"Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas", toimitus Salli Kankaanpää (päätoimittaja), Elina Heikkilä, Riitta Korhonen, Sari Maamies ja Aino Piehl et al.,
Kotimaisten kielten keskus, 13., korjattu painos, 2017, 277 s.
- Oikeinkirjoituksella tarkoitetaan vakiintunutta ja yleisesti hyväksyttyä tapaa esittää kieltä kirjoitettuna käyttäen kirjaimia ja merkkejä ja näiden yhdistelmiä.
Milloin ja-sanan edelle tulee pilkku? Kelaan Vai KELA:aan? 17:ää vai 17:ta? Moduuli vai moduli? Irrottaa vai irroittaa? hansfreelaite, handfree-laite vai
hands free -laite? Maastamuutto vai maasta muutto? Kirjoitetaanko Opetushallitus vai opetushallitus? Nippu hyviä kysymyksiä, joihin tämä teos antaa yksiselitteisen vastauksen.
Oppaasta löytyvät myös virallisen kielenhuollon suositukset välimerkeistä,
yhteen ja erilleen kirjoittamisesta ym. oikeinkirjoitusasioista sekä seikkaperäiset ohjeet hakusanoittain yleistajuisesti esitettyinä. Teos sisältää havainnollisia esimerkkejä ja lyhenneluettelon sekä muita aakkosellisia luetteloita.
Suomen kieli on kaunis kieli, joskin sitä opiskelleet ulkomaiset tuttavani ovat monasti tuskissaan kippuroineet: "Finnisch ist keine Sprache, das ist eine Krankheit!" Kielemme elää, kehittyy ja uudistuu kaiken aikaa. Sekin on osa globaalia maailmaa. Käyttöön otetaan uusia sanoja ja käsitteitä, lyhenteitä jne.
Näihin uusimpiin hyväksyttyihin käytäntöihin saamme kontaktin ja päivitykset tässä oppaassa samalla kun tervetulleesti tulevat vanhat oikeinkirjoitustaitomme kerratuiksi, puutteet paikatuiksi ja uutta opituksi.
Á propos, meillä henkilökohtaisesti ei edelleenkään ala satamaan, vaan joko alkaa sataa tai rupeaa satamaan, eikä meillä kokousteta saati sitten runsaistuta; jotain pysyväistä ja pyhää tässä muuttuvassa maailmassa olla pitää:)
Kielitoimisto pätevine neuvoineen, ystävällisine ja avuliaine toimihenkilöineen tuli jo työelämässä tutuksi ja turvalliseksi paikaksi soittaa rimpahuttaa silloin,
kun epävarmuus iski tai sormi meni suuhun pienemmän tai suuremman dilemman kohdalla. Edelleenkin on tullut jokukin kerta asioita tarkistettua ja ammattilaisen kanssa konsultoitua laajemmistakin menettelytavoista lopputöitä, esseitä jne. harvakseltaan oikolukiessa ja stilisoidessa. Yhtäkään kertaa ei ole jäänyt apu saamatta eikä pulma ratkeamatta. Kiitos!
Nykyisin on tietty helppo netin kautta etsiä ja löytää vastauksia esim. Kielitoimiston ohjepankista.
Mainio, runsaine esimerkkeineen tiivis ja selkeä opas, joka sopii hyvin luettavaksi vaikka ikäänkuin loppurutistukseksi itse kullekin, ennen kuin kesälomaksi ripustamme aivot narikkaan, liitelemään taivaalle pumpulipilvien kera ja istuudumme heinikkoon timotei täynnänsä pujoteltuja pikkuruisia, makoisia ahomansikoita päiväkakkaraseppele somasti kutreillamme.,,
Tuntematon: Ei ole lohdullisempia sanoja kuin hiljaisuus, eikä kauniimpaa kieltä kuin toisen kuunteleminen...
Korvat höröllään:
Onneksi on näitä mainioita oppaita, harvemman kapasiteetti taitaa riittää ulkomuistista kaikkia sääntöjä muistamaan :) Armas suomemme on kaunis kieli ja vaalimisen arvoinen, joskus sitä pyhää pysyväisyyttäkin puolustaen <3
VastaaPoistaKiitos Katja; oppaat ovat hyväksi mielelle ja muistin virkistykseksi. Kiintoisaa on seurata kielten muokkautumista ja ilmaisujen yleistä lyhenemistä, elävä instrumentti. Pysytään rattailla - pyhää puolustaen:)
PoistaKatjan linjoilla, oppaat ovat hyvästä, nipotus pahasta, ainakin silloin milloin suosituksia on muutettu, ainakin farao kirjoitettiin joskus faarao vai menikö se toisin päin, joissain vanhemmissa kirjoissa on muoto pharao.
VastaaPoistaJep Jokke, oppaat ovat rautaa ja nipotukseen on elomme liian lyhyt. Tuo faarao/farao/pharao on hyvä esimerkki. Tietokaan ei oman näkemykseni mukaan lisää tuskaa...
PoistaHurjan mielenkiintoista ja innostavaa on myös heiluttaa sanansäilää nuorten - meillä ikähaarukassa 5-18 v. - kanssa, joilla ilmaisuvoimaa ja kysymksiä sekä tuoreita mielipiteitä piisaa samalla merkillepannen, kuinka paljon näin ylipolven suomen kieli on muuttunut ja lyhenteiden sekä anglismien käyttö lisääntynyt:)
Olen lueskellut suomen kielen kehityksestä kertovaa kirjaa ihan Mikael Agricolan ajoista lähtien vai olikohan se jo aiemmin, oli se. Agricola asui Turussa ja siksipä Turun murteesta tuli Suomen ensimmäinen virallinen kirjakieli. Aika hauskaa. Kesti sitten 1800-luvulle asti, kunnes kieli muuttui yleiskieleksi, jossa oli sanoja ympäri Suomen. Minä sitten rakastan historiaa ja kielen historia oli mielenkiintoista. Täytyy vielä kirjoittaa postaus kirjasta.
VastaaPoistaTämäkin kirja olisi hyvä olla olemassa, mutta kun sieltä netistä löytyy ohjeita niin voi olla, että en kirjaa hanki.
Mieheni on suomen kielen tietopankki, jonka yhdyssanatietoihin luotan aina.
Mukavia kesäpäiviä päivänkakkarakranssi kutreilla keikkuen ;)
Mai, Sinullahan on selkeä kotikenttäetu - postaustasi odottelen mielenkiinnolla- ja kaiken kukkuraksi vielä tietopankki ihan livenä viekussa:)
VastaaPoistaTotta: historia samoin kuin eri murteet ovat kiehtovia tutkimuskohteita. Tänä päivänä onneksi tiedonhaku on helppoa, eikä olla tietosanakirjojen tai pelkästään kirjaston varassa. Pysytään tiedon valtateilla ja ihastellaan niiden varsien tällä hetkellä upeita kukkaniittyjä!
Oi miten ihana postaus ! Olet ehtinyt putkauttaa ilmoille monta hyvää tekstiä sillä aikaa kun minulla on ollut blogimaailman ulkopuolisia rientoja 🙂
VastaaPoistaNytpä innostuin kirjahyllylleni porhaltamaan... katsomaan mikä kielenhuollon opas itselläni on. Se on Terho Itkosen Uusi kieliopas (2002).
Opettaessani suomea ulkomaalaisille en liikoja vaadi enkä tyrkytä, mutta haluan käyttää huoliteltua suomea joissakin yhteyksissä, esimerkiksi meilatessani niiden tahojen kanssa jotka palkkaavat minut opettamaan suomea 😀 Siviilissä huomaan olevani yhä joustavampi oikeakielisyyden suhteen. Luulenpa melkein että voisin päästää suustani "alkaa tekemään" mitä en olisi kouluaikojeni äidinkielen tuntien jälkeen uskaltanut edes kuiskata.
Hah hah, tuttavasti ovat "tuskissaan kippuroineet". Hauskasti sanottu, vaikka tietenkään en tarkoita heille nauraa. Ruotsalaiset sanovat tanskasta samantapaisesti: Det är inget språk. Det är en halssjukdom." Tanska ei ole kieli, vaan kurkkutauti.
Kiitti Rita A, ulkopuoliset riennot ovat hauskoja, mutta meillä meni tässä parin viikon hektisyyden jälkeen hengenvedoksi ja kesätapahtumat tuonnemmaksi:)
VastaaPoistaKieliasiat ja eri murteet ovat tosi kiinnostavia. Totta: eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa tulee käytettyä erilaista kieliasua; hassua. Keskenään esim. viljelemme pääsääntöisesti karjalan murretta. Mutta hui Sinä rohkea tyttö: vieläkin alkaa satamaan loihtii verkkokalvello sen hurjan punaisen pukin ainekirjoituksen marginaalissa, oliko se kuuden vai yhdeksän pinnan moka!? Kieli on elollista ja esim. Urbaanisanakirjaa on joskus huvikseen hauskaa selailla. Aurinkoista viikonjatkoa:)