"Maailman lopun maailma", Luis Sepúlveda 1989, WSOY 1997, 154 s., suomentanut Matti Brotherus.
Chileläinen Luis Sepúlveda (s. 1949) on kirjailija, elokuvaohjaaja, journalisti ja poliittinen aktivisti.
"Kaikki
alkoi Moby Dickistä. Kun poika neljäntoista vanhana luki tuon
valloittavan romaanin, hän ei enää kuusitoistavuotiaana pystynyt
vastustamaan kiusausta, hänen oli pakko lähteä Santiagosta etelään.
Meriseikkailuun! Valaanpyyntiin! Lomallaan nuorukainen lähtee rohkeasti etsimään mahdollisuutta ja
pääseekin valaanpyyntialuksen matkaan. Onnistuneesta ja kiinnostavasta
retkestä huolimatta, hän tajuaa,
että valaiden tappaminen ei ole hänen elämäntehtävänsä.
Nyt, kaksikymmentäneljä vuotta myöhemmin, mies palaa kotimaahansa Chileen ensimmäisen kerran sieltä paettuaan. Luonnonsuojelijana hän haluaa selvittää, mitä japanilainen tehdaslaiva tekee Chilen vesillä, miksi se menetti miehistöstään kahdeksantoista jäsentä ja mikä on sen yhteys Chilen myöntämään valaantappolupaan, joka on kansainvälisten säädösten vastainen. Kotiinpaluun aiheuttama jännitys jää taka-alalle, kun tapahtumat Chilessä muuttuvat arvaamattomiksi." (Takakansi)
Ensituttavuus Sepúlvedan kanssa, Vanha mies joka luki rakkausromaaneja kirvoitti tällaisen kommentin: Tämän Sepúlvedan teoksen painan syvälle aivokuoren alle ja sydämen sopukoihin, joista se aina mieliinpalautuessaan takuuvarmasti aiheuttaa lämpimän mielihyvän ailahduksen. Toinen suomennos: "Maailmanlopun maailma", WSOY, 1997 meni oitis varaukseen:
- Olin siihen aikaan hyvin nuori, melkeinpä lapsi ja haaveilin seikkailuista jotka loisivat pohjan pitkäveteisyyttä ja ikävää vierastavalle elämälle. En ollut haaveissani yksin. Minulla oli Setä isolla S:llä. Setäni Pepe, joka oli perinyt baskilaisen isoäitini kesyttömän luonteen pikemmin kuin andalusialaisen isoisäni pessimismin. Setäni Pepe. Kansainvälisten prikaatien vapaaehtoinen Espanjan sisällissodassa. Valokuva hänestä Ernest Hemingwayn rinnalla oli ainoa omaisuusesine josta hän oli ylpeä, eikä hän lakannut toistamasta minulle kuinka tärkeää oli löytää tie ja lähteä liikkeelle. Turha mainitakaan että Pepe-setä oli suvun mustaakin mustempi lammas, ja sitä mukaa kuin minä vartuin meidän tapaamisemme muuttuivat yhä salaisemmiksi. Häneltä minä sain ensimmäiset kirjat, juuri ne jotka tutustuttivat minut ikimuistoisiin kirjailijoihin: Jules Verne, Emilio Salgari, Jack London. Häneltä sain myös tarinan joka löi leimansa elämääni Herman Melvillen "Moby Dick". Olin neljäntoista vanha kun luin tuon kirjan ja kuudentoista kun en voinut enää vastustaa etelän kutsua.
Ihanat monesti luetut ja läpikahlatut nostalgiset ja mestarilliset kertojaherrat: Hemingway, Verne ja London:)
Sepúlveda käyttää tässä lämpimän puheenvuoron valaiden puolestapuhujana. Hänen tapansa puolustaa luontoa on lämmin ja napakka. Hänen kannanottonsa ovat kunnioitettavia. Tämä teos oli edeltäjäänsä vaikeampi luettava sikäli, että valaiden ryöstöpyynti on yksiselitteisesti kerrassaan vastenmielistä.
Ken joskus on itse omin silmin päässyt ihastelemaan, kuten itse kerran Jäämeren rannalla lahdelle kaukaisuuteen tähytessäni, noiden uljaiden eläinten suihkuja ja selkien kaaria aallokossa, ei tuota näkyä unhoita koskaan.
Itse tarinan kulku etenee luontevasti ja revittelemättä. Kerronta on eloisaa ja luonteikasta, joten kyllä tällä merireissulla mainiosti viihtyy, vaikkakin aihe / ahneus /merenkäynti nostattavat välillä sapenmakua suuhun ja saavat yökkäämään yli laidan... Asiat eivät kuitenkaan vaikenemalla muutu, vaan epäkohtien tiedostamisella ja toimeen tarttumalla sekä haastamalla ja kyseenalaistamalla kliseisen väitteen: Money makes the world go round päästään parempaan lopputulokseen kokonaisvaltaisesti. Sopii toivoa, että saisimme lisää suomennoksia tämän kirjailijan tuotannosta, olisi mielenkiintoisa kartoittaa laajemminkin hänen aihepiiriään ja tässä olisi oitis yksi takuuvarma lukija.
