sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Gard Sveen; "Verikarkelot / Blod i dans" - ex Libris...


"Verikarkelot", Gard Sveen, Bazar Kustannus Oy, 2017, 254 s., suomentanut
Virpi Vainikainen.

"Gard Sveen (s. 1969)  työskentelee neuvonantajana Norjan puolustusministeriössä. Hänen esikoisteoksensa Raskaat varjot voitti parhaalle pohjoismaiselle rikosromaanille myönnettävän Lasiavain-palkinnon vuonna 2014 ja Norjan tärkeimmän dekkaripalkinnon Rivertonprisenin vuonna 2013 ensimmäisenä esikoiskirjailijana Jo Nesbøn jälkeen. Verikarkelot (2017) on kolmas rikostutkija Tommy Bergmannista kertova kirja.Sveen asuu Oslon lähellä sijaitsevassa Ytre Enebakk -kylässä." (Takakansi)



"Sarjamurhaaja Jon-Olav Farbergin poltettu ruumis löytyi pian sen jälkeen kun
13-vuotias Amanda katosi. Bergmann on varma, että Farberg on yhä hengissä, vaikka esimiehet ja kollegat Oslon pääpoliisiasemalla ovat toista mieltä.
Hänen kollegansa Susanne Bech löytää Oslon seksikortteleissa sijaitsevasta hotellihuoneesta nauhoitteen ja peiliin huulipunalla kirjoitetun viestin.
Jäljet johtavat Liettuaan, kohti tsaarienaikaista uskonlahkoa, jonka opinkappaleiden mukaan murhaaja voi pelastaa sielunsa silpomalla Oinaan tähtimerkissä syntyneen tyttölapsen. Juuri sellaisen kuin Amanda." (Takakansi)

Raskaat varjot, 2015 oli mielenkiintoinen ja rauhallispoljentoinen uusi tuttavuus. Tässä uutukaisessaTommy Bergmann jatkaa kulkuaan pitkin poikin  omia teitään kuono maassa ja kirsu väreillen kuin sitkeä verikoira vähän vanhemmillakin ja epävarmemmilla jäljillä työparinsa Susanne Bechin ahertaessa perinteisemmän tutkinnan parissa. Kuinka tämä työpari onnistuu esimiehensä rauhoittamaan, tulosta suoltaamaan ja murhaajansa tavoittamaan, onkin sitten monen mutkan takana.

Juoni pyörii pitkälti keisarillisella Venäjällä 1700-luvun loppupuolelta alkaen vaikuttaneen  Skoptsien eli "kuohilaiden" lahkon tunnusmerkkien alla.
Tähän uskonnolliseen lahkoon kuuluvat uskovat lujasti pelastuvansa sillä brutaalilla metodilla, että leikkaavat itseltään ja toisiltaan jäseniä irti.

Skoptsien mukaan kaiken pahan alku ja juuri on "leposte", ulkoinen kauneus, sukupuolinen vetovoima ja viehätys. Ihanteena oli selibaatti, vaikka jotkut pääsivätkin lahkon jäseniksi vielä lapsia saatuaankin. Avioliittokin oli sallittu, kuohilaiden välillä tietysti. Lahkolaiset lukivat Matteuksen evankeliumia kuin piru Raamattua, eikä innokkaimmille riittänyt edes kastraatio  ...

 

      Skoptseja käsittelevän venäläisen kirjan kansi, 1930 (Wikipedia)

No, sanotaan että jokainen tulee autuaaksi uskollaan ja jokaiselle suotakoon toki oikeus omaan vakaumukseensa. Uskonnon varjolla ja nimissä on kautta aikain tehty  ja edelleenkin tehdään paljon tuhoa ja pahaa - jos toisaalta hyvää ja armollistakin. Uskonto on eittämättä myös oiva suurten massojen hallintakeino. Sveenin kuvaamat miesten taivaspaikan lunastuskeinot eivät pelkästään herätä ihmetystä ja ole vähintäinkin arveluttavia vaan selkeästi ilmaisten ällöttäviä ja moraalisesti tuomittavia.

Uskonnollinen liikehdintä ikävine reunailmiöineen on mitä ajankohtaisin teema, johon kirjailija on reippaasti tarttunut. Yllä olevasta huolimatta Sveen viljelee myös pieniä huumorin kukkaisia ja kirjoittaa napakahkoa ja rivakkaa tekstiä toimivin henkilökuvauksin.  Kuinka ja millä teemoilla Sveen mainiosti alkanutta kirjailijanuraansa jatkaa, on kerrassaan intresantti kysymys. Ilman muuta kirjailija pysyy tiiviisti omalla lukulistallani.  Nämä karkelot ovat nopeatempoinen kesädekkari, jonka seurassa ei pitkästymään ehdi ja joka toimii hektisemmänkin päivän päätteeksi rentouttavana palauttajana tai vaikkapa kesäloman aloittajana.

Entäpä, kuinka näissä vauhdikkaissa karkeloissa on viihtynyt Rakkaudesta kirjoihin Annika selviää klikkaamalla.

Leppoisaa lauantaita:


6 kommenttia:

  1. Jälleen uusi löytö, kiitos! En ollutkaan huomannut, että 'Pimeän sylissä' jälkeen Sveen on jo kirjoittanut tällaisen.

    Rattoisaa juhannusviikkoa!

    VastaaPoista
  2. Sveenillä on molemmissa näpäkästi teemaa mukana. Tässä nuo skoptsit herättävät jäljityshalut ja kummastusta. Kiitos ja sitä samaa sinulle luontokin kun juuri nyt tukee allakanmukaista ajankohtaa:)

    VastaaPoista
  3. Ei voi olla päivittelemättä lahkolaisten aivoituksia. Miksi ihmeessä niin laajalti ollaan sitä mieltä että itseään (ja muita) kurittamalla ja piinaamalla saavutetaan jotain ylevää? Niin no... mistä minä tiedän vaikka saavutettaisiinkin 😀 Ja uhraamismenoja olen aina kammoksunut. Hyvää karmivaa kertomaa kuitenkin kauhukirjoihin ja dekkareihin. Yöunet menevät taatusti 😎

    VastaaPoista
  4. Rita A; olisikos tuo jotain sarjasta: kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat? En ymmärrä näitä Golgatan suora juttuja enkä helvettejä. Riittää hyvin, kun elämä kysyy ja me vastaamme parhaamme mukaan:)

    VastaaPoista
  5. Ah, nyt vasta huomasin postauksesi! Mahtavaa, että tätä muutkin lukee. Mielenkiintoinen, mutta aivan karmea aihe. Yritin googlata lahkoa, kiitos, teit sen puolestani :) aivan uskomatonta shittiä, millaista Raamatun tulkintaa, jonka peruspointti luterilaisuuden mukaan täysin toinen. Mutta minusta tämä oli liian lyhyt ;)

    VastaaPoista
  6. Kiitos Annika;eikö olekin ihmeellistä, mihin kaikkeen ihmispolo saattaa hurahtaa! Paljonhan viime aikoina on noita kissoja nostettu pöydälle ja hyvä niin. Samoin, olisin kyllä mieluusti lukenut pidemmältikin pitkästymättä:)

    VastaaPoista