Freeman Wills Crofts: "Groote-puiston murha / The Groote Park Murder" - ex Libris...

"Groote-puiston murha", Freeman Wills Crofts, WSOY, 1955, 291 s.
 suomentanut Werner Anttila.

"Freeman Wills Crofts  ( 1879 Dublin Irlanti -  1957, Worthing Britannia) oli irlantilais- brittiläinen rikoskirjailija. Crofts julkaisi ensimmäisen romaaninsa vuonna 1920. Hän meni vuonna 1912 Colerainessa naimisiin Mary Bellas Canningin kanssa. Hänet valittiin vuonna 1939 Royal Society of Artsin jäseneksi. Jännitysromaanien lisäksi Crofts julkaisi novelleja. Hänet tunnetaan parhaiten teoksista, joissa seikkailee ensimmäistä kertaa vuonna 1925 esitelty komisario Joseph French. Ennen täysitoimiseksi kirjailijaksi omistautumista Crofts työskenteli rautatieinsinöörinä. Hän kuoli Englannissa vuonna 1957." (Wikipedia)

Teos kuuluu pehmeäkantiseen  Riksin-sarjaan - 100 mk - , jossa julkaistiin viihderomaaneja vuosina 1950–1960. Riksin sarjan nimi on peräisin vanhasta Ruotsin rahayksiköstä riikintaalerista eli ”riksistä”, joka oli sata äyriä. Riksin sarjan myyntihinta oli aluksi 100 markkaa, jota kutsuttiin puhekielessä "riksiksi". Sarjan ja sen edeltäjän 10mk romaanit kannet teki Eeli Jaatinen. (Wikipedia)
 (Wikipedia)

Kiitos tästä hurmaavasta nostalgiaryöpystä ja paluusta kellastuneille, nidotun kirjan hyviltä tuoksuville ja  ajan patinoimille sivuille kunnon vanhan dekkarin ja etsiväntyön pariin, jossa eteläafrikkalainen ylikonstaapeli Vandam sinnikkäästi alkaa ratkoa junaradalta löydetyn ruhjoutuneen ruumiin arvoitusta, kuuluu Jokken kirjanurkan Jokkelle, joka oivassa ja kiintoissa postauksessaan "Punainen Sirppi" johdatti minut  Croftsin ja tämän perusdekkaristin jäljille; kiitos:)

Teoksen edellisessä osassa liikutaan Etelä-Afrikassa ja jälkimmäisen tapahtumat puolestaan sijoittuvat Skotlantiin. Tarjolla on paitsi jännitystä ja juonenkoukeroita myös annos rakkautta ja ruusunpunaisia unelmia.

Groote-puisto: Middeldorpin kaupungilla on monia etuja, mutta mikään ei niin suuresti herätä sen asukkaissa oikeutettua ylpeyttä kuin Groote-puisto. Puistoalue on muodoltaan kuin päärynä, jonka varsi tähtää liikekorttelia kohti. Aukiolla puiston leveimmässä osassa kohoaa soittopaviljonki; iltaisin ja pyhäpäivinä kokoontuu sinne yleisöä nauttimaan juhlatunnelmasta, joka saadaan kaupungin soittokunnan avulla. Lähinnä sen ympärillä on puiden siimeksessä satoja pikku marmoripöytiä kokoonlaskettavine rautatuoleineen ja vähän edempänä nähdään kioskeja monenlaisine virvokkeineen ikäänkuin lepäämään pysähtyneen armeijan taakse järjestettyjä muonavarastoja. Oksien välissä huojuu kaarilamppuja ja lauhkeina kesäiltoina, auringon laskettua tämä paikka tarjoaa eloisan ja värikkään näyn, kun ihmisjoukot hakevat sieltä virkistystä päivän kuorman ja helteen jälkeen... 
Kerrassaan viehkoa ja kutsuvaa:)

Tätä lukiessa tuntuu kuin palaisi alkudekkarin, salapoliisiromaanin juurille.
Sinne, missä itse rikostutkinta ja alibien murtaminen, poliisityön sinnikäs puurtaminen ilman ympättyjä tehokeinoja ja rönsykkeitä on voimissaan.
Crofts tekee ykkösluokan jälkeä, joka on hyvin kestänyt aikaa ja edustaa virkistävää poikkeusta nykyajan yltäkylläisen ja tupasen täyteen ahdetun genren keskellä.

Werner Anttilan suomennos ihastutti. Vanhakantainen teksti sanontoineen ilahdutti suuresti: makuupuku, pakinahetki, osoittaa harrastusta ja antaa johtoa jnpp. Eeli Jaatisen hurmaava kansikuva.  Groote-puistossa oli ilo vierailla ja samalla nauttia oivasta, nostalgiasävytteisestä lukuhetkestä aikanaan tutuksi tulleen, hiirenkorville luetun sarjan laatuteoksen parissa.

Kirjoen tuoksuista: uusilla, iskemättömillä kirjoilla on ihan omansa samoin kuin wanhoilla vuosikymmenten takaisilla, ja ne ovat minulle oleellinen osa lukukokemusta. Kuinka on: nuuhkitko Sinä kirjoja, onko tuoksuilla yleensä merkitystä omassa elämässäsi?

Leena/Donna mobilen kirjat: ilahdutit mukaantulollasi matkalle näillä kirjallisille ja muille elon mutkikkaille poluille, tervetuloa vaihtamaan kommentteja:)

Voi juku sentään: