perjantai 29. syyskuuta 2017

Se kesästä ja syyskuusta...



Olipa kerran kesä, joka kului kesää, aurinkoa ja lämpöä turhaan odotellessa.
Se piti sisällään pieniä mukavia päiväretkiä Iittalaan, Fiskarsiin ja Halosenniemelle sekä hassunhauskan ja ulkoilullisen Unskin & Sempun kaupunkilomaviikon, tapaamisia Esikoisen ja Kuopuksen perheiden kanssa ynnä Amigon mieluisan yökylävisiitin sekä perinteisen, mutta myöhäisen Wanhojen Konnojen pitkän lounaan. Rattoisaa ja antoisaa kaikki tyynni:)

Syyskuu puolestaan on ollut mallia hippulat vinkuen ja allakka kuin pakanamaan kartta: on suoritettu kodinhoidollisia perustoimennpiteitä: sulattettu ja läpikäyty molemmat pakastimet ja jääkaappi sekä uusittu pielukset ynnä työsuhteensa irtisanonut pressomasiina. Urakoitu sarja terveydellisiä rientoja lääkäreineen, kuvauksineen ja hoitotoimenpiteineen.  Kuriositeettina mainittakoon, ettei näin yksityispuolella Kela-korvaus kata enää edes toimistokuluja. Metsämies on käynyt ampumassa kisat ja uusimassa tarpeellisen hirvimerkin.

On saatu ja  säilötty marjoja,  kiitos Esikoiselle & Kumpp.,  keitetty 10 l Hössöntössöä eli tomaatti-paprika-chili-sipuli-valkosipuli yms. salsaa, saman verran juureskeittoa, valmistettu loput hirvenlihat käristykseksi ja palapaistiksi. Käytetty matot pesulassa. Huollatettu, pesty ja katsastettu auto renkaat uusiksi vaihdettuina. Odoteltu turhaan ja päästetty sisään takuukorjausukkoja tunkemaan puuttuneita fyllejä parvekeseinän sisään. Siinä ohessa vastapainoksi herkuteltu kaviaarilla ja gratinoiduilla hummereilla Esikoisen synttäreiden merkeissä:)  Huikeaa vuoristorataa,  paljon suorittamista, mutta riittävästi ilon ja onnen pipanoita:)  Ja niin: "Mitä ihmettä te teette kaiket päivät?" Sitä sopii tosiaan ihmetellä...

Chilisato jäi vaisuksi, mutta pari kertaa onnistuttiin grillaamaan Pimientos  de Padrónit, ja toisella kerralla espanjailainen ruletti toimi, kun ensipuraisulla Siipan silmät revähtivät ja pientä hikihelmeä otsalle pukkasi. Oheiset punaiset kaunottaret ovat vielä parvekkeella.




Kesän ja syyskuun päätämme mallikkaasti mieluisalla ja tervetulleella tavalla Amigon & Tyttöystävän saapuessa huomenissa lounasseuraksemme.
Näiden abiturienttien ensimmäisten aineiden ylioppilaskirjoitukset ovat tuolloin jo  takanapäin, joten iloista sananhelinää, lennokasta mielipiteidenvaihtoa  ja leppoisaa tunnelmaa, hauskanpitoa lienee ilmassa:)

Lokakuu on sitten puolivälistä alkaen yhtä jahtia, johon valmistautuminen  "kotoisan viihtyisästi" väreilee jo konkretisoituenkin huushollissa. Vanhaan tapaan Kanssakulkija ja Kuopus operoivat tutulta vuokramökiltä käsin, joten arsenaali on sen mukaisesti vähintäinkin riittävä, lue runsas. Koissuvahvuudesta vastaavat  Nemppa, jonka jäljestystaitoja taaskin toivotaan ei tarvittavan ja peuraosastolla Semppu, jonka ajohalut toivon mukaan siihen mennessä ovat heränneet. Tämä sarjasta: nokisia piippuja.

Ja arvatkaas vaan, josko minä tyttö oman loman ja minä-itte-ajan alkupäivät vedän ensin ainakin kymmeneen laskien  henkeä  ja  sitten makiasti hirsiä? Tassuttelen löppössukat makkaralla hissuksiin ympäriinsä ja tuijottelen leijuvia puunlehtiä toivoen, että jossain vaiheessa löytyisivät ne omat,  tässä rytinässä ulkoavaruuteen singonneet ajatukset ja olo tasaantuisti siihen tasoon,
jotta tietäisin olenko tulossa vai menossa. Minimivaatimus kaikenkattavalle hyvinvoinnille ja mielen- sekä sielunrauhalle. Luppoaikaa.
Tiedä häntä, jospa vaikka näin chilikauden kuihtuessa innostuisi ideoimaan ja laittamaan pientä reissunsiementäkin itämään; quizás?

Näissä hulvattoman hortoilun hektisissä, vaan ei helteisen hikoilevissa merkeissä tervemenoa koko kesä ja syyskuu. Lämpimästi tervetuloa lokakuu ja ulkolyhty kynttilänvaloineen, aatosten keruuaikoineen sekä lenkkipolkuineen, hyviä kirjoja ja musiikkia missään nimessä unohtamati!

Lupsakkaa lokakuuta:


13 kommenttia:

  1. Ihan lukijaakin hengästyttää teidän hurja rumba :) Minulta jäi huonon kesäsään tuoma apeus Barcelonaan: 24-25 C, aurinkoa ja hiki. Kunhan teillä rauhoittuu, ota suunta jonnekin, olet sen ansainnut! Mukavaa lokakuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. riitta k: tuo reissusi antama voimalataus on vaivatonta uskoa ja sillä pärjää pitkälle etiäpäin. Se oli näin nojatuolimatkaajankin ominaisuudessa kiintoisaa luettavaa. Rutiinien rikkomisella ja ulos arjesta tempaisulla on sijansa elämässä. Mainiota starttia loppusyksyysi!

      Poista
  2. Huimaa jo tuo sinunkin kirjoitus, omaa en uskalla edes ajatella kirjoittaa, kuvittelen eläväni slow-elämää. Soitin eilen ystävättärelle Kuopioon, minun lapsuusystäväni, ja hän kysyi mitä minä teen ja hänelle ei oikein riittänyt kun sanoin, että luen kirjoja. Tietää kyllä blogihommani ja puutarhaprojektit. Nytkin on tehty uudet mansikkamaat, johon kasvatin itse taimet ja katokset pitää saada valmiiksi ja uudet hedelmäpuut ja marjapensaat pitää aidata verkoilla, ettei puput, peurat, hirvet ja myyrät syö niitä suihinsa. Omppuhilloa on tehty jotain 60 purkillista, hyvekkeet ja piirakat päälle. No kun tämä ei riitä niin hain sitten eilen puserolangat kaupasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh-huh kirjojen lukija ja sivutoiminen viljelijätyttö hillopurkkiaarteineen vai olikos se toisinpäin!?
      Puutarha kunnossa talviteloille ja sato säilöttynä antaa taatusti hyvän mielen tehdystä työstä! On mistä laittaa uunilämpöisen pannarin tai lettujen päälle, istahtaa alas jalkalampun alle villasukat jalassa ja hyvä kirja kädessä - vai oliko se kutimet!? Kaikke Sinä ehdit ja jaksatkin: rispektit ja kaunista viikonloppua:)

      Poista
  3. Huh, hengästyttävää!
    Tunnen itseni ihan laiskaksi, olen vaan, maalaan jonkin verran, kirjoitan vielä vähemmän :D No, käsitöitä olen sentään tehnyt ja haahuillut ulkona.

    Nautinnollista syksyä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos SusuPetal! Onneksi tuo ei ole koko totuus elämästäni, jotenkin asioilla on taipumus vetää uusia puoleensa niin että tällaisia ruuhkia väistämättä syntyy, mikä ei ole tavoite.
      Yksi kellotettu tms asia asia per pv on riittävä tahti ja mieluusti niitä arvokkaita omia nollapäiviä väliin, sillä esim. ulkona haahuilu on rautaa! Sopivasti juonikkaita lokakuisia päiviä Sinulle:)

      Poista
  4. Hienosti olette huoltaneet kotia, autoa, omaa kuntoa ja sukulaissuhteita 💚 Ihana tunne kun saa asioita aikaan. Tuohon teidän vauhtiinne en varmaan venyisi, mutta jotain pientä mekin täällä tahollamme koko ajan duunaamme ja hankimme. Nyt meillä on putkimies asentamassa kuistin patteria, homma just valmistumassa. Aamulla leivoin kaksi omenapiirakkaa, toinen viedään huomenna kutsuille isäntäväelle tuliaisiksi, toinen jää tänne 🙂

    Rentoa loppupäivää sinulle toivottelen. Syyskuun lopun aurinkoa päivään ja tunnelmavaloja iltaan 💛❤️💕 Tulevan matkan suunnittelua ja haaveita 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A kehuista! Tuli pieni ennakoimaton huh-heijaa syyskuulle, mutta seesteisempää näköpiirissä. Miten ja miksi nuo asiat elämässä oikein kasaantuvat ikään kuin toinen toistaan ruokkien ja kutsuen?

      Nämä nyt olivat hoidettavia kakunpalasia, mutta on ollut myös niitä suuria muutoksia ja menetyksiä, jolloin istuu kappelin penkissä tietäen, että parin viikon kanssa sama paikka uudelleen ja siitäkös tuli outo olo. Samaan läjään paikkakunnan ja työpaikan vaihdot niin siinä oli naurussa pitelemistä...
      Onneksi elämässä on niitä suvantovaiheita, jolloin kaikki tuntuu sujuvan luontevasti ja kitkoitta, sen kun vaan meloo elon virrassa tyynesti etiäpäin kaukaa kareja katsellen.

      Toivottavasti putkimies sai homman hoidetuksia ja maiskista vaan piiraillesi, joita olen blogissasi ihastellut. Onnekas isäntäväki; hauskoja kutsuja, mukavaa yhdessäoloa ja suloisia haaveita:)


      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Ihana kertomus!
    Hieno kesä, mahtava syksyn alku ja olet jo totisesti lomasi ansainnut. Lämpimiä villasukkia!

    Täällä on rauhallisempaa ja vähemmän väkeä, mutta otetaan pienistäkin hetkistä iloa.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Cara; villasukat jo jaloissa totean, että kyllä kesän tase vehmaine luontoineen ja pienine retkineen jäi vahvasti positiivisen puolelle ja substanssi rittäväksi:)

    Nimenomaan ne pienet hetket/ilonpisarat lasketaan täälläkin, ne pitävät meidät käynnissä ja tekevät arjesta/elämästä arvokasta. Mainiota lokakuun alkua Sinulle:)

    VastaaPoista
  8. Ihanan energinen postaus♥ On siinä riittänyt touhua ja tohinaa niin kesällä kuin nyt syksylläkin:) ja sitten välillä vastapainoksi tuota "löppöstelyä" ..sopivasti akkujen latausta ja villasukissa tallustelua, Ihana on välillä vain olla♥ Kovasti tsemppiä abiturienteille vuoteen ja leppoisaa syksyä sinne teille♥

    VastaaPoista
  9. Kiitosta Päden paja kommentistasi ja toivotuksista abeille! Vierivä kivi ei siis vielä ole sammaloitunut M.O.T. Vallan mainiota sopivan hämyistä alkua lokakuullesi:)

    VastaaPoista