torstai 25. lokakuuta 2018

Elly Griffiths:"Käärmeen kirous / A Room Full of Bones" - ex Libris...


"Käärmeen kirous", Elly Griffiths,  Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2018, 331 s., suomentanut Anna Lönnroth.

"Elly Griffiths  (s. 1963)  on englantilainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten arkeologi Ruth Gallowaysta kertovasta huippusuositusta dekkarisarjasta.
Ennen kirjailijanuraansa Griffiths työskenteli lastenkirjallisuuden parissa kustannusalalla. Idea Ruth Galloway -sarjaan syntyi lomalla Norfolkissa,
kun Griffithsin aviomies oli juuri vaihtanut alaa ja ryhtynyt arkeologiksi." (Lievelehti) 

"Suosikkiarkeologi Ruth Gallowayn työpäivä saa kylmäävän käänteen,
kun museosta löytyy ruumis. Tapausta tutkimaan kutsutaan komisario
Harry Nelson, jonka kanssa Ruthilla on jokseenkin monimutkainen suhde. Uhkaavissa kirjeissä museota vaaditaan palauttamaan välittömästi kokoelma aboriginaalien luita Australiaan tai Suuren käärmeen kirous lankeaisi sen päälle. Terävä Ruth kietoutuu mukaan tapaukseen ja joutuu hämmästyksekseen kysymään, ovatko vallalla sittenkin elämää suuremmat voimat." (Takakansi) Sarjan seuraava osa Korppikuningas ilmestyy maaliskuussa 2019.


Griffithsin Risteyskohdat, (2017) ensimmäisen Ruth Galloway-dekkarin kanssa tiemme kyllä ristesivät, muttemme vielä tuolloin lähteneet kulkemaan yhtä matkaa. Tämä uutuus sen sijaan sai meidät talsimaan tasatahtia kaiken kirouksen uhallakin. Sainkin tutustua kelpo nippuun uusia asioita kuten digeridoohonforensiseen arkeologian tutkijaan, elginisteihin, salaperäiseen paaviin, sateenkaarikäärmeeseen alias mattopythoniin,  magiaan, druideihin ja aboriginaaleihin,  näistä saat lisätietoa klikkaamalla; kerrassaan mielenkiintoista ja kiehtovaa!

-  Hyvää magiaa. Kääntyessään Norfolkin yliopiston (epäilemättä East Anglian köyhän serkun) tienhaarasta Ruth ihmettelee, miten ei värähtänyt inhosta niin kuin yleensä, kun puheeksi tulee uskonto tai yliluonnollinen. Siksikö, että hän oli Bob Woonungan kanssa samaa mieltä? Cathbadin mukaan suolamarski oli pyhitetty jumalille. Erik nimitti sitä symboliseksi maisemaksi. Nelsonista se on jorpakko. Mutta Ruthille se on koti, ja joskus hän pohtii, miten Etelä-Lontoon kasvatti voi tuntea voimakasta vetoa niin synkään ja autioon paikkaan. 
Tuntuuko hänestäkin, että vaeltavassa hiekassa ja kätkeytyneissä lammikoissa on jotain maagista? Ei. Ja vaikka hän on suolamarskilla kokenut sekä pelkoja että vaaroja, hän ei haluaisi asua missään muualla. Hän on valmis myöntämään, 
ettei suhtaudu siihen täysin rationaalisesti.

Suuri sija on teoksessa käsitteellä uniaika, "joka on  Australian alkuperäiskansojen uskonnossa kaukainen ajanjakso, joka on kuitenkin läsnä heidän jokapäiväisessä elämässään. Uniaika selittää maailman, ympäristön ja ihmisten alkuperän. Uniaika selittää myös sen, kuinka elämä on järjestetty, kuten sosiaaliset tavat, klaanijärjestelmän ja keksinnöt. Se selittää myös rituaalit, joiden tehtävä on kanavoida Uniaika ihmisille, jotka voivat siten hyötyä sen voimista. Rituaalien avulla esi-isät saadaan tuotua nykyhetkeen. Uniajan sankarit, esi-isät ja nykyajan ihmiset muodostavat yhtenäisen verkon, joka tuo hyvinvointia ja onnellisuutta, kun kaikki sujuu hyvin eikä verkko repeä." (Wikipedia)

Eipä kuulostaa lainkaan huonolta systeemiltä. Tuolla yhtenäisellä verkolla olisi totisesti käyttöä tämän päivän maailmassamme, jossa pudota rompsahdellaan suojaverkkojen läpi niin, että tanner tömisee...

Magiikalla ja mystiikalla on pikkuruinen, oma lumoava ja mielikuvitusta ruokkiva sijansa elämässäni. Sen lisäksi, että Griffiths tarjoaa lukijalleen tässä  mainiota juonenkuljetusta pakollisine ruumineen, druideineen ja heidän kiehtovine "mörkömenoineen", hän loihtii estradille herkullisen kaartin reheviä luonteita ja keskinäisten kemioiden kiemuroita ynnä houkuttaa lukijan väistämättä etsimään historiallista tietoa esim. aboriginaaleista, joista ensimmäiset ovat saapuneet Aasiasta Kaakkois-Aasian  saarten kautta noin kunnioitettavat  60 000 vuotta sitten.  Jämpti ja kivasti koottu dekkari, jonka kanssa aika ei tullut pitkäksi.

Mitä mietti Kirjasähkökäyrän Mai magian keskellä selviää klikkaamalla.

Loppuviikon viihdykkeeksi siivu musiikkia:)

Digeridoo:

4 kommenttia:

  1. Kiitos kiintoisasta arviosta. Varauksessa on.

    Raikasta syysviikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin yllätyin siitä, kuinka sulavasti tämä käärme kutitteli. Lukuiloa ja reipasta viikonloppua:)

      Poista
  2. Minä tutustuin digeridoohon jo kun luin Kikattavaa kakkiaista. Mainio pärinäsoitin, joka herättää varmasti.
    Ruth ja Nelson, siinäpä mainio pari, joka ei ole pari. Saas nähdä miten käy. Nyt on pitkä aika odotella Korppikuningasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai: sittenhän Sinulla on etulyöntiasema ja kokemusta kyllin jahka laitetaan digeridoo-duo pystyyn ja heittäydytään performanssipuolelle:)
      Käärmeistä korppeihin: tämä käärme luikerteli sulavasti ans' kattoo, josko korppikin äänelläns' raakkuu...

      Poista