Peter Høeg: "Sinun silmiesi kautta / Gennem dine øjne" - ex Libris...

"Sinun silmiesi kautta", Peter Høeg, Tammi, Keltainen kirjasto, 2019, 350 s., suomentanut Sanna Manninen.

"Peter Høeg  (s.1957) on kiistatta tanskalaisen nykykirjallisuuden suurin nimi. Paitsi kirjailija hän on myös kirjallisuuden maisteri, balettitanssija, miekkailija ja näyttelijä. 1988 hän julkaisi esikoisromaaninsa Kuvitelma 20. vuosisadasta ja syksyllä 1990 toisen teoksensa, novellikokoelman Kertomuksia yöstä.
Høegin kolmannesta teoksesta Lumen taju tuli kohta ilmestyttyään kansainvälinen sensaatio. Se sai Skandinavian parhaan rikoskirjan Lasiavain-palkinnon ja on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle." (Kustantaja)

                                                           ©Henrik Saxgren

"Lapsuudenystävänsä Simonin itsemurhayrityksen jälkeen Peter saa kuulla laitoksesta, joka voisi auttaa masentunutta Simonia. Neuropsykologisen kuvantamisen laitos on kehittänyt aivojen skannausmenetelmän, jolla tutkitaan ihmisten välistä syvää yhteyttä. Pian käy ilmi, että Peter ja Simon ovat myös laitoksen johtajan Lisan lapsuudenystäviä. Lisa ei vain muista sitä, sillä hän on menettänyt onnettomuudessa muistinsa.
Lisa pyytää Peterin tutkimusapulaisekseen osittain siksi, että saisi kuulla lapsuudestaan. Päiväkodissa kolmikolla oli keino päästä toisen ihmisen tietoisuuteen, ja nyt Lisa ja Peter jatkavat tutkimuksiaan paljon suuremmassa mittakaavassa. Neurotieteiden avulla voidaan vaikuttaa ihmismieleen ja lopulta koko ihmiskuntaan, mutta mikä on sen hinta?" (Lievelehti)

Aivot, mieli, muistaminen ja yhteydet, monta eri tekijää jotka jo sinällänsä houkuttelivat tarttumaan teokseen. Myös kysymys siitä, kenen silmillä me tätä maailmaa katselemme ja itsellemme todennamme, on mielenkiintoinen kuin myös ovat empatiakyky ja sen rajat.

-  Simon puhui rauhallisesti, järkyttyneen arvokkaasti. Olimme yhtä läheisiä kuin lapsena. Tämän läheisyyden vuoksi sain oivalluksen. Oivallus ei ollut sanallinen, sanat tulivat vasta myöhemmin, pikemminkin se oli fyysinen. Simeonin teolla oli tarkoitus. Yrittämällä itsemurhaa lapsi pyrki murtamaan kuoren ja saamaan yhteyden maailmaan. Oli ratkaisevan tärkeää, ettei lasta teljettäisi uudelleen sisälle.

On erikoista ja ihmeellistä, että iän karttuminen kokemuslisiksi tuottaa aika ajoin pyytämättä, etsimättä ja lupaa kysymättä ilman keinotekoista stimulaatiota tai skannausmenetelmiä  yllätyksellisen vahvoja, flashinomaisia  väläytyksiä sieltä täältä lapsuudesta ja menneisyydestä saaden oivaltaen hymähtelemään: Heureka, näinhän se oli ja näinhän juuri tapahtui! Kenties kyse on juuri niistä muistoista ja kokemuksista, jotka on tallennettu pilvipalveluun tai kätketty vankan palomuurin taakse...

-  Millä nimellä voisi kutsua  kuviota, joka on syvemmällä kuin henkilökohtainen tarina? Kuviota, joka ilmeisesti päättää ihmisen elämästä ja kuolemasta?
- Kohtalo, minä sanon. Lisa nousi seisomaan. - Myös kohtalo on tarina. 
Mitä tapahtuisi, jos siihen olisi mahdollisuus päästä käsiksi? Purkaa se? 
Mitä tapahtuu, jos ihminen lakkaa edes pieneksi hetkeksi kertomasta minkäänlaista tarinaa?

Entäpä mikä / mitä on kohtalo? Mitä pitää sisällään fatalismi, kohtalonusko, kannattaako se? Alkaako se toteuttaa itse itseään? Voiko kohtaloon vaikuttaa? Näin ainakin hurjassa muoruudessa uskoimme, päätämme pojan olkapäähän arasti nojaten Paula Ankan vakuuttavasti laulaessa: You are my destiny...

-  Me toivomme yhteyttä, hän sanoo. - Haaveilemme muiden ihmisten kohtaamisesta. Mutta silloin kun siihen näyttää olevan mahdollisuus, meitä alkaa pelottaa. Ehkä ihmiskontaktit ovat hyvällä syyllä laimeita. Ehkä ihmisten välinen yhteys onkin uhkaava...

Høeg on totta tosiaan kirjoittanut vahvan ja erikoisen tiedettä ja fantasiaa yhteennitovan teoksen ihmisten välisistä kohtaamisista - keinotekoisesti ja aidosti  sekä niistä suojamuureista, joita olemme tiili tiileltä rakentaneet selvitäksemme edes jotakuinkin täyspäisinä elämässä eteenpäin.
Muureista, jotka pelkäämme ja haluamme murtaa saavuttaaksemme täydellisen yhteyden itseemme ja ympäristöömme, olemassaoloomme. Mutta voiko toisen, läheisimmistä läheisemmänkään tietoisuuteen sukeltaa ja jos voisi, niin haluaisinko niin tehdä kokeakseni jaettua tietoisuutta?

Poikkeuksellista, kiehtovaa ja ehdottoman kiintoisaa sekä  hätkähdyttävääkin, villejä ajatuksia  herättävää luettavaa, joka monin paikoin pysäytti ja sai mietteliääksi sekä menneisyyden että tulevaisuuden suhteen.

- Mitä kerrotaan, mitä todellisuus kertoo, siellä missä viimeinen kertomus päättyy? 

Vaihtoehtoja visioiden: