"Jaettu Maapallo. Rajoja, jotka kertovat miksi elämme muurien aikaa",
Atena Kustannus Oy, 2019, 306 s., suomentanut Tiina Ohinmaa.
Päällys: Timo Mänttäri.
"Tim Marshall on kansainvälisen politiikan asiantuntija, jolla on yli 30 vuoden kokemus toimittajan työstä. Hän on työskennellyt Sky Newsissä ja BBC:ssä ja kirjoittanut muun muassa The Timesiin ja The Independentiin.
Marshall on raportoinut kriiseistä Kroatiasta Kosovoon ja Afganistanista Syyriaan." (Kustantaja)
"Ihmiskunnan jakavat raha, erimielisyys, uskonto ja politiikka. Euroopan rajoilla on viime vuosina noussut aitoja ja muureja kuin kylmän sodan huippuaikaan. pelko ja epäluulo nostattavat uusia jakolinjoja sekä maastoon että ihmisten mieliin.
Jaettu maapallo kertoo, miten yhä kiihtyvä jako meihin ja muihin vaikuttaa.
Miksi brexit-äänestys toistaa Ison-Britannian perinteisiä jakoja aina roomalaisajoista lähtien? Miksi ilmastonmuutos laittaa Intian niemimaan rajalinjat koetukselle? Voiko arabimaailma purkaa muurejaan niin kauan kuin islam on jakautunut šiialaisuuteen ja sunnilaisuuteen?
Jokaisella rajalla on kaksi puolta, niin kuin jokaisella kertomuksellakin.
Kun vedetaan raja tai rakennetaan muuri, syntyy politiikkaa. Nykyhetken rajat piirtävät esiin ihmiskunnan tulevaisuuden." (Takakansi)
Tim Marshallilta on aiemmin suomennettu Maantieteen vangit, jota en ole itse
- vielä - lukenut. Tämä uusin suomennos sisältää paitsi Johdannon luvut:
1) Suuri palomuuri: Kiina, 2) Rakennetaan muuri! Yhdysvallat,
3) Toiveet ja todellisuus: Israel ja Palestiina, 4) Viivoja hiekassa: Lähi-itä,
5) Siirtolaismagneetti: Intian niemimaa, 6) Kansakuntien tila: Afrikka,
7) Entistä tiiviimpi unioni? Eurooppa, 8) Brittien murheet: Yhdistynyt kuningaskunta ja loppusanat: Rajatila sekä Kiitokset ynnä Lähdeluettelon.
Marshall esittää meille hyviä kysymyksiä purtavaksi: Miksi Kiina estää tietoliikenteen maan rajojen ulkopuolelle? Puretaanko Israelin ja Palestiinan välille noussutta teräsaitaa koskaan? Miksi Trumpin muuri on uusintanäytös Yhdysvaltain historiassa?
On tärkeätä tietää, ja jos ei vallan ymmärtää - niin ainakin yrittää ymmärtää -,
mitä maailmassa tapahtuu ja miksi. Marshall taustoittaa erinomaisesti jakautumisen historiaa syineen kuljettaen sen seurauksineen nykyaikaan ja sitä vasten peilaten. Mistä kaikesta muodostuu ikiaikainen me ja he/ne jakolinja? Onko totuus tässäkin ainoastaan musta-valkoinen? Kuinka syvällä meissä on se tarve aidoittaa tonttimme, rajata reviirimme, suojata maidemme rajat, rakentaa muureja ja esteitä sekä mistä kaikesta se kumpuaa? Yhteiskunnallisista tekijöistä, heimoista, kansoista, uskonnoista - siitä ainoasta oikeasta -, vallan- ja rahanhimosta?
- Jakolinjat muovaavat politiikka kaikilla tasoilla: henkilökohtaisella, paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä. Jokaisella tarinalla on kaksi puolta, niin myös muurilla. Meidän on tärkeätä tietää, mikä meidät on erottanut ennen ja erottaa yhä, jotta ymmärrämme mitä nykymaailmassa tapahtuu.
Euroopassa mietityttävät ja ratkaisuaan vaativat turvapaikanhakijat, siirtolaiset, jotka herättävät pelkoa, huolta lisääntyvästä terrorismista, julkisten palvelujen riittävyydestä, poikivat ja ruokkivat poliittisia ääriliikkeitä ja jakolinjoja sekä edesauttavat nationalismin nousua jne. Meillä on monia ulkoisia uhkia, mutta ne eivät ole ainoita. On lukuisia hyviä syitä muistaa, että:
- Pelon ja epävakauden keskellä ihmiset hakeutuvat yhä ryhmiin suojautuakseen havaitsemiltaan uhilta. Nämä uhat eivät saavu vain rajan takaa. Niitä voi nousta myös sisältäpäin - kuten Kiinassa hyvin tiedetään.
Varsin kiintoisa ja eloisasti kirjoitettu on myös luku Brittien murheet, jossa Marshall lähtee liikkeelle roomalaissotilaasta vartioimassa Hadrianuksen muuria n. v.380 ja ääneen ihmettelemässä "Pro di immortales, quid hic facio?" (Mitä hittoa minä täällä teen? tjsp)
Jaettu maapallo luo vahvaa historiallista taustaa nykymaailman tilanteelle ja yhä tiiviistyville suojautusmispyrkimyksille avaten selkeästi erilaisia näkökantoja ja vaihtoehtoja ajatusmalleiksemme. Erittäin mielenkiintoinen, hyvin kirjoitettu, opettavainen, avartava ja pohdintoja herättävä kompakti teos, kompassi ymmärtämisen tielle.
Tämä on kirja, joka kannattaa lukea jo yleissivistyksenkin vuoksi, joka jää kutkuttelemaan ajatusratoja ja auttaa lisäämään ymmärrystä siitä, mitä Telluksellamme on tapahtunut ja par'aikaa tapahtuu ynnä spekuloimaan ja avaamaan visioita sen suhteen, mitä tulevaisuudessa on odotettavissa.
Vaikka monista kielistä löytyykin sanonta: "Hyvä aita tekee hyvän naapurin", joka on eräs totuus sekä konkreettisista että psykologisista rajoista, toteaa Marshall loppusanoissaan, että suunnittelemme tulevaisuutta toivomalla parasta ja pelkäämällä pahinta, ja koska me pelkäämme, me rakennamme muureja.
Yhtä totuutta asiassa ei liene, mutta jos valita saisin, niin:
- Valitkaa johtaja, joka investoi siltoihin eikä muureihin. Kirjoihin eikä aseisiin. Moraaliin eikä korruptioon. Suzy Kassem: Rise Up and Salute the Sun.
Syntyjä syviä mietintämyssy päässä pohtimaan jää:
Hyviä mietteitä, joihin ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta sinnillähän täällä eletään. Ja ainakin ennen vanhaa sisulla, kun pakkanen kolkutti nurkkapieliä. Nyt on niin lämmintä ja mukavaa. Ikävältä kuulostaa rajat ja muurit, piikkilanka-aidat ja pakolaisleirit. Jotkut haluaisivat Suomenkin ympärille muurit pakolaisia ja maahanmuuttajia varten. Ne jotkut lentelevät ja työskentelevät ulkomailla, mutta kotimaa on pyhä paikka. Ihmettelenpä vaan ja mietiskelen.
VastaaPoistaMinä luin ihan alussa, että Jaettu maapallo. Runoja... ja sitten minä etsin loppuun asti niitä runoja. Ajattele miten mahtava runokirjan nimi olisi Jaettu maapallo. Sitten runot sisällysluettelon mukaan. Viivoja hiekassa, aivan ihana runon nimi.
Kiitos Mai! Komplisoitu on asetelma ja komplisoitu on tämänkin päivä maailma...
PoistaEi ole todellakaan yhtä ja ainoaa vastausta, mutta kuten toteat, sinnillä mennään malliin etiäpäin elävän mieli. Emmekä me tytöt suostu vaipumaan toivottomuuden valtaan, emmehän?
Innostava lukuerhe: ei muuta kuin käyt koostamaan kokoelmaa nimikkeellä Jaettu maapallo. Täältä löytyy yksi varma lukija oitis;)
On niin paljon asioita, joiden edessä vain voi ihmetellä. Tällainen kirja tuo näkökulmia hieman pidemmälle kuin naapuriin.
VastaaPoistaKirjan kanssa kävi niin, että huomasin kirjastoreissulla mieheni sen varanneen ja saaneen. Näin osuu aina meilläkin melko usein, varsinkin tietopuolisten kirjojen kanssa. Poistin oman varaukseni ja sain jo mieheltä hänen luettuaan tämän kirjan yöpöydälleni :) Monenlaiset ovat kirjan tiet...
Kiitos Cara; näin on! Ja tuntuu siltä, että kokemuslisien karttuessa niitä putkahtelee yhä nopeammin ja enemmin eteen... Olisi toivottavaa ja upeaa, jos pystyisi jatkossakin katsomaan, kuten osuvasti ilmaisit; pitemmälle kuin naapuriin.
PoistaSama kaikupa teillä on askeltin:) Paljon luemme mekin samoja kirjoja: Kanssakulkija enempi kansainvälistä ja muutakin politiikka sekä historiaa, omalle tontille kuuluvat runot, aforismit, filosofia ja psykologia, mutta luontoteokset ja dekkarit menevat tasajakoon; ihmeelliset ja tutkimattomat ovat kirjainkin tiet:)
Pieni ihminen toivoisi että maailman viisailla johtajilla olisi viisaat ratkaisut ongelmiin ja kaikkialla sen viisauden johdosta vallitsisi maailmanrauha ja oikeudenmukaisuus, onnellisuus ja tyytyväisyys. Kotirauha, naapurisopu, maailmanrauha. Mikä siinä on niin vaikeaa?
VastaaPoistaRita A: heitit kehiin kuningaskysymyksen, johon hartaasti toivoisin, että minulla olisi vastaus tai paremminkin juuri mainitsemillasi maailman johtajilla sen sijaan, että maailma tuntuu ajautuvan yhä kaoottisempaan ja nopeasti kiihtyvämpään sekasorron tilaan.
PoistaMutta kun toimitaan mallilla: "Kaikki mulle heti, mieluummin jo eilen, eikä mikään valta/raha riitä, tässä sitä ollaan sen puhtaan kaulan kanssa...
En väsy hokemasta, että vähemmän on/olisi enemmän kaikille ja, että historian sivu yhteiskunnat ovat olleet juuri - ja vain juuri - niin vahvoja kuin niiden heikoin lenkki. Mikä sen ymmärtämisessä on niin vaikeaa?
Epätoivolle en silti suostu antamaan valtaa, vaan uskoa parempaan ja ratkaisujen löytymiseen on inhimillinen pakko ylläpitää. Kaikeksi onneksi, nuoret näkevät valoa tunnelin päässä ja naiiviuden uhallakin toivon ja haluan uskoa, että ehkäpä keinot ja ennen kaikkea halu - jos ei muuta niin pakon edessä - löytyvät, jotta elämää jatkuu, sillä on tämä elämä kaikkinensa vaan niin mahtava suuri seikkailu:)
Epätoivoon emme todellakaan vaivu. Jokainen voi halutessaan luoda ympärilleen ystävällisen ja kivan ilmapiirin. Henkilökohtainen maailma pysyy siten kaukana sotatantereista 😎 🌷 💜
PoistaKiitos Rita A; totta: on paljolti omasta sisuksesta, arvoista ja elämännäkemyksestä kiinni, mitä ympärillemme kudomme. Realistikin voi kietoutua pehmeään pumpuliin:)
Poista