perjantai 12. lokakuuta 2018

Hulvatonta syyshärdelliä...


Lokakuun alku on sujahtanut ajallisesti vaan ei toiminnallisesti samaiseen mustaan aukkoon, jonne pätkähti syyskuu: kuin karusellissa kieppuen ja vuoristoradassa huristaen. Toisaalta vastapainona aurinkoisia päiviä,
kauniita ruskan värejä ja hurmaavan pehmeää syysvaloa sekä uusia kokemuksia. Harvinaisemmat pohjoisen vieraat, pulmusetkin kävivät ilahduttamassa pörhistelyllään lähipuissa.

On hoideltu - Kanssakulkija - anopin jälkeisiä asioita ml. 140 m2 täyteen pakatun, parituntisen ajomatkan päässä sijaitsevan talon inkl. maakellari ja varastorakennus läpikäyntiä sikin sokin olevine, vuosikymmenten mittaan kertyneine, jos-joskus-tarvitsisi "aarteineen" ja etsintöineen sekä yllättävine löytöineen. Perunkirjoitus on saatu viime tingassa laadituksi. Kiinteistön myynti ja jakoasiat odottavat vielä tulemistaan. Huh-huh ja hellurei & hellät tunteet!!
Olen ollut taustoistani johtuen osakkaana lukuisissa kuolinpesissä, ja luulin jo kaiken sillä sektorilla nähneeni, mutta tämä on ollut jo tähänasti näin sivustaseuraajanakin kirjaimellisesti veret seisauttavin ja ns. pitkävaikutteisesti virkistävin kokemus...




Itse on tullut asian tiimoilta vedettyä nostalgisia, täyden työpäivän mittaisia kirjoitusrupeamia ja vasemmalla kädellä hoideltua  normi-arkiasioita terveyden- ja kodin ylläpitotavoitteineen ja sosiaalisine velvotteineen.
Helena Anhavan sanat: "Toimita talosi!" todentuivat ja niiden sanoma on tullut kristallinkirkkaaksi.  Tämä ruljanssi on poikinut sen ehdottoman positiivisen seikan, että jo alullepantu oman kämpän läpikäynti on saanut uutta puhtia edessä olevan linjasaaneerauksenkin pakottamana, mutta nyt irtoaa helposti
eikä tee tiukkaakaan. Kierrätyskeskus on kova juttu. Jotain kiinnostavaa  on annettu eteenpäin halukkaalle jälkikasvulle. Mikä helpotus.

Kanssakulkija viljeli omituista huumoriaan ja  ennättäy lähtösuukkoja vaihdettaessa virnuleimaan ja spekuloimaan kodin ammottavan tyhjyyttään jahka paluu pitkältä siivulta koittaa ja aneli nöyrimmästi - edelleen virnuillen - saada jatkossakin lukeutua säilytettävän ja tarpeellisen joukkoon suosiooni sulkeutuen - minkä melkein lupasin. Melkein siksi, että tuo outo utelija starttasi matkaan autolla, joka oli niin piripintaan lastattu, ettei siihen edes maanantaiaamun Hesaria olisi mukaan mahduttanut. Ja toisekseen siksi, että haluan IRL omin silmin todeta vain ja ainoastaan tuon hassunhauskan miehen henkilökohtaisine rensseleineen aikanaan astuvan kotimme kynnyksen yli:)




Mutta kaiken henkisen ja fyysisen aherruksen, stressin ja ahdistuksen uhallakin ollaan päästy tavoitteeseen: huomenissa alkaa herrojen punanuttujen jokasyksyinen ensin yhtäjaksoinen pariviikkoinen rupeama hirvi- ja peurajahteineen. Jahtiruokia on urakoitu pakastimeen, fileet ja nuotiomakkarat ostettu, joten tankkauspuolesta ei pitäisi Kanssakulkijan ja Kuopuksen energiatason ja hyvinvoinnin ens´hätään olla kiinni. Siispä: nokisia piippuja!

Alkuun joulukuulle asti vuokrattu jahtimökkikin on tänä sesonkina ykköslaatua, kodikas hirsikämppä kaikin mukavuuksin 10 m:n päässä järvenrannasta,
joten Kanssakulkija pääsee syksyiseen veteen nautinnokseen jäähdyttelemään  (hrhh-hrhh) ja ehkä avannonkin sahaamiseen. Semppu on ajoharjoituksensa komiasti haukkuen suorittanut ja Nemppa noutonsa noutanut, toivon mukaan ei jälkimmäisen jälkikoiran taitoja tarvitse aktivoida. Lupia on luvalla sanoen kylliksi,
ja kun seurueesta on  kaudella useampi jäsen estyneenä, raitista ilmaa tullee riittämään ensi vuoden puolelle.




Minä tyttö puolestani nautin mennen revohkan ja ruljanssin jälkeen täysillä edessä olevasta omasta iteajasta - reunaehtona tietty sen rajallisuus -
jahka ensin kuittaan kertyneet univelat niin sitten Sports Tracker päälle ja kipinkapin kipaisten lenkkipoluille  syysväreihin ja -tuoksuihin.
Seuraavaksi syväsukeltamaan huojuvien, mielenkiintoisten kirjapinojen pariin klassisen ja lattarimusiikin taustoittamana ynnä Likkakaverin kanssa niitä-näitä turisemaan, puolittamaan surut & tuplaamaan ilot sekä jos vanhat merkit paikkansa pitävät myös piirun verran maailmaakin parantamaan pressokupposten siivittäminä:)

Parin viikon päästä on myös hauskoja juhlia tuplaten tiedossa: Esikoisen nuorin, Tähtisilmä on saavuttanut 18-vuoden kunnioitettavan iän ja Kuopuksen vanhin, arvon neiti Elohopea puolestaan täyttää ensimmäisen täyden kymppinsä,
joista seikoista meidän ei luonnollisestikaan pidä - mitä itseemme tulee -
mitään hätiköityjä johtopäätöksiä vetämän....

Elämä on yliopisto, jossa kaikki ovat opettajia. Kun heräät, muista mennä kouluun. — Tuntematon

Hurmaavaa viikonloppua & elämä on:

2 kommenttia:

  1. No tosiaan, hurjalta härdelliltä kuulostaa! Rauhotuhan sie nyt kun on mahdollisuus. Itsellä jäi Toimita talosi -projekti kesken kun nilkka posahti. Mun vanhempien koti oli kauhuesimerkki siitä toimittamattomuudesta. Kyllä, kunhan tästä terheennyn! Kaunista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos riitta k, kyllä mie tästä tokkeennun:)
      Pirskatit posahtaneelle nilkallesi ja terveiset: ottakoon ja kuntoutukoon ja ripeästi sittenkin.

      Leppeää syysvaloa aamu-usvan jälkeen, kullankeltaisia puita, luonto kutsuu poluilleen. Kaunista ja rentoa viikonloppua:)

      Poista