- "Mitä tapahtuu jäljelle jääville valaille?" "Ne lähtevät. Pallopää joka meitä saattoi on tiedustelijauros. Ne hakevat toisia poukamia, toisia vuonoja etelästä, joka kerta yhä etelämmästä, kunnes niiltä loppuu maailma." ...
Moby Dickistä kaikki alkoi ja Moby Dickiin teos myös päättyy. Samaa kohtaloa toivon myös valaille, noille merien rauhanomaisille ja uljaille jättiläisille.
Jatkakoot ne lajina kiertokulkuaan, menoaan maailman merillä ja säilyttäkööt - kaiken uhallakin - oman paikkansa luonnon monimuotoisuudessa.
Mitä mieltä Suketus / Eniten minua kiinnostaa tie oli tästä maailmanlopun meiningistä selviää klikkaamalla tästä.
- Kuinka tärkeää on löytää tie ja lähteä liikkeelle....
Sepúlvedan ollessa ruorissa vaahtoavaa merta kynti:
Nyt, kaksikymmentäneljä vuotta myöhemmin, mies palaa kotimaahansa Chileen ensimmäisen kerran sieltä paettuaan. Luonnonsuojelijana hän haluaa selvittää, mitä japanilainen tehdaslaiva tekee Chilen vesillä, miksi se menetti miehistöstään kahdeksantoista jäsentä ja mikä on sen yhteys Chilen myöntämään valaantappolupaan, joka on kansainvälisten säädösten vastainen. Kotiinpaluun aiheuttama jännitys jää taka-alalle, kun tapahtumat Chilessä muuttuvat arvaamattomiksi." (Takakansi)
Ensituttavuus Sepúlvedan kanssa, Vanha mies joka luki rakkausromaaneja kirvoitti tällaisen kommentin: Tämän Sepúlvedan teoksen painan syvälle aivokuoren alle ja sydämen sopukoihin, joista se aina mieliinpalautuessaan takuuvarmasti aiheuttaa lämpimän mielihyvän ailahduksen. Toinen suomennos: "Maailmanlopun maailma", WSOY, 1997 meni oitis varaukseen:
- Olin siihen aikaan hyvin nuori, melkeinpä lapsi ja haaveilin seikkailuista jotka loisivat pohjan pitkäveteisyyttä ja ikävää vierastavalle elämälle. En ollut haaveissani yksin. Minulla oli Setä isolla S:llä. Setäni Pepe, joka oli perinyt baskilaisen isoäitini kesyttömän luonteen pikemmin kuin andalusialaisen isoisäni pessimismin. Setäni Pepe. Kansainvälisten prikaatien vapaaehtoinen Espanjan sisällissodassa. Valokuva hänestä Ernest Hemingwayn rinnalla oli ainoa omaisuusesine josta hän oli ylpeä, eikä hän lakannut toistamasta minulle kuinka tärkeää oli löytää tie ja lähteä liikkeelle. Turha mainitakaan että Pepe-setä oli suvun mustaakin mustempi lammas, ja sitä mukaa kuin minä vartuin meidän tapaamisemme muuttuivat yhä salaisemmiksi. Häneltä minä sain ensimmäiset kirjat, juuri ne jotka tutustuttivat minut ikimuistoisiin kirjailijoihin: Jules Verne, Emilio Salgari, Jack London. Häneltä sain myös tarinan joka löi leimansa elämääni Herman Melvillen "Moby Dick". Olin neljäntoista vanha kun luin tuon kirjan ja kuudentoista kun en voinut enää vastustaa etelän kutsua.
Ihanat monesti luetut ja läpikahlatut nostalgiset ja mestarilliset kertojaherrat: Hemingway, Verne ja London:)
Sepúlveda käyttää tässä lämpimän puheenvuoron valaiden puolestapuhujana. Hänen tapansa puolustaa luontoa on lämmin ja napakka. Hänen kannanottonsa ovat kunnioitettavia. Tämä teos oli edeltäjäänsä vaikeampi luettava sikäli, että valaiden ryöstöpyynti on yksiselitteisesti kerrassaan vastenmielistä.
Ken joskus on itse omin silmin päässyt ihastelemaan, kuten itse kerran Jäämeren rannalla lahdelle kaukaisuuteen tähytessäni, noiden uljaiden eläinten suihkuja ja selkien kaaria aallokossa, ei tuota näkyä unhoita koskaan.
