tiistai 11. huhtikuuta 2017

Ian McEwan: "Pähkinänkuori / Nutshell" - ex Libris....


"Pähkinänkuori", Ian McEwan, Kustannusyhtiö Otava, Otavan Kirjasto, 2017,
206 s., suomentanut Juhani Lindholm.

"Ian McEwan (s. 21.6.1948 Aldershotissa Englannissa) on yksi Britannian merkittävimmistä nykykirjailijoista. Hän on opiskellut Sussexin yliopistossa ja myöhemmin East Anglian yliopistossa pääaineenaan englantilainen kirjallisuus. McEwan on saanut runsaasti tunnustusta ja palkintoja aina ensimmäisestä novellikokoelmastaan First Love, Last Rites (1975) lähtien" (Kustantaja)





"Nykykirjallisuuden mestari kertoo Hamletin klassisen tarinan ainutlaatuisesta perspektiivistä: vielä syntymätön poika seuraa äitinsä petosta kohdusta käsin. Trudy on jättänyt aviomiehensä Johnin ja jakaa heidän yhteisen kotinsa – rappeutuneen mutta arvokkaan kaupunkitalon Lontoossa – Johnin veljen Clauden kanssa. Ja heillä on pirullinen suunnitelma Johnin pään menoksi.
Äitinsä ja setänsä petosta todistaa Trudyn ja Johnin vielä syntymätön poika,
joka yrittää puuttua tilanteeseen potkimalla äitinsä kohdun seiniä. Ian McEwan antaa Shakespearen klassiselle murha- ja petostarinalle yllättävän, viiltävästi ajan hengessä kiinni olevan käsittelyn." (Lievelehti)

No nyt voisi sanoa, että tällä Pähkinänkuorellaan kertojamestari ja sattumain sirottelija, McEwan kliseisesti räjäyttää pankin, sillä niin herkullisen hirtehishumoristinen tämä teos on. Sikiön sammakkoperspektiivistä käsin ei ole tullut luetuksi tarinaa koskaan. Tämä poikanen kellii osin olotilaansa tyytyväisenä, osin maailmantuskaa radiota kuunnellessaan potien ja ajankohtaisuuksia laajalti miettien sekä huolestuneena kaikkine kurttuinensa vanhempiensa triangelidraamaa seuraten. Vaan mikä pienelle, syntymättömälle kaverille neuvoksi?


Minä:  - Tässä sitä ollaan, pää alaspäin naisen sisällä. odotan käsivarret kärsivällisesti ristissä, odotan ja ihmettelen kenen sisällä olen ja mitä on edessä. 

 Äiti:  - Äitini Trudy, silloin kun ei ole ystävänsä Clauden seurassa, kuuntelee mielellään radiota ja sieltä enimmäkseen puheohjelmia eikä niinkään musiikkia.  - Hän pitää myös podcast-luennoista ja tietopuolisista äänikirjoista - "Tunne viinit" viisitoistaosaisena sarjana, tuhatkuusisataaluvun näytelmäkirjailijoiden elämänkertoja ja maailmankirjallisuuden klassikoita.

Isä:  - Useimmat miehet tai ihmiset ylipäänsä eivät sallisi sitä, että puoliso häätää heidät lapsuudenkodistaan, John Cairncross on toista maata.
- Hän on syntynyt  myöntyväiseksi ja miellyttämishaluiseksi, liian kiltiksi ja vakavamieliseksi, ja häneltä puuttuu kunnianhimoisen runoilijan hiljainen ahneus.

Claude-setä- Kuka sitten on Claude, huijari joka on luikerrellut perheeni ja toiveitteni väliin? Kuulin kerran sanat ja painoin mieleeni: tylsäpäinen tollo.
- Claudekin on kuin lasiaiskelluja, juuri ja juuri todellinen. Ei vauhdikas onnenonkija, ei mitään mikä toisi mieleeni hilpeän veijarin. Pikemminkin tylsyyden malliesimerkki, mitäänsanomattomampi kuin mikään minkä voi sanoiksi pukea, yhtä täynnä arkipäiväisyyttä kuin Sininen Moskeija Arabeskeja. 
- Mies jonka vakiofraasit ovat älyvapaata sisällyksetöntä hölinää ja jonka latteat lauseet kuukahtavat kuin äidittömät kananpojat ja katoavat tyhjyyteen.


Tarinan ehdoton primus motor ja perspektiivin luoja on tämä veikeä vesseli ja erinomaisesti kirjailija on luonut äidin, isän ja sedän rooleista kevyemmän ja häivähdyksenomaisemman raamituksen lapsiveden kokonaisuuden ympärille.
Pientää pirteää piikikkyyttä, satiirin säpinää unohtamatta ja lukijaa kyseenalaistamaan tönivää topakkuutta sirotellen on kirjailijalla taatusti ollut hauskat hetkensä pyöräyttäessään rentoranteisesti sanarulettinsa liikkeelle.

McEwanilla ei ole niin pienintäkään pelkoa latteista lauseista sen koommin kuin lukijansakaan kuukahtamisesta tylsyyden ääreen. Verbaliikka on riemastuttavaa, joten ei voi puhua pelkästä lukunautinnosta vaan kyseessä on varsinainen hulppea  lukuelämys! Juhani Lindholm suorii näppärästi käännöksen kiemurat, joten lukijalle jää silkkaa hyvänmielenhyrinää.

Kuinka kepeästi aukesi Pähkinänkuori seuraavilla selviää klikkaamalla: Kirjaluotsi, Kirjavinkit ja Tuijata/Kulttuuripohdintoja.

Sulkeutua pähkinänkuoreen, nähdä kahdessa tuumassa norsunluuta tai yhdessä hiekanjyväsessä koko maailma....

Siinä se oli: pähkinänkuoressa...

PS. Kevään ensimmäinen västäräkki bongattu äsken tepastelemassa pihalla:)


5 kommenttia:

  1. Tämä kirja kuulostaa ehdottomasti varattvalta. Kirjasn sivuille siis...
    Pakko kertoa, että Sussexin yliopisto on kovin tuttu niiltä ajoilta kun olin sillä saarella pari vuotta.

    Kaniininmetsästäjä oli pinei, mutta siis vain pieni pettymys. Kaikkiaan hyvä. Jano on sitten pääsiäisen lukemisista yksi paksu teos, toinen järkäle on Nele Neuhasin 'Joka tuuleen kylvää'. Muita ohuita sitten siinä sivussa.

    VastaaPoista
  2. Hei Cara, sittenhän muun hyvän lisäksi palailet tutuille poluille, mahtoi olla mielenkiintoiset pari vuotta!?

    Aiemmat Joona Linnat ovat olleet piirun verran kompaktimpeja lukukokemuksia, mutta kyllä kaninturkkikin kutkutti.

    Neuhaus vaikuttaa jo teemansa puolesta kiinnostavalta, joten järkälemäisiä lukutuokioita ja lujia ranteita:) Sääennusteet huomioiden marssii myös tämä tyttö kohtapuoliin kirjastoon, varma on aina varma...

    VastaaPoista
  3. Hauskaa, että kiinnostuit! Näkökulma on ainakin uusi ja kun McEwan on melkoinen sanansäilän heiluttaja vilisee teksti vinkeitä ilmaisuja ja nautinnollisia sanankäänteitä. Lukuiloa Sinulle:)

    VastaaPoista