"En laske, en koskaan" - ex Libris...

"En laske, en koskaan. Kokoelma saamelaista runoutta", toimittanut ja suomentanut Kaija Anttonen,
Kieletär Inari, 2015, 106 s. Pehmeäkantinen. Kannen kuva: Hannu Hämäläinen.


Kaija Anttonen  on laatinut kokoelman syntyä taustoittavat saatesanat ja  kirjallisuustieteen tohtorikoulutettava
Hanna Mattila valaisevan katsauksen Saamelainen runous eilen ja tänään. Molempiin kannattaa tutustua ennen itse runojen  pariin heittäytymistä. Kukin runoilija on myös lyhyesti esitelty ennen runopoimintoja.

"Ensimmäinen suomenkielinen saamelaisrunouden antologia. Kirja kertoo, millaista on ollut elää saamelaisena ja ihmisenä valtakulttuurin puristuksessa mutta myös rikkaan saamelaiskulttuurin keskellä, omasta kulttuurista kiinni pitäen. 109 runoa 1970-luvulta 2010-luvulle. Runoilijat: Rawdna Carita Eira, Sara Margrethe Oskal, Rose-Marie Huuva, Inghilda Tapio,
Synnøve Persen, Rauni Magga Lukkari ja Nils-Aslak Valkeapää. (Takakansi)

"Saamen kieliä on laskentatavasta riippuen yhdeksän tai kymmenen ja saamen puhujia
noin 25 - 30.000  henkilöä. Saamen kielistä kuudella on virallisesti hyväksytty kirjakieli,
joilla on julkaistu kirjallisuutta. Runous on saamelaiskirjallisuuden vahvin ja elinvoimaisin laji."
(Hanna Mattila)

alasti järvessä
pikkukalat pyrähtelevät
kutittavat
vatsaa
tummakorva nostaa päätään
katsoo minuun

keräämme
keloja
tuohenpalasia
kuivia varpuja
katajan oksia
päälletysten 
sytytämme kasan
puhallamme tuleen
kunnes nuotio syttyy
unohdamme saten
niskaan valuvan veden

Niin paljasjalkainen stadin friidu kuin olenkin ja vaikka koti merkitsee lähinnä mielentilaa,
niin näinhän tuo totuus kohdallani  menee, että vasta Napapiirin paremmalla puolen on
helppo hengittää, olo on vapaa ja ilmava. Tunnen palasten loksahtavan kohdilleen selkosilla
ja tuntureiden kupeessa, erämaissa ja purojen solinassa, nuotionsavua silmissä ja itikat inisemässä.
Keskellä hiljaisuutta, Jäämeren rannoilla suolaisissa tuulissa.  Eheyttävästi samanaikaisesti niin suurena ja pienenä kuin pumpuliin kiedottuna, tärkeänä osasena suurta luonnon kokonaisuutta.
On sinut itsensä kanssa, vallitsee rauha ja tyyneys sielun sopukoissa ja maallisessa tomumajassa;  olemme kaikki yhtä ja ainoaa...

keinun meren sylissä
vieköön
minne
vie
käy se tuuli vielä
vastaankin


odotan
että olet mennyt
odotin
koska en enää
odottaisi

Joten tämä lyriikan kavalkadi oli paitsi rakkaita mielikuvia esiinkutsuva jo sinällänsä varsin mielenkiintoinen, hyvin toimitettu ja taustoitettu läpileikkaus vähemmän tunnetusta saamelaisrunoilijoiden tuotannosta, upouutta ja tunturipuron raikasta!

Ne
jotka kulkivat läpi
jättivät jäljet.


Kaikille tekijöille edukseen poikkeavasta ja antoisasta tietoiskusta, onnistuneesta ulkoasusta ja etenkin runokoosteen helkkeestä, lämmin  kiitos

Giitu: