torstai 17. maaliskuuta 2016
"Kolmas matkustaja/ Den tredje passageraren" - ex Libris...
"Kolmas matkustaja", Tony Johansson, Like kustannus Oy, 2016, 284 s., suomentanut Petri Stenman.
"Tony Johansson (s.1978) asuu Lundissa ja valmistelee väitöskirjaa taloushistorian alalta.
Hän on myös Västerbottens folkbladin pääkirjoitustoimittaja ja kirjoittaa kolumneja useisiin lehtiin." (Lievelehti)
"Syyskuun alussa 2001 Landskronan kadulta löytyy yliajon uhriksi joutuneen äärioikeistolaisen poliitikon ruumis. Rikokselle ei löydy epäiltyä. Toimittaja Erik Larsson saa vihiä yliajon silminnäkijästä, laittomasta maahanmuuttajasta, joka haluaa tehdä oikein kiinnijäämisenkin uhalla. Salaisessa tapaamisessa tapahtuu kuitenkin dramaattinen käänne ja silminnäkijä katoaa.
Vuosia myöhemmin Erik saa yllättävältä taholta lisätietoa tapahtumista. Tiedot ovat niin vaarallisia, että paljastuessaan ne voisivat uhata koko Ruotsin valtiota." (Takakansi)
Starttaan marisemalla. Kannen kailotus: "Uusi Henning Mankell" nosti karvat pystyyn.
Mitä tuolla voitetaan? On vai yksi ja ainoa Henning Mankell ja hän on vallan oma lukunsa kirjallisuuden kentässä. Noin, kas helpotti. Sen sijaan tämä Tony Johansson on - hiphurraa - onnistunut tuottamaan näppärän dekkarin vahvoilla kytkennöillä poliittisiin kiemuroihin,
hyvä-veli-verkostoihin, matonallelakaisuihin ja kuoliaaksivaikenemisin ilman yhtäkään addiktoitunutta päähenkilöä!!
Teos kuljettaa lukijaa kahdella aikatasolla vv. 2001 ja 2011. Revolveritoimittaja Erik Larsson saa niskoilleen harjoittelujaksoaan toimitukseen suorittamaan tulevan nuoren Karin Löfgrenin:
- No nyt se rangaistus tulee, hän ajatteli. Kaikesta jarruttelustasi, tärkeileväisyydestäsi, bloggaamisestasi, siitä ettet koskaan osaa pitää turpaasi kiinni, ettet koskaan voi olla väleissä pomosi kanssa. Mutta, kuten arvata saattaa, kyllä siinä sitten pientä herttaista vispilänkauppaakin hierotaan...
Pitkään ajatuksissa muhistelleen mysteerin saatua uutta tuulta purjeisiinsa toimittajapari Larsson & Löfgren jäljittää sitkeästi ykkösluokan vainukoiran lailla kirsut maata viistäen rinta rinnan sotilastiedustelun kanssa uudelleenlämmenyttä, jo kerran haalennutta jälkeä. Ja tekee sen vauhdikkaasti, väleen turhankin monia sivuosapersoonia kehyksissään vilisyttäen, vaan ei vallan lukijan riesaksi asti.
- Jari Hynynen ei ollut puukkojunkkari, juoppo eikä nerokas rikostutkija eikä siten kuulunut yhteenkään niistä kolmesta ryhmästä, joihin poliisimiehet on alati paisuvassa dekkakrikirjallisuudessa tapana jakaa. - On kuitenkin vielä yksi harvoin mainittu kategoria poliiseja. Ne, jotka ovat liian tylsiä henkilöhahmon rakentamiseksi. Eli kuten suurin osa ihmisistä - tavallisen kunnollisia keskinkertaisia poliiseja, jotka eivät ole neroja eivätkä idiootteja, jotka eivät hemmottele eivätkä tarpeettomasti hakkaa roistoja, jotka eivät juo liikaa avioeron jälkeen eivätkä juo liian vähän emännän kanssa perjantai-iltana. Jari Hynynen oli sellainen. Ei nero, ei idiootti, ei juoppolalli, ei absolutisti, ei työnarkomaani, ei laiskuri. Naimisissa, ei täysin onnellinen muttei myöskään täysin onneton. Niinpä hänen tyyppisiään ei esiintynyt dekkarikirjallisuudessa. Hän oli, aivan yksinkertaisesti, liian tylsä.
Kävin äskettäin mielenkiintoisen keskustelurupeaman poliisituttavani kanssa ja kirjallisuutta pohtiessamme intouduin rutisemaan näistä kolmesta perättäisestä, häiritsevää epäuskottavuutta aiheuttaneista addiktisankareista, jotka vesittivät lukukokemusta. Ammattilaisen kanta naurahtaen oli, että milloin hän dekkarigenreen ryhtyy ja jotta teos loppuunluetuksi tulee, on tarinan oltava aikasen verran höheli ja korni sekä työtehtävistä poikkeava. Normiarjesta virka-aikana saa kuulemma kyllikseen ihan silkkaa faktaa; niinpä tietty, en yhtään epäile - kiintoisa käänteinen pointti tuo...
Johanssonin oma tutkija- ja toimittajatausta heijastuvat selkeästi ja selkeänä tekstin jäntevyytenä ja napakkuutena.Verbaliikka on mallikkaassa ruodussa ja kerronta etenee reippaasti. Potentiaalissa piisaa, hyvää perusdekkarigenreä, jota mieluusti soisi Johanssonin tuottavan lisää.
MariA! Ilahdutit mukaantulollasi lukusille; toivottavasti viihdyt näillä poluilla:)
Kolmannen matkustajan poliittisdekkarillisessa kyydissä
körötteli:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihan ensmmäiseksi: minäkään en tajua noita täysin keinotekoisia ja turha vertailuja kirjailijoiden välillä. Monesti ne vain karkoittavat halut tutustua uusiin nimiin.
VastaaPoistaTämä vaikuttaa reippaalta dekkarlta. Muistiin meni! <3
Ihan ensmmäiseksi: minäkään en tajua noita täysin keinotekoisia ja turha vertailuja kirjailijoiden välillä. Monesti ne vain karkoittavat halut tutustua uusiin nimiin.
VastaaPoistaTämä vaikuttaa reippaalta dekkarlta. Muistiin meni! <3
Kyllä vaan tuo vertailu tyrkkää, sillä lukija haluaa itse muodostaa omat mielikuvansa ja mielleyhtymänsä ja on, kuten totesit enempi luotaavtyöntävää kuin kiinnostusta herättävää. Tässä on jotain uudenoloista, joten toivon, että raikkaat tuulet Sinua hemmottelevat:)
VastaaPoista