"Sammalhuone", Kuvat Kai Fagerström / teksti Ville Suhonen, Maahenki, 2017, 142 s.
"Kai Fagerström (s.1964) on salolainen luontovalokuvaaja ja kiinteistöpäällikkö. Hän on kuvannut parikymmentä vuotta ja saanut useita palkintoja ja tunnustuksia mm. Vuoden Luontokuva -kilpailussa. Merkittävä kansainvälinen menestys on kuvasarjan "The House in the Woods" saama Photojournalisti-sarjan erikoiskunniamaininta Veolia Wildlife Photographer of the Year -kilpailussa 2010.
Ville Suhonen (s. 1964) on helsinkiläissyntyinen, nykyään Vihdissä asuva kirjailija, käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja. Hänen edellinen teoksensa Maahengelle oli Metsän tarina (2013), joka liittyi samannimiseen elokuvaan. Suhonen tunnetaan myös elokuvista Poika ja ilves (1999), Ompelijatar (2015) ja Jäämarssi - Suomen matkaopas 1941-42 (2011)."
"Askelia. Ja puhetta. Täällä se on. Pesäkummun takaa tulee näkyviin kaksi suurikokoista miestä. Tää on hyvä mesta. Päästään autolla perille. Voisi ampua vaikka suoraan autosta... Mitä meinaat, montako niitä mahtaa tuolla olla?
Kaverit olivat niin tohkeissaan etteivät huomanneet minua. Raivasivat innoissaan autolle tilaa heittämällä kuivuneita risuja ja oksia sivuun. Nojasin kiveen ja purin hammasta yhteen. Mieli teki kirota ja huutaa: pesässä on maaliskuussa syntynyt poikanen, joka ei vielä pärjää ilman äitiään. Mutta olin hiljaa. Yöllä mäyrä-äiti kulki polkuaan muutaman metrin päästä minua. Olisin halunnut kuiskata sille jotain..." (Takakansi)
Kyllä, minunkin tekisi mieli karkeasti kirota ja hulluna huutaa moisille metsästyslainrikkojalurjuksille, mutten tiedä parempaa tapaa aloittaa vuoden postauksia kuin luontokirjalla, ja tässä tapauksessa laadukkaalla sellaisella. Teoksen teksti kuljetetaan Aleksiksen - makeasti oravainen... - ,
Zachariksen - On talvi ulkona, myrskyä ja lunta, jäätyneet aallot, pimeyttä, hiljaisuutta, odotusta. Ihmismeri ei jäädy koskaan... - ja Villen nimissä ja suulla.
Tekstiosiot ovat eloisia ja aidonoloisia rytmittyen juuri sopivan mittaisina runositaattien ohella kuvasivujen lomaan, jolloin kokonaisuus on kauniisti ja lukuystävällisesti balanssissa vaivihkaa houkutellen lukijansa pysähtymään omiin mietteisiinsä tekstiä makustellen ja kuviin upoten.
Ihastuttavat luontokuvat puhuttelevat ja koskettavat sekä värillisinä että etenkin mustavalkoisina, ilmeikkäinä ja pelkistettyinä, kaiken oleellisen vanginneina.
Sammalhuone teki juuri sen, mitä pyöreänpehmeä ja houkutteleva nimi lupaili:
se tarjosi kaiken joulu - välipäivä - uusi vuosi -ruljanssin keskelle tervetulleen rauhoittumis- ja hengähdystuokion ja vei salomaiden ja korpien syvyyksiin kaiken blib-blingin ja tipetapin ulottumattomiin, luontoäidin syliin.
- Metsäntyttö tahdon olla... ja ...maailma Unholaan jääköön....
Iloisena hyräilemään jäi:
Samma här...metsäntyttöjä ollaan ja kirja kuulostaa aivan ihgulta!
VastaaPoistaHyvää uuden vuoden iltaa!
Hinoa Mai, mitäs me sankarit jylhän kuusiston muuta kuin leikkiä lyödään:)
PoistaTäälläkin on metsän tyttö ja innolla odottaa, että saa kirjan käteensä. Kiitos arviostasi, kyyneleet olivat lähellä...
VastaaPoistaKiitos Cara, meitähän on nyt sitten jo komia trio metsänneitokaisia koossa!
PoistaLaadukas teos, etenkin sen kuvat pysäyttivät kauneudellaan; lukuiloa:)
Sammal on runollisen ihastuttavaa 💚Se kiehtoo mielikuvitusta, ei ihme että saduissa levätään sammalmättäillä ja joulua koristellaan sammaleella. Meidän pihanurmikko on sammaloitunut vuosi vuodelta lisää. Sitä on niin runsaasti että nyt voin pistää kalenteriin muistutuksen kerätä sammalta syksyllä jouluasetelmia varten. Ystäväni Päivin isoisä oli kuulemma aikanaan sukua vannottanut että eivät revi sammalta kalliotten päältä kun se kasvaa niin hitaasti ja vaivalla. Sitä aina muistelen ja sammalta kunnioitan.
VastaaPoistaSammalhuone - mikä mielikuvitusta ruokkiva nimi ihanalta kuulostavalle teokselle 🍀🌲💚 Kiitos esittelystä. Kirja sopisi joulukirjastooni.
Kiitos Rita A; sammaleet ja jäkälät ovat kauniita, kunnioitettavia ja kiinnostavia sinänsä sekä ympäristön tilan herkkinä bioindikaattoreina ilmansaasteille. Joskus tavattiin laittaa sammalta ikkunoiden väliin koristeiksi.
PoistaUsein tulee metsäreissuilla pysähdyttyä ja unohdettua ihailemaan kivilohkareen vihreää peitettä, jossa kauneimmillaan vanamo luikertelee ja herkästi kukkii... Ei ihme, että "oravainen makeasti makaa sammalhuoneessaan." Mallikasta viikonjatkoa Sinulle:)
Voi tuo kansi on jo sellainen että kirjan on oltava hyvä, ihana nappisilmä kannessa:)♥ Metsäntytöksi minäkin tunnustaudun oikein mieluusti. Luonnosta saa niin uskomattoman paljon.. se kaikki hiljaisuus ja rauha mikä hellii mieltä, kiitos tästä♥
VastaaPoistaPäde: tervetuloa meidän metsäntyttöjen joukkoon! Tuo kirjan kannen nappisilmä houkuttelee lukemaan ja kuvia ihailemaan. Totta: metsä ja luonto ovat uskomaton eheyttäjä ja voimavara meille inehmoille, sen sylistä putkahtaa aina hyvillä mielin ja rentoutuneena ulos arjen touhuihin:)
Poista