maanantai 14. maaliskuuta 2016

"Intohimon saari / La Isla de la Pasión" - ex Libris...


"Intohimon saari", Laura Restrepo, Fabriikki Kustannus, 2015, 315 s., suomentanut Laura Vesanto. Nidottu.


"Kolumbialainen Laura Restrepo (s. 1950) on kiinnostavimpia Latinalaisen Amerikan nykykirjailijoita. Hän on voittanut useita kirjallisuuspalkintoja ja hänen teoksiaan on käännetty useille kielille. Restrepon läpimurtoteos Home (Delirio 2004) ilmestyi vuonna 2007
Sari Selanderin suomentamana. Restrepo yhdistelee teoksissaan tutkivaa journalismia ja fiktiota. Hän on käsitellyt tuotannossaan muun muassa Kolumbian huumekartelleja (Leopado al Sol 1993), Argentiinan sotilasdiktatuurin aikaa (Demasiados Heroes 2009) ja latinosiirtolaisten elämää Yhdysvalloissa (Hot Sur 2012)". (Lievelehti)

"Koralliriutta, samea laguuni, loputon meri ja kolmetoista palmua. Pieneltä atollilta keskeltä Tyyntä valtamerta pelastetaan vuonna 1917 joukko meksikolaisia naisia ja lapsia, jotka ovat selvinneet siellä yhdeksän vuotta, lopulta enää mustekalat, lokit ja kookokset ravintonaan.Itäisellä Tyynellä valtamerellä sijaitseva Clippertonin saari on merenkulun historian aikana ollut merirosvojen suojasatama, guanolouhos ja Meksikon armeijan tukikohta. Parhaimmillaan kuuden neliökilometrin atollilla oli 1900-luvun alussa satakunta asukasta.Sitten oikukas kohtalo, Meksikon sisällissota, ensimmäinen maailmansota ja vähiin käyvät sitruunat puuttuivat peliin." (Takakansi)

Intohimon saari nimenä on varsin harhaanjohtava. Tässä ei suinkaan solahdeta fifty-shades-genreiseen ilotteluun tahi irstailuun, vaan -yllätys, yllätys ja iloinen sellainen  - , pikemminkin pullahdetaan Robinson Crusoe-  tai Aarresaarimaiseen suureen seikkailuun historian siipien havinassa. Saaren nimesi vuosien 1519 ja 1521 välillä portugalilainen sotilas ja löytöretkeilijä  Fernão de Magalhães. Vieras maa, kulttuuri, historiallinen aikakausi ja miljöö yhdistettynä kirjailijan taitoon ympätä faktaa fiktioon tarjosivat mukaansatempaavan matkan valtameren tuonpuoleiselle atolliriutalle.

Tarinaa kuljetetaan Meksikon armeijan upseerin ja Clippertoninsaaren kuvernööriksi nimitetyn Ramón Nonato Arnaud Vignonin  ja Alicia-vaimon vetämänä eri aikatasoissa ja eri näkökulmista tarkastellen.  Se kertoo tilan haltuunotosta ja eristäytyneisyydestä, poliittisesta epävarmuudesta, luonnonvoimien mahdista ja ihmisen avuttomuudesta niiden edessä, guoanonkeruusta ja -tuotannosta, suulista ja taskurapuarmeijoista, rakkaudesta, vihasta ja pätemisentarpeesta.
Teos käsittelee myös ajankohtaista muukalaisvihaa, joka keripukin iskettyä kantaväestöön kohdistui luolassa lymyäviin hollantilaishaaksirikkoisiin.  Tämän kaiken Restrepo tekee kelpo tarinaniskijän tavoin:  yhtäältä höyhenenkevein hipaisuin toisaalta paksuin siveltimenvedoin, värikkäästi, vauhdikkaasti ja verbaalisella vahvuudella, josta lukijalle jää tunne, että kirjailija on nauttinut tekstiä tuottaessaan. Eloisa suomennos on Laura Vesannon käsialaa. Vekkuli kansi ja taitto:
Outi Vihlman.


Saarella on piipahdettu myös blogeissa:
Täysien sivujen nautinto
Unelmien aika


Ensikosketus kolumbialaiseen kirjallisuuteen, luetun perusteella toivottavasti ei viimeinen. Messevä teos: tarinasta  täpöilla

tykkäsi:


5 kommenttia:

  1. No vau, ensin - tuon kirjan kansikuvan nähtyäni - erehdyin luulemaan tätä joksikin nuorten skifikauhuksi! :) Mutta sitten: "Kolumbialainen Laura Restrepo (s. 1950) on kiinnostavimpia Latinalaisen Amerikan nykykirjailijoita". Taisinpa taas löytää täältä sulta uuden seurattavan, latinokirjailijat nimittäin kiinnostavat. Kiitos! <3

    VastaaPoista
  2. No vau, ensin - tuon kirjan kansikuvan nähtyäni - erehdyin luulemaan tätä joksikin nuorten skifikauhuksi! :) Mutta sitten: "Kolumbialainen Laura Restrepo (s. 1950) on kiinnostavimpia Latinalaisen Amerikan nykykirjailijoita". Taisinpa taas löytää täältä sulta uuden seurattavan, latinokirjailijat nimittäin kiinnostavat. Kiitos! <3

    VastaaPoista
  3. Ole hyvä; jaan kanssasi lukkarinrakkauden latinokirjaillisuutta kohtaan, sieltä on pullahtanut kiehtovia tuttavuuksia matkan varrella. Hei, älä anna kansikuvan torpata, minulle tuli siitä mieleen jonniinsortin psykedeelinen kokemuksellinen teema, mutta kirjan luettuani ihastuin sen tapaan visualisoida itse kerronnan sisältöä. Iloista kevään odottelua:)

    VastaaPoista
  4. Tämä on lukematta, mutta luin Restrepon Hot surin espanjaksi hiljattain. Mielettömän hieno tiiliskivi, joskin kirjassa oli aivan kaamea psykopaatti Sleepy Joe.

    Löysin blogisi juuri, Ulla vinkkasi .) Pitääkin tutkia mitä mita latinokirjailijoita olet lukenut. Itse tykkään, myös espanjalaisista.

    VastaaPoista
  5. Mukavaa että löysit tiesi näille poluille: tervetuloa vaihtamaan ajatuksia:) Tykästyin suuresti Restrepon tapaan kierrättää tarinaa eloisasti ja mukaansatempaavasti. Toivottavasti saadaan tätä latinogenreä lisää...

    VastaaPoista