Jørn Lier Horst: "Luolamies / Hulemannen" - ex Libris...

"Luolamies", Jørn Lier Horst, Kustannusosakeyhtiö Otava, 2017, 382 s., suomentanut Outi Menna.

"Jørn Lier Horst (s. 1970) on norjalainen bestsellerkirjailija ja entinen rikostutkija. Hän on voittanut koukuttavilla ja kantaaottavilla dekkareillaan useita palkintoja, muun muassa Pohjoismaiden parhaalle dekkarille myönnettävän Lasiavaimen. Wisting-sarjan oikeudet on myyty yli 20 maahan." (Lievelehti)

"Kaiken nähnyt poliisimies William Wisting työskentelee rikoskomisariona Larvikin idyllisessä rannikkokaupungissa. Leskeksi jäänyt Wisting valmistautuu joulunviettoon aikuisen tyttärensä kanssa, kun hän saa vastaansa visaisen tapauksen: metsäaukiolta löytyy kuollut mies kesävaatteet yllään.
Ainoa johtolanka on miehen taskuun työnnetty kristillisen seurakunnan esite. Tutkinta saa odottamattoman käänteen, kun esitteestä löytyvät sormenjäljet tunnistetaan. Ne kuuluvat yhdysvaltalaiselle murhaajalle, jota FBI on etsinyt vuodesta 1989 lähtien. Samaan aikaan toimittajana työskentelevä tytär Line tutkii hämärää kuolemantapausta, joka on sattunut Wistingin omalla kotikadulla. Kuinka joku voi maata kuolleena kuukausikaupalla, eikä kukaan huomaa mitään?" (Lievelehti)

Kirjailijan aiemmin luetut teokset: Suljettu talveksi  2015 ja  Ajokoirat  2016 olivat sen verran vakuuttavan oloista jälkeä, että tähän Luolamieheen oli ilo tarttua. Rikostutkijan tausta heijastuu positiivisella tavalla sekä juonen kuljetukseen että itse kerronnan laatuun. Lisäksi yhteiskunnallisena pointtina
Jørn Lier Horst tarttuu napakasti tähän Suomessakin varsin ajankohtaiseen ja alati lisääntyvään yksinäisyyden ongelmaan ja suoranaiseen heitteillejättöön. Mikä ihme meitä ihmisiä vaivaa, kun emme pysty emmekä halua toisiamme kohdata, toisistamme välittää ja huolehtia, vaan kaivaudumme lujasti omiin poteroihimme vornimaan?? Kun jo Victor Borgen sanoin yksinkertaisesti:  
Hymy on lyhin etäisyys kahden ihmisen välillä....

Viggo Hansen:  Hänellä ei ollut perhettä, työtovereita eikä ystäviä.
- Tuntuu kurjalta ajatella, että hän ehti olla kuolleena neljä kuukautta ennen kuin kukaan huomaa mitään.  Line perääntyi ja meni takaisin ulos. Hän voisi itse asiassa hyödyntää näkökulmaa reportaasissaan. Viggo Hansenilla ei ollut käynyt varmaan yhtään vierasta koko elinaikanaan. Nyt, kun hän oli kuollut, taloon tultiin jopa kutsumatta. Tuo pieni yksityiskohta liikutti Lineä, ja hän tiesi, että monet lukijat kokisivat samoin. 

Muistopuhe:  -   Aion pitää lähtökohtana erään kiinalaisen runon sanoja. Sitä että elämä ei ole ollut turhaa, jos on kuullut lintujen laulua keväällä, heinäsirkkojen siritystä kesällä, hyöteisten ininää syksyllä tai lumisateen ääntä talvella.

Luolamies:   - Luolamies? Mitä se tarkoittaa? Että hän piileskelee jossakin luolassa, vai? Se on termi jota me käytämme, Donald Baker selitti, ja viittaa pakosalla oleviin henkilöihin, jotka löytävät itselleen elämän josta puuttuu sisältö. He omivat jonkun sellaisen ihmisen henkilöllisyyden, jota kukaan ei kaipaa. 
He vain täyttävät tyhjän tilan ja jatkavat elämää yhtä yksinäisenä ja eristäytyneenä kuin se, jonka paikan he ovat vieneet.

Jørn Lier Horst jatkaa varmaotteisesti laadukasta tuotantoaan luoden kansien väliin tiiviin kokonaisuuden juonenkuljetusta, käänteitä ja tuhteja, aidonoloisia henkilöitä. Kaikki tämä tapahtuu raudanlujalla otteella, hötkyilemättä tahi revittelemättä ja hyvällä kerronnallisella otteella. Jep ja kyllä vaan, kun kaikki elementit ovat kohdillaan on kyseessä intresantti  jouluaikaan sijoittuva dekkari, joka näin juhannustunnelmissakaan ei suinkaan häpeä, vaan takaa oivan lukurupeaman!  

Yksinäisyys ei synny yksinolosta vaan siitä, ettei ole ketään jota kaivata......

Niinpä: