Graig Russell: "Herrasmies-Joe / The Deep Dark Sleep" - ex Libris...

"Herrasmies-Joe", Craig Russell, Siniplaneetta, 2017, 307 s., suomentanut
Jorma-Veikko Sappinen.

Craig Russell (s.1956) työskenteli useita vuosia poliisina Skotlannissa.
Sen jälkeen hän siirtyi mainostoimistoon tekstisuunnittelijaksi ja eteni luovaksi johtajaksi. Vuonna 2004 hän jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi.
Yksityisetsivä Lennoxista kertovien jännitysromaanien lisäksi Russell on luonut Hampuriin sijoittuvan romaanisarjan, jonka päähenkilö on rikostutkija Jan Fabel. Fabelista on tehty Saksassa tv-sarja," (Lievelehti)

 

"Luurankojen olisi parasta pysyä kaapissa - tai ainakin joen pohjassa.
Glasgowin poliisin ja alamaailman  keskuudessa syntyy kuhinaa, kun Clydejoen pohjasta löydetään ihmisen jäännökset. Tapaus ei ole harvinainen, mutta pian selviää, että ruoppauskauhan mukana nousseet luut kuuluvat kaupungin menestyneimmälle ja arvostetuimmalle ryöstäjälle, Herrasmies-Joe-Strachanille. Hän on ollut kadoksissa 18-vuotta. Herrasmies Joen tyttäret Isa ja Violet palkkaavat yksityisetsivä Lennoxin selvittämään kuka on lähettänyt heille joka vuosi suuren summan rahaa heidän isänsä ryöstön vuosipäivänä. (Takakansi) 

 Russellilta on aiemmin ilmestynyt kaksi Lennox-dekkaria: Yksityisetsivä Lennox (2015) ja Glasgowilainen suudelma (2016), mutta tämä oli ensikosketukseni kirjailijan tuotantoon ja glasgowilaiseen maailmaan, jonka kirjailija eläväisesti silmien eteen loihtii. Paitsi Lennoxia tapaamme matkan varrella näyttelijäkomistus, sydämenmurskaaja John Macreadyn, jolla on lipputuloiksi muutettavaa seksuaalista vetovoimaa sekä konnatrion, Glasgowin kolme kuningasta: Komea-Johnny Cohenin, Moukari-Murphyn ja kovanaama
Willie Sneddonin.

Kauniimpaa sukupuoltakin  vilahtelee sivuilla esim. : Isa ja Violet olivat identtisen pienikokosia ja identtisen söpöjä, ja heillä oli identtisen suuret silmät.
Se ei suinkaan ollut yllätys sillä he olivat identtiset kaksoset. Järkeilin sen saman tien kun näin heidät. Sellaisia seikkojahan yksityisetsivän odotetaan huomaavan...  

Lennox:  - Minä jos kuka olen niitä, joille pelkkä ajatuskin menneisyyden kaivelemisesta on vastenmielinen.. Kuulun näet siihen sukupolveen, jolla on poikkeuksellisen värikäs menneisyys, kiitos pikku pirskeiden, jotka järjestettiin kunniaksemme Euroopassa ja Lähi-Idässä. Oma menneisyyteni on erityisen riemunkirjava, ja täytyy myöntää, että olen vuosien mittaan itsekin antanut sille lisäväriä ainakin parin sipaisun verran...

Mikään moukka tahi  sivistymätön tyyppi ei yksityisetsivämme suinkaan ole,
sillä hän harrastaa myös kirjallisuutta: The Shape of Things to Come öljykangaskääröineen  kätkee sisälleen 38-kaliiperisen Webley-revolverin patruunarasioineen ja H.G. Wellsin chef d'oeuvren kolossa piilee Lennoxin Niebelungengold: yksityisyritteliäisyydellä saksalaisten kanssa käydystä kaupanteosta ansaitut  rahat, joiden kanssa hän oli päässyt pois miehitysvyöhykkeeltä ynnä pesämunan kartutus Glasgowissa, malliin henkilöt, joiden kanssa toimin olivat uutteria kirjanpitäjiä - olimme yhteisvoimin helpottaneet verottajan työtaakkaa melkoisesti.

Glasgowin:  -  nimittäminen paradoksien kaupungiksi olisi samaa kuin sanoisi, että Pohjoisnavalla saattaa olla koleaa. Katsoi mihin päin hyvänsä, kaupunki näytti olevan ristiriidassa itsensä ja kaiken muun kanssa. Se oli kuhiseva, taajaan asuttu, savuava, äänekäs ja röyhkeä teollisuuskaupunki, mutta jos matkusti vartin mihin tahansa suuntaan, saapui valtaviin, autioihin maisemiin, joita hallitsivat nummimaat, kukkulat ja kapeat laaksot. Glasgow oli asukkaidensa määrittämä kaupunki, ja sen asukkaat olivat Glasgowin määrittämiä, mutta saman lyhyen varttitunnin matkan päässä glasgowilainen identiteetti antoi tietä erilaiselle skotlantilaisuudelle....

Russell tuottaa rouheammansorttista ja suoralinjaista kerrontaa halliten etenkin miljöö- ja ajankuvauksen taidon. Juoni kulkee nokkelasti ja henkilöt ovat omapersoonaisia. Mukavaa, edukseen poikkeavaa ja vekkulisti kuivalla huumorilla höystettyä kovakonnaista viehkoin vuokraemännin somistettua luettavaa välipäiville, jolloin en mitään tajunnan räjäyttävää kaivannut, vaan kelpo dekkaria palanpainikkeeksi. Ja sen Russell vakuuttavasti myös tarjosi, joten Herrasmies-Joen kintereillähän tämä tyttö mieluukseen Glasgowin kaduilla tepasteli:)

Rauhaa & rakkautta vuoden loppupäiville: