perjantai 19. lokakuuta 2018

Volker Kutscher: "Babylon Berlin / Der nasse Fisch" - ex Libris...


"Babylon Berlin", Volker Kutscher, Bazar Kustannus Oy, 2018, 588 s., Heli Naski.

"Volker Kutscher   (s. 1962) asuu Kölnissä. Hän on opiskellut germanistiikkaa, filosofiaa ja historiaa sekä työskennellyt lehtitoimittajana. Babylon Berlin on Kutscherin ensimmäinen komisario Gereon Rathista kertova romaani,
ja teki hänestä kertaheitolla bestsellerkirjailijan. Kirjasarjan pohjalta Saksassa on tuotettu toistaiseksi maan kaikkien aikojen kallein tv-sarja Babylon Berlin,
joka on kuuluisan saksalaisohjaaja Tom Tykwerin käsialaa. (Lievelehti)"
Sarja alkaa Ylellä 10.11.2018.

                                                         ©Monika Sandel

"Sykkivä Berliini vuonna 1929. Eletään uudenlaisen vapauden aikakautta,
 jossa moraalisäännöillä on vain vähän sijaa. Politiikassa kuohuu, kaduilla rettelöivät kommunistit ja natsit. Kaupunkia halkovasta Spreejoesta ongitaan kidutettu ruumis, ja omapäinen komisario Gereon Rath värvätään murharyhmän tutkimuksiin. Rikoksen jäljet vievät hänet emigranttivenäläisten piireihin, kullan, huumeiden ja aseiden salakuljetuksen maailmaan. Tilanteeseen, jossa hänestä itsestään tulee murhaepäilty." (Takakansi)



Teos on kolmiosainen: I Kuollut mies Landwehr-kanavassa 28.4. - 10.5.1929,
II A-yksikkö 11. - 21.5.1929 ja III Koko totuus 21.5. - 21.6.1929.
Kutscherin tarinan sijoitus historiallisiin kehyksiin on onnistunut ja toimii hyvin kulisseina  sortumatta historian siipien havinan huminan kaikenkattavuuteen sytipäisen Rathin ensiaskelille ja murhatutkimuksille, joissa selviää myös märän kalan arvoitus.  Rathin toiminta kulkee pimeiden polkujen ja kujien kautta eksyen moraalisesti arveluttaville alueille ja virittää kysymyksen, kuinka pitkälle tarkoitus pyhittää keinot vai pyhittääkö?

-  Wolter:  "Murharyhmässä? Jos siellä tarvitaan minun kykyjäni, kokemustani ja kontaktejani, kysyköön minulta. Minä en ole mitenkään innostunut siitä porukasta."  Rath: "Mutta heillä on hyvä maine! " W: "Tietysti. Gennatin joukkue, lehdistön ja hienojen piirien lemmikit! Ryöstöt ja murhat tuovat enemmän arvostusta kuin lika ja törky. Wolter katsoi häntä kuin määritellen hänen arvoaan. Mutta sinne ei ole ollenkaan helppo päästä. Gennatin väki on käsin poimittua. Sinne pääsy vaatii jonkun jymypaukun. Todellisen jymypaukun.
Hässivä keisari ei riitä" Hän nauroi. "Mutta voit lohduttaa itseäsi sillä, että myös me tavalliset kuolevaiset saamme silloin tällöin työskennellä Olympoksella. A-Yksikkö lainaa säännöllisesti poliiseja muista yksiköistä. Silloin mekin saamme pullistella ja leikkiä murhaetsivää. Mutta usko minua, ettei murhatutkimus ole niin jännittävää kuin luulet.".

Straßelta toiselle kun tutkintaa suoritettaessa kuljetaan ja huristellaan,
heräsi ajatus siitä, että Berliinin kartta ei olisi ollut hahmoituksen helpottamiseksi pahitteeksi alkulehdellä, ainakaan heille/meille, joilla kuolemattoman
Marlene Dietrichin tapaan on - jos ei muuten niin muistoissaan:  
noch einen Koffer in Berlin...

Uskottavaa poliisityön arjen kuvausta kaikkine kommervenkkeineen ja sisäpiiriläisyyksineen, huumorihöysteistäkin nokittelua. Kiehtovaa ajankuvausta, lyhyttä ja iskevää dialogia. Persoonilla on ominaispiirrettä: luihua, setämäistä, kähmijää, Buddhaa ja totista torvensoittajaa naiskauneuden kutsua unohtamatta sekä luonnetta, joista ryppyotsaisuus on kaukana.
Tervetullut esikoinen, rattoisaa seuraa.  Seuraava osa Mykkä kuolema  ilmestyy ensi keväänä.

Tunnelmaa luova ja onnistunut kansi Sanna-Reeta Meilahti.

- Spreen Ateena on kuollut, ja kasvamassa on Spreen Chicago.  
Walther Rathenau

Tschüß:

2 kommenttia:

  1. Tämä kiinnostaa kovasti, koska se sijoittuu historiaan. Hiukan ahdisti, kun näin, että kirja on tosi paksu. Ei oikein rahkeet riitä tällä hetkellä näiden paksumpien opusten tarinapoluille.
    Auf Wiedersehen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai; tässä ei kannata kompastua sivumäärään, sillä lukeminen etenee sisällön vuoksi juoheasti.

      Muuten kyllä ihmetyttää tämän syksyn satoisa tiiliskivitarjonta: Knausgårdia urheasti 759 s. takana, mutta tuossa hyllyllä lojuvien Falconesin 941 s. ja Murakamin 825 s. kanssa taidan kyllä tehdä ns. paluuperät. On sanottu, että huonoina aikoina kirjat paksunevat, jotta ostaja kokee saavansa rahoilleen täyttä vastinetta, mutten kyllä ole ymmärtänyt, että ajat olisivat näi-ii-n surkeat juuri nyt... Kiitos kommentistasi ja aurinkoista viikonlopun jatkoa Sinulle:)

      Poista