoja.
Vaikkei itsellä enää kasvatusvastuita olekaan, muutoin kuin loppumattoman itsesellaisen tiimoilta, oli hauskaa ja kiinnostavaa luoda syväsilmäys
Juha T. Hakalan johdatuksella kasvatuksen tämän päivän aatteisiin, mietteisiin, solmukohtiin ja toimivien mallien esittelyyn. Hakalan tapa lähestyä teemoja on keskusteleva ja peruspositiivinen sekä ratkaisukeskeinen. Hän antaa laaja-alaista peilauspintaa lukijalleen. Noita muutamalla sormennäpäytyksellä onneen, terveeksi, tehokkaaksi ja milloin miksikin pikaoppaita riittää riesaksi asti, mutta tämän tapaiselle ammattilaisotteiselle ja lukijaystävälliselle, jutustelevalle ja pohdiskelevalle tietokirjallisuudelle olisi totisesti nykymaailman menossa runsaamminkin käyttöä!
Juuret ja siivet on se, mitä itse tässä kohtaa elämää voin ja haluan lapsille ja nuorille sekä omille että ympärillä oleville tarjota kuin myös kuuntelevat korvat ja vastaanottavaisen sylin.
- Olen tulossa vanhaksi. Kun katson pientä lasta, liikutun.
Kuin myös:
Olin sunnuntaina veljeni syntymäpäivillä ja siellä oli 1-vuotias neitokainen. Hänen ympärillään pörräsi suuri kasvattajien joukko, naisia, joilla jokaisella oli hymy korvissa. Miehet katselivat kauempaa, mutta selvästi neitokaisella oli myös miehisiä seuraajia. Mieheni kävi ottamassa neitokaisesta kuvia ja heti oli tiennyt miten kuvissa ollaan, keskitytään poseeraamaan ja olemaan nättinä. Neitokaisella on siis monen sukupolven ja suvun tuki kasvun polullaan, mikä on hienoa. Paljon vanhoja ihmisiä ja aikuisia, mutta vain yksi lapsi. Noin hyvä turvaverkko kasvattaisi monta lasta. Ihmettelen tätä aikaa, kun lapsia ei enää haluta tehdä.
VastaaPoistaSitten ajattelen heitä, joilla sitä tukea ei ole tai tuki on jostakin syystä vinoutunut. Heitä, jotka syrjäytyvät, heitä, jotka eivät saa elämän syrjästä kiinni, vaikka yhteiskunta on rakentanut kaikille samanlaisen ja tasa-arvoisen kasvatusympäristön. Kodin tuen heiketessä yhteiskunnan tuelta vaaditaan paljon enemmän kuin mitä se tänä päivänä pystyy tarjoamaan. Kun 16-vuotias tyttö on valmis murhaamaan henkilön, joka auttaa häntä kasvun polulla, yhteiskunnan pitää herätä. Jotakin on pielessä.
Kiitos Mai! Oli sielun silmillä vaivatonta nähdä tuo onnekas 1-vuotias ja juhlaväen kokema ilo ja riemu. Vahva turvaverkko suojaa monelta, antaa voimavaroja ja turvaa. Juohtuisiko osa lapsentekohaluttomuutta sen yleisestä puuttumisesta? Vaikkei jatkuvan kasvun tavoitteleminen millään sektorilla nykymaailmassa olekaan mielekästä, niin ei tämä massiivinen mediahässätys asian tiimoilta ainakaan lapsentekohaluja lisää. Ennenkin on ollut epävarmaa, ei ollut sosiaalisia etuuksia ja silti eteenpäin mentiin. Suvun jatkamisen uskoisi olevan sisäänrakennettuna ihmisiin, toivottavasti tilanne tasaantuu.
PoistaSyrjäytyminen on sietämätön asia, eikä sitä saisi esiintyä yhteiskunnassa, joka sitkeästi kutsuu itseään hyvinvointivaltioksi. Syrjäytyneitä nuoria on STTK:n laskelmien mukaan n. 100.000, kun yksi ainoakin on liikaa.
Syrjäytymisen syntysanat lausuttiin 1990-luvun lamassa, jolloin mittava joukko yrittäjiä ja heidän takaajiaan niitettiin ei pelkästään lakoon vaan joko tuonilmaisiin tai poljettiin maan rakoon. Sitä satoa korjataan nyt jo monennessa polvessa, ja koska syrjäytyminen on vahvasti periytyvää, ei loppua näy...
Äärettömän mielenkiintoista ! Sekä nuo ajatukset kasvatuksesta että ajatukset luovuudesta. Minulle ajankohtaisia kun olen juuri aloittamassa uuden opetuskauden maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidossa. 📚 Pitkin viikkoa olen suunnitellut, ideoinut, miettinyt opetusfolosofiaa ja kasvatusta 🧡 Kaikkea mikä on lähellä sydäntäni.
VastaaPoistaOletpa sinä taas ehtinyt lukea sillä aikaa kun minä olen pyörinyt työ- ja suunnittelukuvioissa 😀 Rentoa viikonloppua ja kaikkea kivaa!
Kiitos Rita A: Hakalan tapa esittää asioita on miellyttävä ja ajatuksia herättävä. Lukiessa huomasi, kuinka suuresti kasvatusmetodit ja -trendit ovat muuttuneet ajan kanssa. Luovuuden, joka edellyttää sitä "mulla-ei-oo-mitään-tekemistä-, merkitystä ja sitkeyden tärkeyttä oppimisessa sekä tulosten saavuttamisessa ei voi nykyaikana liikaa korostaa.
PoistaAika aikaas kutaa sanotaan; me molemmat olemme varmasti nauttineet täysillä juuri nyt käsillä olevista vaiheista: minä luuskaleskenä villi ja vapaa viettämään ajatonta aikaa, löytämään stressaavan aikajakson jälkeen omat ajatukseni ja rauhallisen tekemisen ilon ja Sinä taas uuden ja innostavan edessä päästessäsi toteuttamaan ehkä ominta itseäsi. Mainiota viikonloppua ja odotuksen iloa:)