torstai 14. joulukuuta 2017

Esko Valtaoja: "Kohti ikuisuutta" - ex Libris...


"Kohti ikuisuutta", Esko Valtaoja, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa*, 2017, 303 s.

"Esko Valtaoja (s.1951)  on avaruustähtitieteen professori emeritus ja tunnettu tieteen popularisoija. Valtaoja on palkittu mukaansatempaavista tietokirjoistaan muun muassa Tieto-Finlandialla ja tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla Kantaaottavana kolumnistina ja saleja täyttävänä puhujana hän julistaa tieteen ilosanomaa ymmärrettävällä tavalla." (Lievelehti)


" Kolmetuhatta vuotta menneisyyteen mahtuu vielä ajatuksiimme, mutta entäpä kolmetuhatta vuotta tulevaisuuteen? Onko ihmiskunnalla tulevaisuutta?
Monen mielestä se on jo allekirjoittanut oman kuolemantuomionsa.
Vai elämmekö sittenkin kaikkein parhaita aikoja? Ainakin luonnonvarojen loppumisen ja väestöräjähdyksen aiheuttamaa maailmanloppua on lykätty jo monta kertaa.
Tulevaisuuskomiteoiden mietinnöissä voi vielä vilahtaa vuosi 2100, mutta ei koskaan vuosi 21 000. Tulevaisuudessahan se kaikki todella mielenkiintoinen vasta tulee tapahtumaan. Mitkä ovatkaan mahdollisuutemme, ja mitkä rajamme – vai onko nykyiseen pieneen tajuntaamme mahtuvia rajoja lainkaan? (Takakansi)

- Emme edelleenkään tiedä, minne me tai maailmankaikkeus matkaamme, mutta ei ole mitään syytä olla taittamatta taivalta iloisin mielin. Vaikka määränpää onkin vielä hämärän peitossa, tähänastinen matka lupaa hyvää myös tulevan kannalta.

Teos on jaettu kahdeksaan lukuun: Pessimisti, optimistit ja realistit; Vuosisatamme pienet ongelmat, Hiljainen metsä, No no limits, Lucignanon muureilla, Suuri voima tuo suuren vastuun, Avaruuskadetit kahvilassa ja Ikuisuuden palatsit.

Alkusanat: Ajan rauniot rakentavat Ikuisuuden palatsit, lohdutti runoilija ja näkijä William Blake ystäväänsä William Haleyta tämän pojan kuoleman jälkeen kirjeessään toukokuun kuudentena päivänä vuonna 1800. Ja toteaa: Me kaikki uskomme ajan raunioihin; näemme ja kuulemme niiden sortuvan ympärillämme kaiken aikaa. Aivan liian harva näkee edessään ikuisuuden palatsit.
Olen kirjoittanut tämän kirjan kaikille, jotka eivät halua tai eivät uskalla nähdä niitä..

 Olen piiloitellut Tähdenlentoa pöytälaatikossa (2014) ja hujauttanut mukana teoksen Ensimmäinen koira kuussa (2014) kanssa ulkoavaruuteen molemmat tukka taipuen ja taas: tämä emeritusprofessori onnistuu ikuisuudellaan tekemään minulle teksteillään saman kuin huilunsoittaja kobralle; lumoamaan.
Otetaanpa tarkasteluun taannuste:

"Hakusi - taannuste - ei vastaa yhtään sivua." Kaikkitietävän ja erehtymättömän Google-jumaluuden minulle antamalla oikeutuksella julistan siis itseni uudissanan keksijäksi, Taannustaminen, englanniksi backcasting, vastakohta forecasting ennustamiselle. Ennustamisesta lähdetään nykyhetkestä ja suunnitellaan tietä tästä eteenpän. Opetuksen tulevaisuus 2012. Hyvinvointiyhteiskunta Suomi 2023. Napanöyhtä oyj:n tulevaisuusstrategia. Koko ajan ollaan lyhyessä tähtäimessä: askel pieneltä askeleelta kohti seuraavaa päivää, tai peräti vuosikymmentä, päätä pinnalla pitäen. Keksintö! Innovaatio! Muutos! Toinen keksintö! 

Taannustamisessa taas isketään merkkipaalu kauas tulevaisuuteen, vaikka tuonne, missä tiedän jalkojen taas ulottuvan pohjaan, ja sitten aletaan palata sieltä takaisin nykyhetkeen. Aha, tämä on siis se suunta, ja tämä se reitti, 
joka pitkällä tähtäimellä johtaa minut tuohon toivottavaan ja haluttuun tulevaisuuteen, siihen jossa minua ei aleta naaraamaan järven pohjasta.  (Aiemmin  tekstissä Valtaoja on todennut: Jos olet tipahtanut veteen, lyhyellä tähtäimellä kannattaa käyttää kaikki mahdolliset keinot saada pää vedenpinnan yläpuolelle, muuten mistään ei tule mitään jne.)

Näen Valtaojan  paitsi tiedemiehnä myös valoisana, hilpeänä ja peruspositiivisena muhevana menninkäisenä; visionäärin, joka ei suostu taipumaan saati taittumaan uhkakuvien edessä vaan vannoo luottavaisena paremman ja kehittyneemmän maailman sekä ratkaisukeskeisyyden nimiin.

                                                     Kuva Jukka Lariola / Ursa
                                               

Meillä on tekoäly, synteettinen biologia ja nanoteknologia, jotka keikkuvat asiantuntijalistojen uhkien kärjessä ja joiden kehittämisestä emme voi - emmekä halua luopua. Valtaoja painottaakin, ettei  myöskään kukaan meistä voi ulkoistaa vastuutaan ottaa selvää siitä, mitä olemme tekemässä teknologiaa kehittäessämme, mitä ja miten valitsemme tehdä matkalla loputtomaan tulevaisuuteen. Silmien sulkeminen, selän kääntäminen ja menneisyydestä haaveileminen eivät ole vaihtoehto: lapsuus loppui jo...

Valtaojalla on armoitettu kyky tuottaa energistä, tietorikasta ja valovoimaista tekstiä lukijaystävällisellä tavalla niin, ettei tällainen maallikkokaan joudu tietämättömyyttään häpeästä punastelemaan vaan voi reippaasti tiukimmissa teoreettisissa mutkissa hihkaista: "Ohi meni, jakaus tuli!" - ja jatkaa tyynesti lukemistaan Se, jos mikä huumorinpilkkeen ohella  on Valtaojan tasoiselta tiedevelholta laadun tae ja osoitus sekä tiedon jakamisen halukkuudesta että kyvykkyydestä! Ja muutamia katkelmia:

- Alkaneen vuosisadan tuplahaaste on selkeä: pelastaa sekä ihminen että maapallo. Meidän täytyy nostaa loput ihmiskunnasta samalle inhimillisen elämän ja hyvinvoinnin tasolle kuin mistä Suomessa nyt nautimme: mikään muu ei ole oikeudenmukaista eikä mikään muu takaa maailmalle vakaata, rauhallista tulevaisuutta.

- Jos ihmisyyden ydin pitäisi jotenkin määritellä, älykäs, sosiaalinen ja enimmäkseen hyväluontoinen pienlaumaeläin voisi olla aika hyvä yritelmä.

-  Minä yksi, minä ja me, me ja ne - vaiko vain yksinkertaisesti ME? Miten sinä valitset, miten päätät käyttää suuren voiman tuoman vastuun?....

Hyväksi lopuksi ote Esko Valtaojan maailmankuvan librettosta, olkaa hyvä:

Viisi miljardia vuotta sitten tulin tähdistä,
viisi miljardia vuotta ja palaan tähtiin
ylös Linnunradan korkealle kaarelle.
Olen kotonani,
olen osa kaikkeutta,
osa loputonta matkaa.
Ilman minua ei olisi tätä hetkeä,
tätä aikaa, tätä rakkautta,
              Minä elän, minä elän, minä elän!

Mainio avartava, avaava ja innostava teos, varsinainen armoton  vastaisku nurkassa nyhjöttämiselle ja  napanöyhdän nyppimiselle.
Ota, lue , nauti ja lähde  Valtaojan kipparoimalle aikakapselimatkalle kohti ikuisuutta!

Klikkaa ja lue kuinka Valtojan seurassa viihtyivät vai viihtyivätkö Kirjahilla ja   Suketus / Eniten minua kiinnostaa tie:)

Uskalikkona & positiivisena kohti tulevaisuutta:

16 kommenttia:

  1. Olen arvostanut jo vuosikaudet Valtaojan työtä tieteen poplarisoijana ja rohkeana keskustelijana. On toki syytä saada muidenkin tutkijoiden ääntä esiin – ja sitä kovasti eri tahoilla koko ajan tehdäänkin, vaikka sitä ei aina ensimmäisenä huomaa – mutta Valtaoja puhukoon niin kauan kuin puhinaa irti lähtee, kuuntelen häntä mielelläni, mietin ja ajattelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eri alojen tutkijoiden ääntä ymmärrettävällä tasolla olisi todella mieluisaa laajemmalti näkösälle, sillä hömppää ja huuhaata ryöppyää joka tuutista.
      Valtaoja on valovoimainen ja jättää aina jälkeensä hyvän mielen hyrinää:)

      Poista
  2. Komppaan Suketuksen ylläolevaa kommenttia. Valtaojalla on paljon sanottavaa, hän on kuin se huilunsoittaja jne. kaikki kuuntelee. Hyväntuulista ja positiivista ihmistä on mukava kuunnella, sanoi se mitä tahansa.
    Mutta se nyhjöttäminenkin ja nyppiminenkin on välistä niin mukavaa, varsinkin kirjan kera. Ei nyt jaksa tämän kaamosähkyn kanssa piristyä, katsotaan sitten joulun jälkeen maaliskuussa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, tuo pitää niin paikkansa: näille duurissa soittaville "pillipiipareille" on tilaus ja Valtaoja karisma, kunnioitettavan tietomäärän ohella, puree jo sinänsä...

      Kaamosähky!! Vaude mikä briljantti ilmaisu tälle höttöisen epämääräiselle alavireisyydelle ja puhdin puutteelle. Eläköön vorniminen vilttikasan alla inkl. hyvä kirja - toteutuu jouluaikaan - ja katsotaan sitten rauhassa mitä meistä kevätpuolella esiin versoaa ja pursuaa...

      Poista
    2. Tunnustan potevani myös kaamosähkyä, lohdullista että on muitakin.... Joku Valtaojan kirja on hyllyssä ja luettukin, mutta en jaksa nyt mennä katsomaan mikä :)

      Poista
    3. Kiitos riitta k ja juu-u: tuo Main lanseeraama termi on oiva! Hiukka loivaliikkeisiä täälläkin: suunnittelu kyllä sujuu, mutta toteus kuin Dooris, - toisenlainen juttu... Silti hipsutellaan kohti joulua, jolloin arkihuolesi kaikki heitä:)

      Poista
  3. OLen lukenut Valtaojan tekstejä ja kirjojakin, ja kuunnellut pari kertaa esitelmää. Hän on sangen innostunut ja innostava. Kaikesta en kuitenkaan ole samaa mieltä, vaan noin joka toisesta asiasta toista mieltä ainakin, mitä tulee korkeakouluihin, niiden sisäänottoon, rahoitukseen ja siihen mitä siellä luetaan. Tässä hän luonnollisesti on enemmän tietäväinen kuin minä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke; ehdottomasti noiden kahden i:n ihminen:) On hyvä ja hänelle meriitiksi luettavaa, että mielipiteet jakautuvat ja poikivat hedelmällistä keskustelua. En itsekään kaikkea häneltä lukemaani purematta nieli, mutta positiivisuutta arvostan suuresti.

      Jäi kiinnostamaan tuo mainitsemasi korkeakouluosio? Olisi mukavaa jos sitä avaisit; kiitos etukäteen.

      Poista
  4. Ihailen kovasti Esko Valtaojaa. Juuri eilen otin kirjahyllystä käteen hänen ja Juha Pihkalan kirjeenvaihtoa julkaistuna teoksessa Tiedän uskovani, uskon tietäväni. Kuuntelin heidän viisasta ystävällistä mielipiteenvaihtoaan TV:ssä niihin aikoihin kun mainittu teos julkaistiin. Ihailen muun muassa Valtaojan tapaa ilmaista itseään siten että tavallinenkin ihminen pysyy kärryillä, vaikka hän on huikean älykäs 🙂

    Tulin kiitämällä tänne kun huomasin että olet tehnyt Valtaoja-postauksen enkä kuitenkaan malttanut lukea sitä ennen kuin jo kommentoin... 😀Nyt sinun tekstiäsi lukemaan. Kiva kiva ❣️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A; samat piirteet tässä maahismaisessa tiedevelhossa purevat minuunkin:) Useimmat tiedemiehet pysyttelevät visusti norsuunluutorneissaan jargoniaan haastaen ja siitä ei tällainen jokajamppa saa irti kuin migreeninpoikasen...

      Tuo Valtaoja-Pihkala kirjeenvaihtoteos oli uskomattoman antoisa ja kiinnostava; kaksi toistansa kunnioittavaa miestä asialla. Sattuipa niin somasti, että Pihkala juuri piispaksi tultuaan oli Esikoisen vihkipappina.

      Valtaojan tapaan kirjoitettua yleistajuisempaa tekstiä lukisi kyllä mieluusti useammiltakin tieteenaloilta, jos sitä tarjolla olisi. Sateen lätinästä huolimati kelvollista viikonloppua ja omanoloista joulunvirittelyä Sinulle:)

      Poista
    2. Kiitos ihanasta vastauksesta. Mukavaa että sinäkin olet lukenut mainitsemani teoksen. 📙Halusin lukea sen uudelleen, mutta viime päivät ovatkin olleet liian täynnä ohjelmaa; työnsin takaisin kirjahyllyyn ja unohdin. 😀 Hyvä ihme, olet nähnyt Pihkalan livenä 🙂

      Poista
    3. Kiitos itsellesi Rita A eläväisistä kommenteistasi:)
      Ilman muuta tuo keskusteluteos kestää ja ansaitsee useammankin lukukerran, sillä syvällisempää ajatustenvaihtoa ei liiaksi ole tyrkyllä ja nämä herrat sen osaavat...

      Poista
  5. Otin, luin ja nautin joka hetkestä. Valtaoja on minunkin mieleeni ja allekirjoitan kaikki sinun ja kommenttien kehut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cara, voi kuinka hauska kuulla! Siinä on mies miu-mau-mukkaa:)

      Poista
  6. Kiitos esittelystä ja siitä että sanavarastoni taas lisääntyi kun täällä kävin..taannustaminen painettu mieleen:) Loistoblogi❤ Ihanaa joulun odottelua, leppoisia lukuhetkiä ja alkavaa viikonloppua❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päden paja mieltä lämmittäneestä kommentistasi! Kivaa viikonloppua, sopivasti joulupuuhasteluja ja reilusti tunnelmanviritystä; vain viinkonpäivät jouluun:)

      Poista