sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Hiromi Kawakami: "Sensein salkku / Sensei no kaban" - ex Libris...


"Sensein salkku", Hiromi Kawakami, Kustantamo S&S, 2017, 242 s.,
 suomentanut Raisa Porrasmaa, kansi ja ulkoasu Satu Kontinen.

"Hiromi Kawakami ( s. 1958)  on yksi Japanin rakastetuimpia nykykirjailijoita, jonka romaanit ovat voittaneet useita merkittäviä kirjallisuupalkintoja. Kawakamin ensimmäinen suomennettu Sensein salkku voitti Tanizaki-palkinnon ilmestymisvuonnaan 2001 ja oli ehdolla Man Asian -palkinnon saajaksi vuonna 2013. Se on käännetty neljälletoista kielelle." (S&S)

                                                             © Wylie Agency


"Eräänä iltana Tsukikon kantapaikassa on hänen entinen opettajansa.
Sensei on ainakin 30 vuotta vanhempi, eläkkeellä, varmaan jo leski.
Ensimmäisen illan jälkeen he tapaavat uudelleen, ja taas uudelleen, aina sattumalta. Kahden vuoden kuluttua Sensei pyytää Tsukikoa treffeille museoon. Sensein salkku on suloisen surumielinen, oikullinen rakkaustarina 2000-luvun Tokiosta." (Takakansi)

Japanilaisessa kirjallisuudessa on jo itsessään jotain hyvin selittämättömän kiehtovaa. Kawakami tutustuttaa meidät originelliin Senseihin, joka kuljettaa salkkuaan mukanaan aina, - jopa sieniretkille, kerää junakannuja ja käytettyjä paristoja. Löytyypä hänen aarteistostaan yleismittarikin. Hän vaeltelee puistoissa ja seisoskelee bussipysäkeillä kuunnellen vieressä kohoavien  idänselkovien havinaa: - Vehreyden peittämät oksat tosiaan keinahtelivat tuulessa. Korkeuksiin kurottavat latvat heiluivat voimakkaasti, vaikkei tuullut kovaa.


 
Tsukiko:  -  Orionin vyön kolme tähteä erottuivat kauniisti. Kävelin suoraan eteenpäin reippain askelin. Kehoni lämpeni hieman. Koira haukkui minua ja samassa kyyneleet tulivat taas. Ihan kohta täyttäisin neljäkymmentä, mutta olin yhä kuin lapsi. Kävellessäni heiluttelin käsiäni lapsen tavoin. Tyhjän juomatölkin osuessa kohdalle potkaisin sitä. Taitoin useita kuivuneita ruohonkorsia niiden ohi kulkiessani.

Rakkaudesta:  - Milloin Sensei oli tullut tällä tavoin läheiseksi? Alussa hän oli ollut vain etäinen mieshenkilö. Vieras ja iäkäs, kaukainen lukioaikainen opettaja. Vaikka aloimmekin jutustella silloin tällöin, en edes juuri katsonut häntä. 
Hän oli epämääräisesti läsnä, joi hiljaa sakea vieressäni baaritiskillä.
Aluksi vain hänen äänensä jäi korviini. Aavistuksen korkeahko, kantava nuotti, johon kuitenkin selvästi sekoittui myös matalia sävyjä. Ääni kantautui vieressäni tiskillä epämääräisesti läsnä olevasta ihmisolennosta.
Jossain välissä aloin aistia Sensein kehosta säteilevän lämmön ollessani hänen rinnallaan. Sensein olemus välittyi luokseni huolella prässätyn paidan läpi. Miten rakastettava se olikaan. Sensein olemuksella oli hänen muotonsa: se oli vakava, mutta pehmeä. En pystynyt vieläkään saamaan kunnolla otetta siitä. Jos yritin tarttua siihen,se pakeni. Ja kun uskoin sen paenneen,
se lähestyi minua taas.

Avioliitosta: En erityisemmin pitänyt happamasta, mutta vaimoni intti hunajasitruunan kuuluvan olennaisesti vuorilla retkeilyyn, enkä vaivautunut kiistelemään. Vaimoni ei olisi suuttunut, vaikka olisin väittänyt vastaan, 
mutta silloin hienoinen ärtymys olisi päässyt kasaantumaan, ja samoin kuin etenevät aallot voivat edetessään kasvaa suuriksi tyrskyiksi, kerääntynyt kiukku saattaa myöhemmin vaikuttaa arjessa yllättävällä hetkellä.
Sellaista se on, avioliitossa eläminen...

Kawakami  luo näiden treffeillä käyvien ja rakkausmielessä seurustelemaan päätyneiden Sensein ja Tsukikon yhteisestä tarinasta siron, hienopiirteisen ja tunnerikkaan, tyylipuhtaasti sanoiksi puetun kertomuksen. Vahva ja hauras.  Ei mitään liikaa, ei mitään liian vähän. Kohtaamme, kuljemme hetken rinnakkain ja eroamme toinen toisistamme, mutta olemme korvanneet sydämestämme puuttumaan jäävän palan jollakin toisella, arvokkaalla, elämäämme muokkaavalla ja rikastuttavalla...

Tässä teoksessa kaikki palaset istuivat kohdilleen toinen toistansa tukien ja muodostaen seesteisen kokonaisuuden: Kawakamin teksti, Raisa Porrasmaan suomennos sekä  Satu Kontisen ulkoasu ja kansi. Ei ihme, että lukiessa kirjaa piteli hellän varovaisin sormin ikäänkuin peläten rikkovansa sen luoman tunnelman herkän kudelman jo yhdellä hienoisella aivastuksella, ja että lukujälki piirtyi haikeahkosti mielessä pitkään kuin sinisellä taivaalla rauhaisesti oheneva ja itsekseen haihtuva valkoinen pilvivana.

Sensein salkkua ovat raotelleet myös Suketus / Eniten minua kiinnostaa tie ja
Tuijata / Kulttuuripohdintoja.

- Mieluiset asiat ovat mieluisia, inhokit inhokkeja...  Ja tämä salkku kuului ehdottomasti niihin hyvin mieluisiin, joten lisäsuomennokset ovat tervetulleita:)

Mieluista sunnuntaita:

12 kommenttia:

  1. Kiitos kirjan esittelystä. Tämän kirjan haluan ehdottomasti lukea, vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Japanilaisessa kirjallisuudessa on jotakin kiehtovaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli A; en tiedä, mikä tuo japanilaisen kirjallisuuden taika on, mutta puoleensa se vetää ominaispiirteineen ja ehkäpä myös lievällä vaikeaselkoisuudellaan kulttuuristen erojen vuoksi:)

      Poista
  2. Uusi tuttavuus minulle, kiitos! Varaan ehdottomasti luettavaksi. Japani ja siihen liittyvät asiat ja teoket ovat jotenkin eksoottisen kiehtovia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että löytyi uusi tuttavuus:) Ne tapaavat olla virkistäviä ja toivottavasti salkun arvoitus tuottaa Sinulle mielihyvää:)

      Poista
  3. Lumoava kirjoitustyyli. Luokseen kutsuva. Kuvia maalaava 🌳
    Todella upeasti osaat kuvata oman lukukokemuksesi.
    Pidin kovasti tuosta itsekseen haihtuvan valkoisen pilvivanan ajatuksesta 💙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A ilahduttaneista sanoistasi! Kawakamin tuputtelematon tyyli, joka jättää tilaa mielikuville ja kysymyksille on kerrassaan lumoava!

      Poista
  4. Jonotan tätä kirjastosta, kuulostaa herkältä ja kiehtovalta. Muistaakseni Kissavieraassa puhuttiin myös idänselkovasta. Se lienee Japanissa hyvin arvostettu ja tärkeä puu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo minulle uusi tuttavuus, selkova näkyy olevan kuvassa tuuhealehtinen ja pyöreälatvainen komistus, jota kerrotaan kasvatettavan myös bosaina.
      Kiintoisaa sitten kuulla, kuinka Sinulle salkun kanssa käy. Leppoisaa sunnunta-iltaa:)

      Poista
  5. Niin kaunis esittely, kiitos tästä❤ Tätä lukiessa silmien eteen nousi kuva kauniista seesteisestä parista..jotka vienosti hymyillen kurmartelevat toisilleen:) Mukavaa alkanutta viikkoa❤

    VastaaPoista
  6. Kiitos Päde kommentistasi ja herkästä kuvasta, jonka loihdit verkkokalvolle! Japanilaisuus on luettunakin ihan omatunnelmaistaan. Hauskasti heittäen kohti helmikuuta ja lisääntyvää valoa:)

    VastaaPoista
  7. Varovasti pitelin kaunista kirjaa ja säästellen luin. Kahdelle päivälle sain riittämään. Harvoin löytyy käteen tämänmoinen, josta riittää kaunista katsottavaa myös ennen ja jälkeen varsinaisen tekstin. Kiitos siitä Satu Konttiselle. Kiitokset ansaitsee myös suomentaja Raisa Porrasmaa. En tiedä kumman ajatus ovat ne japanin kahdella kirjoitustavalla mukana olevat merkinnät. Kiehtovia ovat. Herättävät kiinnostuksen tuohon meille yksinkertaisilla merkeillä ajatuksiaan kirjaaville ja lukeville. Ja tiedänpähän nyt, miltä näyttää mm. tokkuri. Tällaisten kirjojen takia kannattaa elää.

    VastaaPoista
  8. Linnea kiitos kommentistasi! Tämä oli todella kirja, josta ei puuttunut mitään vaan kaikki osiot olivat balanssissa ja josta jäi hennonkaunis, viipyilevä lukujälki:)

    VastaaPoista