Peter Robinson: "Paha poika / Bad Boy" - ex Libris...

"Paha poika", Peter Robinson, Blue Moon Kirjat Oy, 2016, 381 s., suomentanut Ulla Ekman- Salokangas.

"Peter Robinson (s.1950) on Kanadaan asettunut britti.  Rikosromaaninsa hän sijoittaa kotiseudulleen Pohjois-Englannin Yorkshireen, jossa hän yhä viettää aikaa joka vuosi. Paha poika on Robinsonin yhdeksäs suomennos." (Lievelehti)

"Kevään kohtalokkaiden tapahtumien jälkeen Alan Banks lähtee lomamatkalle keräämään itseään - ehkä siinä onnistuenkin. Sillä välin kotona Eastvalessa joudutaan aseellisiin selkkauksiin, kohtalokkain seurauksin. Banksin palatessa hänen viihtyisä mökkinsä on rikospaikka ja tytär Tracy pahan pojan kynsissä, työtoverit yötä päivää raatamassa ja sisäisen tutkinnan tiimi paikalla. Ylikomisario Alan Banks ja Annie Cabbot ovat tuttuja myös kiitetystä televisiosarjasta." (Takakansi)

-  Paha poika on epäluotettava, eikä toisinaan ilmaannu lainkaan paikalle,
on myöhässä ja murjottaa, käyttäytyy häijysti sinua kohtaan ja lähtee aikaisin. Hänellä näyttää aina olevan toinen rauta tulessa, jokin toinen paikka, missä pitäisi olla. Mutta aina häntä odottaessasi et oikeastaan voi keskittyä mihinkään muuhun. Ainakin toinen silmäsi on ovessa siltä varalta, että hän on seuraava joka kävelee huoneeseen, siitäkin huolimatta että ajattelet hänen  ehkä tapailevan jotakuta toista. Ja kun olet hänen kanssaan, sydämesi alkaa hakata vähän nopeammin ja tuntuu että pakahdut. Saatat olla vihainen, mutta se ei kestä, ja olet hetken onnellinen hänen suunnatessaan kaiken huomionsa sinuun ja sitten se kaikki alkaa taas alusta...  
Niinpä: nuo pahat pojathan jossain hurjassa nuoruudessa olivat sangen kutkuttavia otuksia, mutta kaukaa ihailtavia ja kaikeksi onneksi rauhaan jätettyjä "sankareita";)

Robinson tuottaa suoraselkäistä laatua ja jättää häröilemätöntä jälkeä kuten edellinen "Pimeyden kaikki värit",  2014 todentaa. Alan Banks tuo melankolispiirteinen yksinäinen ratsastaja puolestaan herättää suurta myötäelämisen halua, jottei suorastaan äidillistä suojelemisen tarvetta olematta silti millään muotoa mallia raukka-reppana.

- Banks onnesta: Ilmestys saapuessaan ei ollut sen enempää kuin yksinkertainen ohimenevä onnen väre, joka kulki hänen lävitseen kuin kevyt viileä tuulenhenkäys joka saattaa pyyhkäistä ihoa kuumana päivänä. 
Hänestä tuntui kuin jokin olisi loksahtanut paikalleen, kuin yhdistelmälukon viimeinen numero viimeisten haittalevyjen löytäessäpaikkansa. Siinä kaikki. 
Hän ei edes ollut varma, oliko jokin aukenemassa vai sulkeutumassa, mutta hän tiesi että tulisi kuntoon, että oli kunnossa, että hän pystyisi käsittelemään ja hoitamaan asiat. Hänen ongelmillaan ei ollut väliä keskellä autiomaan yötä - myriadi tähtiä yläpuolella ja hiekanjyviä jalkojen alla.....
Pieniä onnenjyviä ne reppussamme iloisesti keikkuvat ja elämässä kantavat arjesta poimitut onnenpipanat parhaimmillaan juuri ovat, ja rehellisyyden nimissä toivon varjeltuvani kaiken peittävältä valtaisalta jalat alta lyövältä onnentsunamilta ruusunpunaisine iäti hohtavine purppurapilvineen.

-  Miljöötunnelmaa: televisiot välkkyivät koinsyömien verhojen takana. Purkitettu nauru virtasi ulos kadulle ja sekottui etäisen pubibändin soittoon. Katulamput olivat juuri syttyneet ja niiden kalpeankeltainen valo sulautui myöhäisen iltaruskon purppuraan, ja niitä ympäröi usvakehä. Häivähdys eksoottisia mausteita täytti iltailman. Jyrkkien liuskekivikattojen takana nopeasti liikkuvat pilvet erkanivat silloin tällöin ja sallivat kuunvalon kiilojen murtautuvan lävitse. Tracy aisti illan painostavuuden ja taivas tuntui heijastavan sitä. Ehkä ukonilma oli tulossa. Mitä tahansa saattoi tapahtua...

Banksilla on taito kirjoittaa paitsi kunnon perinteistä dekkaria, hötkyilemätöntä brittiläistä elämää, yhteiskuntaa ja ympäristöä havannoivaa tekstiä antaen surullisen hahmon ritarinomaiselle, mutta työssään ja toimissaan pätevälle ja määrätietoiselle ylikomisariolleen ja tämän kollegalle komisario Annie Cabbotille virkatovereineen riittävästi raamikkuutta ja ytyä sekä uskottavuutta. Tasapainoista ja -laatuista juonenkuljetusta vaan ei -paksuista kerrontaa, jota on miellyttävä lukea ja jonka parissa viihtyy.

Jotta silleen: