Joonas Konstig: "Pyhä ruoka - Mitä oikein saa syödä?" - ex Libris...

"Pyhä ruoka - Mitä oikein saa syödä", Joonas Konstig, Kustannusosakeyhtiö Kosmos, 2016, 320 s.

"Joonas Konstig  (s.1977) on kirjailija, joka kiinnostui antropologiaa opiskellessaan syömisen kulttuurista. Hän on itse kokeillut erilaisia ruokavalioita veganismista karppaukseen, seurannut tiiviisti ravitsemusta koskevaa tutkimusta ja kirjoittanut ruokakolumnia Helsingin Sanomiin." (Lievelehti)

"Miten syömisestä tuli niin vaikeaa? Ruoka, yksi ihmisen perustarpeista, on käsittämätön mysteeri. Vaikka ravitsemukseen liittyviä tutkimuksia julkaistaan jatkuvasti, syömisestä on tullut hankalaa salatiedettä. Edes asiantuntijat eivät tunnu löytävän yksimielisyyttä siitä, mikä oikeastaan on terveellistä ravintoa.
Pyhä ruoka selvittää, mitä 2000-luvulla pitäisi syödä, kun vaihtoehdot ovat rajattomat. Samalla kirja kyseinalaistaa vallitsevia käsityksiä terveellisestä ruokavaliosta. Voiko kansallisiin ravitsemussuosituksiin luottaa? Miten ihmisestä tuli niin sairas? Kumpi on haitallisempaa, sokeri vai rasva? Ja onko eläinrasva oikeastaan edes syypää sydän- ja verisuonisairauksiin? Mitä meidän oikein pitäisi syödä?" (Takakansi)

Hyviä kysymyksiä, joihin Konstig tässä kirjassaan antaa rauhallisesti käypäsiä vastauksia - ja lisää ajateltavaa; hyvä! Teos on jaoteltu viiteen lukuun, joissa Konstig avaa ruoan ja ravitsemustieteen historiaa, eli miten rasvasta tuli pahis; käsittelee hiilihydraatteja ja kasvisrasvoja, eli miten meistä tuli niin sairaita ja lihavia; kyselee: lihaa vai papuja - sekasyönnin ja kasvissyönnin vastakkainasettelusta; pohtii vaihtoehtoa ravitsemussuositukset vai täysi terveys sekä hyväksi lopuksi fundeeraa: mitä minä sitten söisin?  Lopussa löytyy myös asiallinen lähdeluettelo..

Teos ajaa miettimään, onkohan tuo jonkinlainen kansallisominaisuus, joka samoin kuin ahtaa suomalaiset kiemurteleviksi jonoiksi aamun valjetessa hytisten vartoamaan ilmaisen muoviämpärin toivossa ja saa meidät heilumaan  tuuliviirin tapaan kulloisenkin ruoka- ja ravitsemustrendin tahdissa. Ilman että vaivautuisimme kritisoimaan tutkimusten tekijätahoa, validiteettia ja reliabiliteettia tahi käyttäisimme liki kadonnutta tervettä maalaisjärkeämme ja kuuntelisimme kroppamme viestejä.  

Loppusanoissaan Konstig mukavasti analysoi pyhän ruoan olemusta sekä ruoan rituaalinomaisuutta. Hänen mukaansa se tarkoittaa, että ruoka nousee arjen tankkauksen yläpuolelle. Rituaali erottaa arkisen pyhästä, tavallisen tärkeästä. Rituaaleja voi luoda itsekin, mutta parhaat tulevat perinteenä sukupolvelta toiselle. Tämä jatkuvuus luo perusturvallisuutta: ennen meitä alkanut elämä jatkuu meidän jälkeemme. Kaikki ei ole turhaa hetken töytäilyä. Ihminen voittaa kuoleman voittamalla ajan hampaan säilyttämällä tärkeitä asioita sukupolvesta toiseen. Kun oma perhekuntamme kokoontuu jokavuotiselle Wappubrunssille tai perhepäivällisille, voin allekirjoittaa Konstigin toteamuksen: tämä rituaali on sekä kulttuurisesti jaettu että minun sukuni yhteinen.

Konstigista on moneksi: oli ihan pakko tarkistaa, josko edellisen lukemani "Perkeleen" takana on samainen kirjailija, niin eri laidoilla näissä mennään. Kyllä vaan: mainiota! Konstig ei toden totta ole mikään yhden asian mies; tämä laaja-alaisuus ansaitsee arvostusta.

Konstig on kirjoittanut kokemus- ja tietoperäisen, selkeän, syyttelemättömän ja sormella osoittelemattoman teoksen omia valintojamme avittamaan. Tervetullut ja uskottava asiateos, joka hyvän tietokirjan tapaan jättää valinnat ja johtopäätösten teon lukijan omille harteille,  ja joka on piristävä positiivinen poikkeus  muutoin monenkirjavaan teemasta kynäiltyyn ja kyhättyyn höttöjoukkoon.

Konstigin mukaan keittotaito on nykyajan tärkein itsepuolustustaito...
Sitä sopii harjoitella ja harjoittaa: riistan nimiinhän täälläkin vannotaan, mutta sisälmykset kuten tappaiskeiton jätän kyllä suosiolla väliin,

pahoittelee: