lauantai 13. tammikuuta 2018

Stephen King: "Viimeinen vartio / End of Watch" - ex Libris...


"Viimeinen vartio",  Stephen King, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2018, 402 s., suomentanut Ilkka Rekiaro.

"Yhdysvaltalainen  kauhun kuningas Stephen King (s.1947)  on koulutukseltaan englanninopettaja. Hän julkaisi ensimmäisen kirjansa Carrie vuonna 1974.
Kingin monissa teoksissa on havaittavissa selvä sanoma: joskus kohteena on perheväkivalta, joskus vanhusten huono kohtelu, joskus yleinen suvaitsemattomuus ja heikompien sortaminen. Kirjailijantyönsä periaatteita ja suuntaviivoja King on selvitellyt teoksessaan Kirjoittamisesta." (Kustantaja)

"Jo lähes kuuden vuoden ajan Mersumies alias Brady Hartsfield on maannut aivovammaosaston huoneessa 217. Joukkomurhan tehneellä miehellä näyttää olevan vintti pysyvästi pimeänä. Samaan aikaan Mersumiehen sinnikkäin vastustaja, monessa liemessä keitetty etsivä Bill Hodges ja hänen yhtiökumppaninsa Holly Gibney äkkäävät omituiselta rikospaikalta Z-kirjaimen ja pienen pelikonsolin. Erikoisen kuvion toistuessa Hodgesin on myönnettävä,
että todellisuus on sittenkin tarua ihmeellisempi. Mersumies on palannut.
Ja hän on voimakkaampi kuin koskaan." (Takakansi)


Kyseessä on  Mersumies-trilogian päätös; aiemmat osat  Mersumies  (2016) ja Etsivä löytää (2017). Teos jakautuu 10 -lukuun: Martine Stover, 10.huhtikuuta 2009,  Tammikuu 2016, Brady, Mustahko, Kirjasto-Al, Badconcert.com, Itsemurhien ruhtinas, Päät ja nahat  ja Myöhemmin.  King jatkaa tässä uutukaisessaan samaa vauhdikasta menoaan, mistä hän jo  Mersumiehessään varoitteli :  tiedossa on tiukkoja mutkia. Ja ajan kuin hullu. 

Holly:   - Myöhemmin Holly avautuu, ja silloin Hodges kuuntelee tarkkaan. Saubersien jutussa vuotta aiemmin Hodges huomasi, että Hollya kannatti kuunnella. Holly ajattelee epäsovinnaisesti, joskus erittäin epäsovinnaisesti, 
ja toisinaan hän tekee suorastaan pelottavan teräviä oivalluksia. Ja vaikka Hollly on luonteeltaan pelokas - mihin hänellä on totta vie syytä - hän osaa olla myös rohkea. On Hollyn ansiota, että Brady Hartsfield, alias Mersumies, on  nykyisin Järviseudun aivovammaosastolla Kinerin sairaalassa. Holly murskasi Mersumiehen kallon laakerikuulilla täytetyllä sukalla ennen kuin Hartsfield ehti aiheuttaa paljon suuremman katastrofin kuin City Centerin edustalla...  
Aika rateva neitokainen, tämä yhtiökumppani-Holly Gibney...

King palailee kerronnassaan aiemmille utuisille usvakentilleen: telekinesia ja päänsisällemeno, ajatustenluku kehkeytyvät koomasta tämänilmaisiin palailevan Mersumiehen uusiksi taidoiksi, joilla on synkät seurauksensa. Sinällään parapsykologia ja -normaalit ilmiöt ovat kuriositeetteina varsin kiintoisa kenttä. Joskus tuli mielenkiinnosta kuunneltua yksi luentosarjakin. Etiäisethän  ovat luonnollisena osana kuuluneet omassa suvussani kulkeviin ominaisuuksiin tai niin haluttaessa omituisuuksiin, vaikka muutoin ollaan kyllä tukevasti jalat maassa kulkevaa sorttia.

Ajatus- Ja ajatus, joka hänelle juolahtaa mieleen, on liian monimutkainen pukea sanoiksi, siinä on liian paljon vihan ja surun pelottavaa sekoitusta, Ajatus siitä, miten jotkut ihmiset haaskaavat huolettomasti sen, mistä toiset olisivat valmiit myymään sielunsa: terveen, kivuttoman kehon. Ja miksi? Koska ovat liian sokeita, emotionaalisesti liian arpeutuneita tai liian itsekeskeisiä nähdäkseen maapallon hämärän kaaren takana odottavan auringonnousun. Joka tulee aina, jos ihminen jatkaa hengittämistä...

Tämän teoksen yhteiskunnallinen pointti onkin itsemurhien kasvava lukumäärä sekä Yhdysvalloissa että monissa muissa maissa. Kirjassa annettu National Suicide Prevention Hotlinen numero onkin todellinen. Ja siihen kannatta soittaa jos sinulla on kakkamainen olo  (kuten Holly Gibney sanoisi). Kustantaja on lisännyt viimeiselle sivulle Suomen  Mielenterveysseuran päivystävän Kriisipuhelimen numeron, joka on 010 195 202. Mainiota.

Vanhanaikaiset Zappit-konsolit Fishin'hole-demoineen ja niihin liitettyine hypnoosiefekteineen, uivine erivärisine kaloineen, myrkyllisine pallokaloineen ja ystävän äänineen sekä musiikinpätkineen ynnä drooneineen ovat oma  vinkeä kokonaisuutensa juonen keskiössä ja Kingin tekstissä, joka suikeroilee sulavasti eteenpäin kuin setä tuhatjalkainen sammalikossa. Hiukka heitetään siis haamujengin puolelle, hanakammin kuin edellisissä osissa ja vaikka haahuilu sinänsä intressanttia onkin, kallistuu oma tykästys enempi toiminnalliseen ilmansuuntaan. Teos sisältää kaiken muun hyvän ja vauhdikkaan lisäksi myös sameaa surumielisyyttä ja läheisistä luopumista. Summa summarum:  kyllähän King genrensä ehdoton kingi on, imakkaa lukemista ja laadukasta suomennosta Ilkka Rekiarolta!

Millä mielellä seisoi Annika / Rakkaudesta kirjoihin viimeisessä vartiossa selviää klikkaamalla:)

Kurvissa mennään varovasti ettei kaatuis kallis lasti, suoralla mennään, suoralla mennään, suoralla mennään

lujjaa juu:

14 kommenttia:

  1. Mukavaa lukea postauksesi. Tykkään aina tuosta osiostasi johon laitat kirjailijan taustatietoja. Stephen King ei kovin tuttu minulle, mutta ai että olin viehättynyt kauhusta ja paranormaaleista ilmiöistä teini-iässä ja vähän myöhemminkin ! Kymmenisen vuotta sitten intouduin lukemaan rajatilakokemuksista ja muuntuneensta todellisuudentilasta. Mielenkiinto kesti muutaman vuoden. Tätänykyä yliluonnollinen hiukan kauhistaa, siis tarkoitan ei-hauskalla tavalla 🙂Omasta kirjahyllystä löytyisi, mutta... housut tutisee 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A! Sinä olet ollut näköjään meistä edelläkulkija tässä paranormaali-ilmiöiden ensitutkimisessa, oma aktiivinen kiinostuvaihe vaihe sijoittuu tuossa 35-vuoden paikkeille; resinalla perässä siis.

      Juu- tämä nykysuhtautuminen on jotensakin varovaisen utelias, vaan ei heittäytyvä kuin ensikosketus liekö vanhuutta vai viisautta...

      Poista
  2. En ole koskaan saanut Stephen Kingin kirjoihin makua, en ole aikeista huolimatta alkua pidemmälle jaksanut lukea. En tiedä mikä siinä on, dekkareista kuitenkin pidän. Ehkä King menee liian pitkälle fantasian puolelle, ainakin ne teokset, joita olen yrittänyt lukea.

    Arviosi perusteella olisi ehkä syytä tehdä vielä yksi yritys, edellisestä onkin jo vuosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kingin alkuteokset kiehtoivat uudentyylisinä mutta sitten heittivät sen verran yliluonnollisen puolelle, jotta into hiipui. Trilogian ykkösosa "Mersumies" oli jo ajankohtaisuutensakin vuoksi varsin onnistunut normidekkarituotos.

      Mutta tässä uusimassa kirjailija palailee juurilleen - sinänsä mielenkiintoisen - haamuheimon puolelle. Seikka, joka kuitenkin tällaistä uskottavuusrajan kanssa painivaa lukijaa hiukka hiertää.
      Kiitos Cara kommentistasi ja hyvää alkavaa viikkoa kohti kevättä:)

      Poista
  3. En tiennytkään että King on englanninopettaja. Olen lukenut vain Carrien, ja katsonut hyytävän hohdon, mutta yksi King odottaa lukuvuoroaan eli Christine tappaja-auto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke: nuo kirjailijoiden taustat ovat kiinnostavia tuntea pohjana itse tekstille ja kerronnan luonteelle!

      Hohto on tosiaan hyytävä filmatisointina ja Jack Nicholson tekee yhden unohtumattomista loistosuorituksissaan elokuvassa.

      Poista
  4. Kiva oli lukea tätä postausta. Olen lukenut Kingia joskus vuosia sitten, ehkä olisi aika tarttua uudelleen johonkin hänen kirjaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, kommenttisi ilahdutti! King on mielestäni kestänyt hyvin aikaa ja erityisen kiehtovia ovat hänen esiin nostamansa yhteiskunnalliset teemat. Mainiota alkavaa viikkoa Sinulle:)

      Poista
  5. Hienoa pohdiskelua, Takkutukka <3 Tässä yhdistyy mukavasti sekä vakavuus että musta huumori. Pidin, vaikka välillä tekninen puoli puudutti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annika; tuo musta huumori se vaan jaksaa kutitella ja riemastuttaa. Sen varjolla nuo haahuilutkaan eivät koituneet ylipääsemättömiksi:)

      Poista
  6. Minä olen kyllä niin huono lukemaan ja varsinkin katsomaan mitään kauhuun liittyvää:) Kauhuelokuvistakin näkee vain puolet, silloin harvoin kun sellaisia ensinkään katsoo, kun toinen puoli on katsottava kämmenenpohjaa kun ei vaan uskalla... :) Minulla on niin vilkas mielikuvitus, että unia näen varmasti:) Mutta kiehtova kirjailija tämä King kyllä on..osaa pitää lukijan piinaavassa jännityksessä ja yllätyksiä riittää! Mukavaa alkavaa viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päde; Sinulla tuota jännistystä ja vaaratilanteita taitaa olla tarjolla ihan IRL. Eipä silkka kauhu eivätkä etenkään yökit vampyyrijut kuuluu omaan repertuaariin. Onneksi on mistä valita.

      King on ilman muuta erittäin taitava ja seittiinsä kietova kirjailja sekä juonenkuljetuksiltaan että itse kerronnan laadultaan. Oivaa alkanutta viikkoa:)

      Poista
  7. Täytyy sanoa, että oli oivallinen päätös trilogialle! Pidin kyllä aiemmista osistakin, mutta kyllä tämä yliluonnolliseen ulottuvuuteen nojaava King on sitä parasta. Luen vähemmän dekkareita ja kieltämättä hieman jännitti miten kauhun kuningas King taipuu dekkariin. King on kuitenkin ollut vuosia lempikirjailijani, joten osasin odottaa onnistumista myös tällä saralla.

    Itsemurha aiheena on vakava ja huomionarvoinen. Hatunnosto Kingille siitä, että tarttui tällaiseen aiheeseen ja käytti vielä lopussa puheenvuoron itemurhan estämisesi tehtävälle työlle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni King taipui kahdessa trilogian ensimmäisessä osassa, joista enemmän pidin, mainiosti puhtaasti perusdekkariin, joskin hän tässä kolmannessa, joka omia uskottavuusrajojani kolisteli, palasi omille, aidoimille ja vahvoille juurilleen.

      Itsemurha: vakava ja surullinen asia, joka koskettaa paitsi asianosaista väistämättä rajusti myös aina lähipiiriä. Arvostan suuresti tapaa, jolla King ymppää teoksiinsa jonkun yhteiskunnalisen pointin ja sitä, että kustantaja oli tässä kantanut kortensa kekoon lisäämällä Suomalaisen Mielenterveysseuran Päivystävän puhelimen numeron. Kiitos kommentistasi ja upeaa alkanutta viikko kohti kevättä:)

      Poista