Itse tarinan kulku etenee luontevasti ja revittelemättä. Kerronta on eloisaa ja luonteikasta, joten kyllä tällä merireissulla mainiosti viihtyy, vaikkakin aihe / ahneus /merenkäynti nostattavat välillä sapenmakua suuhun ja saavat yökkäämään yli laidan... Asiat eivät kuitenkaan vaikenemalla muutu, vaan epäkohtien tiedostamisella ja toimeen tarttumalla sekä haastamalla ja kyseenalaistamalla kliseisen väitteen: Money makes the world go round päästään parempaan lopputulokseen kokonaisvaltaisesti. Sopii toivoa, että saisimme lisää suomennoksia tämän kirjailijan tuotannosta, olisi mielenkiintoisa kartoittaa laajemminkin hänen aihepiiriään ja tässä olisi oitis yksi takuuvarma lukija.
- "Mitä tapahtuu jäljelle jääville valaille?" "Ne lähtevät. Pallopää joka meitä saattoi on tiedustelijauros. Ne hakevat toisia poukamia, toisia vuonoja etelästä, joka kerta yhä etelämmästä, kunnes niiltä loppuu maailma." ...
Moby Dickistä kaikki alkoi ja Moby Dickiin teos myös päättyy. Samaa kohtaloa toivon myös valaille, noille merien rauhanomaisille ja uljaille jättiläisille.
Jatkakoot ne lajina kiertokulkuaan, menoaan maailman merillä ja säilyttäkööt - kaiken uhallakin - oman paikkansa luonnon monimuotoisuudessa.
Mitä mieltä Suketus / Eniten minua kiinnostaa tie oli tästä maailmanlopun meiningistä selviää klikkaamalla tästä.
- Kuinka tärkeää on löytää tie ja lähteä liikkeelle....
Sepúlvedan ollessa ruorissa vaahtoavaa merta kynti:
Hyvä että valailla on suojelijoita ja puolestapuhujia. Mahtavaa että olet päässyt noita uljaita otuksia katselemaan ! Ryöstökalastus ja ahnemetsästys ovat kuvottavia asioita. En henkilökohtaisesti pysty lainkaan eläytymään metsästysviettiin ja seikkailunhaluun, mutta tietenkin tahdon syödä osan maailman eläimistöstä, eli ei mitenkään tarkoitus hurskastella.
VastaaPoistaKävimme tänään Lidlissä ja mieheni osoitti (kauhun ilmein) altaaseen, jossa oli kengurun lihaa. En usko että haluaisin niin sympaattiseksi mieltämääni elukkaa maistaa. Siellä oli myös karitsan karetta... siitäkin haluan kieltäytyä. No voi hemmetti, tässähän on kohta tämän monologin jälkeen ryhdyttävä kasvissyöjäksi :D Jouluna kyllä aiomme syödä kalkkunaa. Missään nimessä ei valasta !
En ole muuten koskaan lukenut Moby Dickiä vaikka englanti oli pääaineeni opiskellessa. Se ei kuulunut kurssin. Oletko lukenut?
Rita A, kiitos fundeerauksista! Mainioita mietteitä ja kinkkisiä kysymyksiä nämä eettisesti ateriointi ja metsästys:)
VastaaPoistaEn halua minäkään olla kaksinaamainen tai hurskastella: on metsästäjäntutkinto ja haulikko, olen ampunut yhden jäniksen. Ei laukaissut mitään viettiä, vaan vihlaisi pahasti, joten sittemmin kuljin harvakseltaan mukana vain ulkoilutarkoituksessa. Hirvijahtikin sujuu ukoilta tarkoin säädellysti riistaa kunnioittaen. Ja juu: hirvenlihaa on pakkasessa.
Mitä tästä pitäisi päätellä?? Kengurun ja muut harvinaisuudet jätän suosiolla väliin. Vuosien myötä ovat ruokailutottumukset itsestään muotoutuneet kasvispainotteisiksi, muttei sekään tietty eettisesti ongelmatonta ole... Ollapa viisasti höperö.
Jep Moby Dick on tullut luettua pariinkin kertaan, verestin muistoja samalla kun lisäsin linkityksen ihan Wikipediasta tuohon postauksen alaosaan. Hieno tarina kapteeni Ahabista ja valkoisesta kaskelotista. Melvillen kirjoitusurakka oli kestänyt kunnioitettavat 18 kuukautta.
Oi, olinkin jo unohtanut tämän pienen helmen. Luonto ja ympäristö ovat sydäntä lähellä ja tämä romaani on hieno merien ja luonnon monimuotoisuuden puolustuspuheenvuoro.
VastaaPoistaKiitos Suketus: kuin myös ja nämä pienet helmet toimivat monasti runsaita pamfletteja paremmin herättelijöinä:)
VastaaPoista